BrewDog Tactical Nuclear Penguin

BrewDog Tactical Nuclear Penguin

• Tyyli: Imperial Stout
  
• Alk.%: 32,0
• Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

BrewDogin takavuosien olutjättiläisiä ei sinällään ole ollut ikävä, mutta pitihän sitä pikkuputeli jotain aikoja sitten talteen napata. Taitaa olla toinen vielä jemmassakin. Tactical Nuclear Penguin ei suinkaan ole se skottipanimon vahvin tekele, mutta kohtalaisen kovan ryminän sen 32-prosenttinen olemus julkaisuvuonnaan (2009) olutmaailmassa aiheutti. Osasyynä huomionlaajuuteen lienee toki se tosiseikka, että BrewDog oli tuohon aikaan vielä oikeasti punk ja markkinointityyli sen mukaista.

Skotit joka tapauksessa asettivat tuolloin rajan maailman vahvimman oluen tittelille 32-prosenttiin, peitoten saksalaisen Schorschbrearin yhdellä yksiköllä. Muistelen, että pullopyynti oli tuolloin lähes tolkuton ja jäi tuoreeltaan sen vuoksi kokematta. Ei niitä tainnut kamalan isoa erää edes myyntiin tullakaan… Itse olen maistanut tätä ensikerran Kuopion Maljassa vuonna 2013. Erä tuskin oli tuota alkuperäistä kuitenkaan…

Väriltään tumman ruskea, hieman punertava. Ei vaahtoa. Tuoksu voimakas, alkoholi tuoksuu kauas. Tummaa, lämmintä hedelmää ja hieman marjoja, palanutta lakritsia sekä ruskean viinan "makeutta" ja terävyyttä. Kuin jonkin liuotinpurnukan olisi avannut.

Maultaan vahvan alkoholinen, lämmin. Rusinan makeutta, kuivattua luumua ja muita tummia hedelmiä. Salmiakin pisteliäisyyttä. Alkoholinen ja makea, kuin vahvaa jälkiruokaviiniä/viinaa/kotipolttoista. Tuntumaltaan täyteläinen, öljyisen hidasta liikkeeltään, lämmittävä, jälkimaku alkoholinen, täysin hapoton.

Aika stydiä tavaraahan tämä on. Pullo ollut avattuna jo pitkään (ei oikeastaan mitään hajua miten pitkään), mutta en tiedä kuinka paljon tämä on ehtinyt vaikuttaa makuun. Alkoholi ei nouse niin häiritseväksi kuin voisi luulla, vaikka kyllähän se aika paljon lämmittää. Takkatulen ääreen konjakin korvaajaksi tai vaikkapa jälkkärin kaveriksi. Mielenkiintoinen, miltähän se Bismarcki sitten mahtaa maistua.

BrewDog Tactical Nuclear Penguin

Olut on kypsynyt useita kuukausia* skottiviskitynnyreissä, minkä jälkeen se on kylmätislattu kolmeen kertaan – alunperin ainakin pingviiniasuisten tekijöiden toimesta. Tactical Nuclear Penguin on pohjimmiltaan kymmenprosenttista imperial stout ja tynnyrivalikoimasta mainitaan käytetyn ainakin Isle of Arranin ja Islay-saaren tislaamoiden astioita. Oluen rungosta löytyy ohramaltaiden ohella myös vehnä-, kaura- ja ruismaltaita. Tämä pikkupullo tuli myyntiin muistaakseni pari vuotta sitten ja sen BBE-merkintä näyttää asettuvan aina vuoteen 2030. Liekö kymmenisen vuotta siis hyllyikää annettu.

Tactical Nuclear Penguin ei suinkaan päättänyt oluiden vahvuusmittelöä, vaan nokittelu jatkui aina viimevuosiin saakka, jolloin BrewDog ja Schorschbräu löivät viisaat päänsä yhteen ja tehtailivat Strenght in Numbers -kollabon, jolla on mittaa peräti 57,8%:n verran. Välistä löytyy mm. Sink the Bismarck (41%), Schorschbock (43%), The End of History (55%) sekä Schorschbock 57% finis coronat opus  (57,7%)… Näistä yhtäkään en ole itse päässyt maistamaan, mutta eiväthän nämä vahvat kuriositeettioluet mitään makuelämyksiä puhtaasti maun puolesta arvioituna ole.

Kokemuksia enemmänkin. Tätä vahvemmista oluista minulla on kokemusta vain skottipanimon Watt Dickiestä sekä aiheellisen kiistanalaisesta Snake Venomista, joka onkin jo siivottu aikaa sitten pois maailman vahvimipien oluiden listalta.

*luku vaihtelee lähteittäin ja vuosittain 14-18kk välillä

BrewDog Tactical Nuclear Penguin

Hidasta, siirappimaista, tummaa nestettä ilman vaahtoa. Lasia pyöräyttäessä reuna tahmaantuu hyväksi toviksi. Tuoksu on liköörimäinen, paahtuneen siirappinen, rusinainen, lakritsinen ja paahtomaltainen hienoisen kahvin sävyin. Tuhti ja lämmin...

Suussa olut hyökkää voimalla vasten makunystyröitä. Soljuva salmiakkisuus hyökyy ylle alkoholin lämmön, kirpeämmän salmiakkisuuden ja paahtuneen siirappisuuden voimaannuttamana. Rusinaa, kahvia, kuivattuja hedelmiä jälkimaussa, josta löytyy myös aimoannos alkoholin lämpöä ja katkuakin. Vahvuuttaan olut ei pyri mitenkään peittelemään, vaikka maut pehmeitä sinällään onkin. Olut soljuu kauniisti kielen päällä vailla kiirettä.

Tietyn pisteen yli mentäessä alkoholin polte hönkii päällä hyvinkin voimallisesti, mutta odotetusti ja täysin perustellusti. Ajan kanssa se asettuu ja pehmeys, soljuva runsaus valtaa alaa.  Tosi hidasta hörpittävää, mutta nautinto lienee turhan ylevä termi tässä kohtaa. Muotoilen kokemuksen ennemminkin "mielenkiintoiseksi".