Shepherd Neame Spitfire Golden Ale

Shepherd Neame Spitfire Golden Ale

• Tyyli: Golden Ale
• Alk.%: 4,3
• Panimo: Shepherd Neame, Faversham, Englanti

Sepi Niemen maut osuvat usein sinne tunnelmalliseen brittimakuhermoon, mutta on panimon tarjonnassa poikkeuksiakin. Spitfirejä, kuten useita muitakaan kepeän ohuita ja turhan mietoja bittereitä (huom. yleisnimenä tässä) en oikein ole oppinut ymmärtämään, mutta toisaalta niiden maistelu onkin useiden takavuosien pettymysten jälkeen jäänytkin vähille.

Voisin ehkä salaa myöntääkin, etten ole ihan varma, olenko edes kaikkia Spitfire-nimikkeitä edes lasissani pyöritellyt, mutta mieleeni ei joka tapauksessa nouse yhtään ihastuksen hetkeä ko. olutmerkin äärellä - eikä vastaavien kilpailijoidenkaan kohdalla. Pääsin taannoin ottamaan aiheesta revanssia, joskin melko puhtaasti olosuhteiden pakosta, kun Tahkonkauppatarjonnastaa ei viimereissulla oikein makrolageria kummempaa vaihtoehdoksi löytynyt.

Spitfire-oluen, kuten monen muunkin pitkäikäisen brittiklassikon tarina tosin on kiehtova. Shepherd Neamehan on iäkkäin edelleen toiminnassa oleva brittipanimo, joten se on nähnyt maailmansodat ja monta muutakin mullistusta. Spitfire Amber Ale onkin tehty Ison-Britannian ilmasodan 50-vuotismuisteloiden kunniaksi ja nimensä se luonnollisesti lainaa ilmateitä hallinneelta Spitfire-konetyypiltä. Alkuperäistä Spitfireä oli tarkoitus valmistaa vuonna 1990 vain kertaerän verran, mutta oluen suuri suosio sementoi sen aseman pysyväksi tuotteeksi. Sittemmin sen rinnalle on tullut muutama muukin variaatio, kuten nyt käsiteltävä Spitfire Golden Ale.

Shepherd Neame Spitfire Golden Ale

Spitfiren valikoituminen kanaalin ja Etelä-Englannin yllä käydyn taiston muistoa kunnioittavan oluen nimeksi ei suinkaan ole sattumaa. Toki koneet olivat osa brittien saavuttamaa tärkeää voittoa, mutta tarinasta löytyy myös suora olutyhteyskin: ne kuljettivat sota-aikaan olutta Normandian etulinjaan. Varsinaisista olutlennoista ei toimituksissa tietenkään ollut kysymys, vaan kanaalin yli tehtiin todella paljon erityyppisiä huolto- ja viestiliikennelentoja.  Myös jo itse ilmatilan herruus vaati aktiivista lentotoimintaa, joka piti taivaan täytenä ja vihulaisille uhkaavan näköisenä. Lisäksi Normandian rannikon satamien puute piti tarvikevirran ilmatilassa niiltä osin, kuin se oli mahdollista.

Spitfiret sahasivat kahden maan väliä muun muassa kuriiripostia ja kiireellistä pientavaraa kuljettaen. Myös huolto keskitettiin Englantiin, muun muassa Biggin Hillin tukikohtaan. Biggin Hillissä, kuten muutamassa muussakin tukikohdassa keksittiin hyötykäyttöä Spitfire-konetyypin toimintasädettä laajentaneiden lisätankkien ripustuksille. Huoltoreissuilla lisätankeille ei ollut tarvetta, joten tyhjänpanttina seisseisiin ripustuksiin alettiin kiinnittämään oluttynnyreitä rintamalle kuskattavaksi. Biggin Hillin naapurissa toimivan Westerhamin panimon ohella moni muukin saarivaltion oluttehtailija yhtyi ”tukemaan” sotilaita rintamalla.

Koneisiin sai nippanappa kiinnitettyä 18 gallonaisen tynnyrin, jolloin siiven alle ei jäänyt liikkumavaraa juuri nimeksikään. Englannista saapuvia ”olutlentoja” jännitettiinkin Normandian puolen lentotukikohdissa suurella mielenkiinnolla, sillä pienikin töyssy laskeutumisen yhteydessä saattoi aiheuttaa oluttynnyrille kohtalokkaan maakosketuksen. Sivuhuomiona kerrottakoon, että Britannian tullilaitos ei tästä toiminnasta ollut lainkaan mielissään ja koetti kääntää myös valtiovallan katsetta laittomien oluttoimitusten suitsimiseen. Spitfire-lennoista kun ei tullimaksuja valtion kirstuun tavattu toimittaa…

Shepherd Neame julkaisi ensimmäisen lentokoneoluensa vuonna 1990. Tahkolta paikantamani Spitfire Golden Ale on sen sijaan tuoreempi, ilmasodan 75-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2015 julkaistu olut. Vaalea, mieto brittiale on humaloitu sarjan teema huomioiden ehkä hieman erikoisestikin Centennialilla ja Saazilla. Toki kotoperäistä Challengeriakin löytyy. Oli mitä oli, ei tämä omaan suuhun kyllä edelleenkään oikein istu.

Shepherd Neame Spitfire Golden Ale

Kullankeltainen olut nätillä, mutta katoavaisella vaahdolla. Tuoksu on aika mieto ja tympeäkin. Karamellinen, toffeinen maltaisuus tulee ensimmäisenä vastaan, mutta melko riisuttuna esityksenä. Kevyttä hedelmäisyyttä, sitruksen tuntua ja kukkaista yrttisyyttä. Jotain puisen kuivakkaa omena-appelsiini-hillokkeisuutta myös. Se on elementti, jonka miellän näissä joissain briteissä jotenkin metsämättäiseksi piirteeksi. Siitä en pidä.

Maku on miellyttävämpi. Toffeinen, keksinen maltaisuus avautuu ja makeutuu tuoksua pehmeämmäksi. Mukaan nousee vahvempaa yrttisyyttä, mutta myös sitrus ja greippisyys pitävät pintansa. Kukkaisuutta löytyy, samoin hedelmäisyyttä sekä tuoreessa että kuivatussakin muodossa. Puumaisuutta, tuoksussa mainittua appelsiinimarmeladiakin. Aika helposti juotavaa toki, mutta omaan suuhun yleisesti jotenkin laimean haalea. Mielikuvallisesti kädenlämpöistä ja kuivaa. Ei kuulu brittisuosikkieni joukkoon. 

Pisteet: 25/50

Shepherd Neame Strong Pale Ale

Shepherd Neame Strong Pale Ale

• Tyyli: English Pale Ale
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Shepherd Neame, Faversham, Englanti

Sepi Niemen tyylikkään retro etiketti on tullut vastaan kauppareissuilla jo useamman kerran, eikä perinteikkään brittipanimon tunnelmissa ole ennestäänkään ollut valittamisen sijaa. Esimerkiksi heidän hieman runsaampi 1698 Kentish Strong Ale on vakioitunut hämärämpien iltojen illan syventäjäksi ja sen rooli tullee nyt korostumaan entisestään, kun Fuller’sin Golden Pridekin joutui Asahin vientituoteleikkuriin.

Nyt lasissa oleva Strong Pale Ale mahtuu nipin napin kauppavalikoimiin vahvuutensa puolesta ja on ollut aika yleinen näky K-ryhmän suurempien kauppojen valikoimissa. Olutta on valmistettu ensikerran jo jossain vaiheessa vuosien 1825-1855 välisenä aikana, joskin tätä nykyistä olomuotoa on ryyditetty ainakin korvaamalla aikoinaan käytetty East Kent Goldings ainakin osittain modernimmalla Cascadella. Jenkkeilyyn ei makumaailmassa silti mennä, vaan brittityylinen maltillisuus on ja pysyy lopputulemassa. Vaalea mallaspohja, Shepherd Neamelle tyypillinen, peribrittilläinen makumaailma ja tunnelmallisuus tekevät oluesta oivallisen nautittavan.

Shepherd Neame Strong Pale Ale

Olkisen keltainen, valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on hieno. Kypsää brittihedelmää, keksiä, rusinaa ja yrttiä.

Maku on aika runsas ja sitäkin hienompi. Keksimäistä mallasta, yrttistä purentaa ja hieman kuivahedelmäistä, rusinaista tunnelmaa. Ei siis mikään heleä hellekesäale sinällään, mutta menee näin sadekelillä erittäin hienosti. Sepi Niemi taitaa nämä maut.

Pisteet: 37/50

Shepherd Neame x Mallaskoski Howling Wolf

Shepherd Neame x Mallaskoski Howling Wolf

• Tyyli: Winter Ale / English Pale Ale
• Alk.%: 4,5
• Panimot: Shepherd Neame, Faversham, Englanti / Mallaskosken Panimo, Seinäjoki, Suomi

Mallaskosken syksyinen retki Sepi Niemen maille pureutui suden lailla kotimaamme olutravintoloiden tarjontaan. Yhteistyön tuloksena syntynyt Howling Wolf onkin ollut saatavilla jo jokusen tovin ja ehdin sen itsekin vihdoin maistamaan. Sainpa suositeltua sitä myös kollegani ja futiskaverinkin laseihin. Ja hyvä että sainkin, sillä vaikka Winter Alen soisi 4,5-prosenttista Howlingia runsaamman rungon saavan, osui sen tarjoilema simppeli ja helposti hörpittävä makumaailma varsin hyvin yksiin räntäsateisen perjantai-illan tunnelman kanssa.

Olut on osa viime maaliskuussa aloitetun Cask Club by Shepherd Neame -kollabo-olutsarjaa. Panimo julkaisee jokaisen kuun ensimmäisenä maanantaina uuden CCbSN-oluen ja meiltä Suomesta tähän keittelyyn on päässyt mukaan nyt esillä oleva Mallaskosken Panimo. Mallaskoskelaisten kanssa tehty Winter Ale päästettiin irti marraskuussa ja sitä edelsi lokakuussa julkistettu S:t Erik’sin kanssa junailtu ruotsalaisia mustikoita sisältänyt Northern Lights Blueberry IPA (4,7%).

Myös Howling Wolfin ideaan mahtuu ruotsalaiskollabon tapaan jotain vierailjapanimon kotoperäistä reseptilisää: Shepherd Neamen talon perinnehiivalla käytetyn oluen rungosta löytyy nimittäin Viking Maltin uutta Red Active -mallasta. Humalointi sen sijaan on hoidettu katkeroiden osalta saksalaisella Mittelfruhilla ja East Kent Goldingsin mestaroimaa aromipuolta täydennetään jenkkiläisellä Summitilla. 

Kokonaisuus on lopulta varsin vaaleanlainen, toimiva brittiolut, jota menisi helposti pintti jos toinenkin. Totesimme myös kollegan kanssa, että kyseessä olisi mitä mainioin puusaunan lämmitystä virkistävä olut, jonka kanssa voisi jatkaa kevätiltaa myös löylyjen jälkeen...

Shepherd Neame x Mallaskoski Howling Wolf

Melko vaalea, Pale Aleksi tätä taidettiin panimoiden toimesta tituleeratakin. Winter Ale -lisäviitteen ja punamaltaan myötä odottelin kuitenkin hieman värikkäämpää ja syvemmän näköistä tapausta. Mutta mitäpä väliä sillä lopulta edes on? Tuoksu on aika toffeinen, leivosmainen, mutta maku nojaa enemmän kuivahedelmäisyyteen ja pähkinään. 

Maussa yrttistä, kukkaista otetta, mutta sitä runsaammin sitruksista tuntua. Rungossa kevyttä, mutta selkeää karamellisuutta, leivosmaisuuttakin. Todella helposti nautittava, maistuva ja tasapainoinen kokonaisuus.

Oikke hyvä, vaikka rungokkaampaa ja lämmittävämpää brittitunnelmaa olisikin mielellään lasiinsa napannutkin.

Pisteet: 35/50

Alkovakiot: Pimeiden iltojen luotto-oluet

Kolme vahvaa suosikkia.

Vaikka Alkoa tulee aika ajoin itsekin parjattua, tulee siellä asioitua aika tasaiseen. Olutvalikoimahan sen hyllyillä on kasvanut parissa vuodessa paljon ja uutuuksiakin tulee nykyään ihan kohtalaiseen tahtiin. Niiden perässä sinne tulee kuitenkaan harvemmin vaivauduttua, vaan pääpaino asioinnissa on hiljalleen hivuttautunut hyväksi havaittujen luotto-oluiden noutamiseen.

Ajattelinkin nyt näin joulun kunniaksi esitellä oman ”pimeiden iltojen” luottotrioni. Omalla kohdalla nämä pimeyden ajat alkavat jo loppukesän pimenevistä illoista ja kestävät oikeastaan sinne kevään pikkupakkasten nipisteleviin auringonlaskuihin.

Kolmen joukossa on yksi hyvinkin uusi tulokas, jonka saatavuus on laajentunut ympärivuotiseksi vasta hiljattain. Rohkenin kuitenkin ottaa sen mukaan vakiolistaukseeni, koska välillemme on jo ehtinyt vuosien mittaan muodostua toimiva ja lämmin tunneside. Urbockista on siis puhe ja otan sen laajentuneen saatavuuden avosylin vastaan.

Kaksi muuta säännöllisesti iltaa kanssani viettävää olutta ovat nuo kuvassakin jo näkyvät britit eli Shepherd Neame 1698 Kentish Strong Ale sekä Fuller's Golden Pride. 1698 on näistä se useimmiten matkaani lähtevä ilmestys. Mitään uusinta trendihekumaahan näistä mikään ei oikein edusta, mutta ei ehkä tarvitsekaan. Konstittomuus, tasapaino ja -laatuisuus puhuttelevat omallakin kohdalla entistä enemmän.

Aiemmin Urbock tunnettiin Olutkellarissa jouluntuojana, mutta mieluustihan sitä nauttii muinakin aikoina.

Urbock tarjoilee runsaan mallasrungon päälle ladottua monipuolista savumaailmaa, Sepi Niemen 1698 johdattelee mielen johonkin Kentin alueen maaseutukylän ainoaan pubiin rehdin brittitunnelman äärelle ja Golden Pride hallinnoi niitä runsautta ja lämpimiä rauhan tunteita tarjoavia illan hetkiä, joissa ympäröivä rauha, tunnelmaa luova takkatuli ja ulkona vallitseva pimeys ovat kaikki kaikessa.

On totta, että näihin hetkiin sopii hienosti moni muukin mallasjuoma ja näitä korvikkeita käytän paljon itsekin. Harvaa olutta kuitenkaan kohtaa toistamiseen, mutta näihin kolmeen olen tykästynyt siinä määrin, että niistä on tullut omalle kohdalle helppoja, varmoja ja tasaisesti toistuvia valintoja. On niillä toki haastajansakin.

Shepherd Neamenkin strong ale on näet oikeastaan vasta viime kevään tulokas, jota ennen suosin Fuller’sin ESB:tä. Lontoolaisten klassikkoa nähdään toki lasissani edelleen, mutta valintatilanteissa kenttiläisperinteet ovat jostain syystä ajaneet ohi. Urbockin tulo taas ei varsinaisesti pudottanut ketään pois, sillä Theakston Old Peculierin harmillinen katoaminen myymälöistä alkoi varsin samoihin aikoihin*. Golden Pridelle ei sen sijaan ole oikein ”kilpailijaa” ollut, mutta aina aika ajoin löydän itseni Schneider Weisse Tap 6 Mein Aventinuksen ääreltä.

Siinäpä nuo mietteet lyhykäisyydessään. Aika selkeä painotushan tuossa koko kirjossa tuntuu olevan eli runsaat mutta taiten koostetut britti- ja germaanimaut puhuttelevat eniten, kun kaipaan jotain konstitonta, mutta miellyttävää ja takuuvarmaa täytettä lasini iloksi. Saatavuudellakin lienee vaikutusta, sillä kyllähän tuossa hyvä paikka vaikka jonkinlaiselle barley winellekin nimittäin olisi ja belgit tulee tilattua muita kanavia pitkin…

Tässä vielä linkit kolmikon arvioihin:

Shepherd Neame 1698 Kentish Strong Ale

Fuller's Golden Pride

Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock

*on se edelleen valikoimissa ja saatavuuksiakin löytyy, mutta levikki on huvennut hyvin voimakkaasti loppukesän aikana.