Porvari Ruosniemen Taproomilla

Naamaseinä, Facewall,

Porvarin kaupunkikoti.

Olen kohdennetun mainonnan uhri ja vähän tilaisuuden tekemä varaskin. Olin nimittäin menneen viikon tiistaina matkaamassa kohti maan pääpitäjää, kun älylaitteen Messenger-sovellukseen kilahti viesti. Blogikollegana tutuksi tullut, nyttemmin kivenkovana ammattilaisena Ruosniemen Panimolla vaikuttava Pekin Arto lähestyi minua jonkin ajan takaisen barley wine -keskustelumme tiimoilta ja ihan syystäkin. Porissa oli näet äskettäin laskettu irti jyhkeälinjaista ohraviiniä.

Yhdeksän kuukautta vaakatankeissa hiljalleen kellutellut Porvari oli ainakin viestittelyhetkellä vielä hyvin rajallisen saatavuuden tavaraa, joten ilmoitus oli kaikessa iloisuudessaan myös julkeaa ohraviinittelijän pilkkaa. Rienausta, etten sanoisi. Levikkiä Arto luonnehti sanoin "nykäise ravintolapäälikköä hihast, tai Porist", mutta eipä pirulainen arvannutkaan, että kolkuttelin juuri parahiksi jo Helsingin portteja. Panimon etäpisteeltä eli keskustan kaivopihalla vuoden verran jo toimineelta Ruosniemi Helsinki Shop & Taproomilta olutta nimittäin voisi hyvinkin jo lyötyä. Päätin tarkastaa asian ja sorvasin iltaohjelmaani siten, että ennätin Kaivopihalle vielä saman päivän aikana.

Taproomilta löytyy myös ulosmyyntikaappeja, mutta
kutkuttavintahan olisi, että täydempi ulosmyyntioikeus ulottuisi myös
näihin panimoiden etäpisteisiinkin.

 

Oluenahan Porvari ei ole uusi juttu, mutta itseltäni se on jäänyt aiemmin maistamatta. Kehuja siitä on tullut kuultua, enkä usko että Artokaan tästä olisi varta vasten vinkannut, mikäli tuote ei surisisi makuhermoissa ns. kutkuttavissa merkeissä. Onnekseni hanahuoneen tarjonta oli tilanteen tasalla eli Porvari oli jo saapunut Helsinkiin.

Ensikertalaiselle paikan löytäminen tuotti hienoisia haasteita, mutta turistille se suotakoon. Myöhäisehköön arki-iltaan ei muita asiakkaita paikalta löytynyt, mutta tiskin toiselta puolelta löytyi mukavaa juttuseuraa kahdenkin pikkulasillisen mitoiksi. Ideoitiin siinä sivussa muuten panimolle uusi Restonomi vadelma-salmiakki sour sekä panimon perustajistoa kunnioittava Karpale Ale. Terveisiä vaan tuotantoon ja kiitokset myös taproomin suuntaan juttutuokiosta.

Porvari itsessään lunasti ne odotukset, mitä sille ehdin jo latailemaan eikä näin talvitunnelmaisiin iltoihin oikein parempaa hämärämyssyä oikein osaisi kuvitellakaan. Erinomaista menoa siis. Oluesta tulee myöhemmin tarjolle myös tynnyröity versiointi, mikä eittämättä kiinnostaa tämän kokemuksen perusteella kovasti.

Ruosniemen Porvari

Kauniin kuparinen, lasin reunoja hitaasti lipova olut. Tuoksu on rauhallinen, hyvin varmaotteinen ja syväluonteinen. Makeanlaista, imeltynyttä maltaisuutta, rusinaista kuivahedelmäisyyttä, hentoa paahteen tuntua ja lämpöä.

Maultaan karamellisen maltainen, imeltyneen leipäinen ja rusinainen. Kuivahedelmiä, kevyttä paahteisuutta ja sopivaa katkeroa. Paahtunutta siirappia, muttei sokerisuutta. Ei siis ylettömän makea, joskin tahmea ja soljuva olemus huulet yhteen liimaakin. Hidas, lämmittävä ja täyteläinen. Erinomainen, kuin takkatulen ääreen räätälöity olutelämys.

Pisteet: 40/50