Kotiolut: Jyskän Stalljensøl

Jyskän Stalljensøl

Jyskän Panimon toinen jouluksi kotiinsaatu kveiksahti poikkesi aiemmin esitellystä Stjørdalsølistä melko paljon. Siinä missä stjördis tarjoili leppäsavuisen leveää ja karamellistakin sahtimaisuutta, nitoutuu Stallien kveikillä käytetty, savumaltaaton versio enemmän vaalean maltaisen ja sitrusvivahteisen makumaailman ympärille.

Stalljensølin rungosta löytyy pilsner-, wiener- ja kaljamallasta, vierrettä ei ole keitetty ja oluen teossa on käytetty humalan lisäksi katajaa. Vahvuutta sille kertyy n. 7% ja siitä on tehty myös toinen versio Otterdal kveikin voimin. Alla Mikan antamaa selontekoa oluen taustoista ja käytetyn perinnehiivan alkuperästä:

Sahtityyppinen olut norjalaisten perinnehiivojen, kveikien testaukseen. Oluet on käytetty tavalla, joka tuottaa voimakkaat käymisaromit. Stalljen kveik (S) ja Otterdal kveik (O) tuovat runsaasti sitrushedelmien aromeja. Molemmat hiivat ovat Hornindalin alueelta ja saatu suoraan paikalliselta maalaisoluen valmistajalta. Hiivojen alkuperäiset omistajat asuvat noin 10 km etäisyydellä toisistaan, joten käymisaromit ovat melko samanlaiset, mutta silti tunnistettavan erilaiset.

Stalljensøl on pantu marraskuun alussa ja se suositeltiin nauttimaan joulun aikaan. Sitruksiset tunnelmat olivat lupausten mukaisesti hyvin esillä, mikä vaati aika paljon totuttelua allekirjoittaneen kohdalla, sillä ne dominoivat muutoin tutumman, etenkin maun alussa makean maltaisen ja sahdinkaltaisen oluen yleisilmettä. Mielenkiintoinen kokeilu, josta ei omaa suosikkisuuntausta kuitenkaan tullut. 

Jyskän Stalljensøl

Tummahkon oranssi olut hienoisella kuplapinnoitteella. Tuoksussa on aika paljon sitruksista hedelmäisyyttä, hentoa karamellisuutta ja mausteisuutta. Sitrus antaa tuoksulle aika raikkaan ja keventävän leiman. Aika jännä, ei äkkiseltään kovinkaan sahtimainen.

Maussa on tutumpaa tunnelmaa karamellisen maltaisuuden, mausteisuuden ja kevyen yrttisyyden muodossa. Sitruksiset käymisaromit ovat edelleen läsnä ja en niistä tässä yhteydessä kamalasti välitä. Etenkin jälkimaun mausteiden ja kirpeän sitruksen yhteenliittymä vaatii vähän sulattelua. Alkupuoli on tutumpaa, toffeista ja melko pyöreänkin maltaan menoa, loppupuoli antaa enemmän tilaa hiivan tuomalle twistille. Jännä ja mielenkiintoinen kokeilu, jonka maku ei omaan suuhun kuitenkaan istu.