Pien Brewing Leftorium

Pien Brewing Leftorium

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Pien Brewing, Helsinki, Suomi

Pääsin töiden sivussa Helsinkiin kerrankin hieman väljemmällä aikataululla, eli ehdin parina iltana käväisemään useammassakin olutkohteessa edes lyhyen visiitin verran. Saapumisaika osui parahiksi yksiin iltapurtavan metsästyksen kanssa, joten ohjastin spåraseni kohti Pien-imperiumin Sörnäisten toimipistettä, Pien Brewpubia. Paikka oli tiistain alkuillasta sopuisan rauhallinen, mutta tunnelma oli sen verran intiimi, että jätin kuvatallenteiden ottamisen oman pöytäni antimiin, vaikka olutkaapin väriloisto ja pubin tunnelma olisi ansainnut tallennetuksi tullakin.

Tässä se nyt on, ensi kertaa mestoilla.

Tiskillä passin vilautus, kuten etelän reissuilla kuuluukin ja ankara pohtiminen juomavalinnan kanssa. Järkeilin kuitenkin, että tämä lienee harvoja mahdollisuuksia vähään aikaan testata Pienen oman nyrkkipajan tuotantoa, joten päädyin heidän lopulta varsin veikeään tulkintaan vasenkätisten West Coast IPAsta.

Illallisen virkaa toimitti pitkään kutkutellut New Haven -tyylinen apizza. Tunnustelunomaisena valintana nappasin listalta margheritan, joka toimittikin asiansa hyvin. Ehkä oman Oonin napolaiskyhäelmä on edelleen enemmän omaan makuun, mutta rapsapohjainen apizza oli ehdottomasti jotain sen suuntaista, mitä vaimo on pizzauunista kotonakin välillä toivonut. Pitänee vähän perehtyä aiheeseen siis, etenkin kun ruoka-juoma -kombo pelasi minusta yhteen jopa paremmin, kuin osastensa summa. Eli hyvinkin hyvin.

Leftorium oli tosiaan hyvin veikeän oloinen tapaus. Alkuun en tahtonut oikein päästä sen juonesta kiinni ollenkaan. Arvuuttelin päissäni tusinan verran nyansseja, jotka eivät lopulta oikein onnistuneet selittämään maku- ja tuoksumaailman jännää yhdistelmää, joka toisaalta mehevöitti ja paksunti tunnelmaa läsnäolollaan, vaikka yleisilme kuiva ja napakkaan päin kallellaan selvästi olikin. Hanalistauksen infoteksti asian lopulta paljasti ja yhdisti aromien palaset oikeiden termien kanssa kohdilleen. Appelsiini ja hunajameloni. Jännä kombo kypsän aprikoosisella pedillä, greippisen sitrusmaisissa raameissa.

Ensikosketus apizzaan.

Oluen tarkempiin spekseihin näkyy lukeutuvan Mosaic- ja Citra-vetoinen humalrunko, jota Simcoen, Cascaden, Nelson Sauvinin ja Amarillon yhdistelmä kuivahumaloinnin (19g/l) muodossa täydentää. Mallaspuolella Weyermann’sin Pilsneriä ja väriä korostavaa Munichia. Erikseen näkyy mainitun, ettei reseptiikkaan sisälly tyyliin yleisesti yhdistettyä caramaltia.

Me emme ole koskaan käyttäneet Cara-mallasta West Coasteissamme, ja olemme huomanneet saman trendin myös kyseisen oluttyylin edelläkävijöiden resepteissä Californian seudulla. Ymmärrämme syyt, juotavuus on etusijalla!

IBUja olueen kertyy maireat 120 yksikköä ja lajiin on panimon ennakkopuheiden mukaisesti paneuduttu kunnolla, aivan veden muokkaamista myöten. Aromimaailma on omaan makuun vähän turhan poikkeava eli huomaan häpeäkseni olevani sitä kansaa, joka suosii samanmakuista utu-IPAa eri etiketein varusteltuna ja hätkähtää heti lajityypin odotusarvojen muokkaamista. Leftorium on tosinaan West Coast IPA, mutta modernin sameana, Pien-väen ennakkoluulottomalla asenteella. Tykkäsin, muttei hiponut hekumapistettäni.

Listoilta ja olutkaapista olisi löytynyt maisteltavaa pidemmäksikin toviksi, mutta kello painoi päälle. Tein illallisen päälle pienen kävelyretken Stadin Panimon olutpuotiin, jonne ehdin vielä ulosmyynnin puitteissa. Haikailemaani American Barley Wineä ei enää tarjolla ollut, mutta panimon muuta tuotantoa tuli hamstrattua useamman pullon verran.

Pien Brewing Leftorium

Kevyen utuava, kauniin keltainen olut lasiin sovitetulla vaahdolla. Tuoksu on kypsän aprikoosinen, jopa korostetusti. Mukana jännää kiivisyyttä, kypsää sitrusta ja havua. Alkuun melko mehevä ja vähän hilloinenkin, jos viinitermejä väärin käytetään, mutta pian kuivemmaksi ja aromirikkaammaksi asettuva. Joku tuoksussa kuitenkin paksuntaa olemusta, mutten saa siitä kiinni.

Maku on aprikoosinen, edelleen suht kypsässä muodossa. Muuta tropiikin hedelmää tukena, sitrusta mausteena, taustalla havua. Lopussa greipinsärmää kohtalaisen mukavan katkeron muodossa. Samalla tuntuma tuntuu kuivuvan ja kypsyyden muhkeus tasaantuu kaivatusti. Makua on, osa vähän karkaa hervottomuuksiin, kun en oikein pääse juonen päälle. Mutta sitten...

*vilkaisu olutlistan kuvaukseen*

Hunajameloni ja appelsiini! Myönnän, että lunttasin nuo hanalistasta, mutta oli pakko. Ei ihan se parhaiten omaan suuhun istuva kombo, mutta yllättäen homma järkevöityy. Tai selkeytyy. Olut on hyvä, mauiltaan erittäin runsas ja perinteisestä länsirannikkoilusta poikkeava, mitä pitää hetki sulatella ja selvitellä. Runsas ja kypsä, silti suht napakka ja kuiva. Paranee loppua kohden ja on loppuunsa varsin hyvä. Ei silti iske omaan sweet spottiin aromikombollaan.

Pisteet: 36/50