Olarin Runaway NEIPA

Olarin Runaway NEIPA

• Tyyli: New England IPA
• Alk.%: 7,1
• Panimo: Olarin Panimo, Espoo, Suomi

Melko keskeiselle paikalle noussut seitsemän pienpanimon ja yhden maahantuojan koostaman yhteenliittymän yhteinen hanahuone Juova on kiinnostanut kovasti. Etelän matkalla ehti onneksi sielläkin tuopposen verran istahtamaan. Rennon oloinen paikka oli koristeltu eri panimoiden grafiikoin ja musiikkipuoli vastasi varsin hyvin omia mieltymyksiäni. Gaselleja roilotettiin useamman kappaleen verran siinä tuumaillessani ja erityisen kovasti sykähdytti Olarin Panimon mukaan teemoitettu ”perähuone”, jossa kävin vielä lähtiessä ihmettelemässä hienoja taidevedoksia panimon etikettilöistä yms. oheisrekvisiitasta.

Juovan perältä löytyy olarilainen pyhättö.

Arki-illassa löytyi hyvin istumatilaa, mutta väkeä oli selkästi liikkeellä monia muita paikkoja enemmän. Väsyneiden setien nurkkaus oli jo miehitetty, mutta erakkokäyttöön sopivissa pikkupöydissä riitti valinnan varaa. Ensin oli kuitenkin käytävä tiskillä "tunnistautumassa" asiaankuuluvin riitein ja ihmettelemässä leveää hanarivistöä ihan ajatuksen kanssa. Muita pakkausmuotoja ei tullut sen tarkemmin tällä kertaa edes silmäiltyä.

Hanatarjonnasta oli paha lähteä valikoimaan yhtä ylitse muiden, joten menin tässä kohtaa puhtaasti hypen voimalla. Tiettyhän Suomen Paras Olut -kilpailun voittajaksi tänä vuonna kruunattua Olarin Runawaytä oli ihan yleissivistyksenkin kannalta syytä maistaa, mutta myös oluttyyli ja tekijöiden muutoinkin todistettu osaaminen lajin parissa puolsivat päätöstä.

Jutun tapahtumapaikkan toimi Hanahuone Juova.

Meritoitunutta, sameaa sumukaljaa eli reilusti kuivahumaloitua NEIPAa oli siis tarjolla. Humalaisina vetureina oluessa vaikuttavat Wai-iti sekä cryomuodossa käytetyt Idaho 7 ja Mosaic. Olarilaisen (kuitinmäkeläisen?) alikulkutunnelin mukaan nimetty olut ilmentääkin panimon osaamista hienolla tapaa ja kun näitä kaupparajaa runsaampia ei niin paljon ole ehtinyt läpikäymään, nousee se omissa kirjoissa ihan sinne parhaimmiston joukkoon – ja miksei nousisi, sillä onhan olut maan parhaanakin vastikään palkittu. Panimo itse avaa oluen nimeä seuraavasti:

Runaway NEIPA nimettiin olarilaisen alikulkutunnelin lempinimen mukaan. Nimi syntyi paikallisten keskuudessa jo vuonna 1987, kun alikulkutunneliin ilmestyi kookas piissi jossa luki "Runaway". Tuohon aikaan graffitien teko ei ollut vielä kovinkaan yleistä, joten tuollainen iso piissi teki vaikutuksen moneen olarilaiseen junnuun. Paikallisistakaan moni ei tiennyt, kuka sen on sinne kyhännyt, mutta näyttävän piissin teksti jäi elämään monen paikallisen puhekieleen ja siitä muodostui myös lempinimi "Ranikka"

Sittemmin piissintekijäkin on löytynyt ja panimollekin kutsuttu. Kiitos kyseisen oluen ja sen saaman mediahuomion. Huomiota tämänmoinen tuotos toki ansaitseekin, joten olkoon tämä vaatimaton kirjoitukseni yksi viisitoistaminuuttinen pienen olutnaputtelijan lisäpanos tuon ruutuajan mittariin. Kohderyhmä ei ihan hesareiden laajuuksiin vertaannu, mutta tietty maanalaisuus lieneekin enemmän Olarin tyyliin sopivaa.

Olarin Runaway NEIPA

Hyvin samea ja kauniin keltainen olut. Tuoksu on hyvin aromaattinen, selkeästi monipuoliseen sitruskattaukseen nojaava ja runsas. Monipuolisen greippisen oloinen itseasiassa. Tosi hyvä.

Maku on tuoksun tapaan sitrusviritetty ja sen suhteen monipuolisen aromirikas. Limen kuori, satsuma, sitruuna ja greippisyys... Taustalla yleistä trooppisuutta, mutta ei dominoivassa roolissa. Kuiva, vähän silti mehevä ja lopussa sopivan rapeakin. On kyllä hyvin hiottu paketti. Vanukas-mainosta lainatakseni: Olari tekee NEIPAsta ihmeen hyvää. Kerta toisensa jälkeen.

Pisteet: 40/50