 |
| Kolme vahvaa suosikkia. |
Vaikka Alkoa tulee aika ajoin itsekin parjattua, tulee siellä asioitua aika tasaiseen. Olutvalikoimahan sen hyllyillä on kasvanut parissa vuodessa paljon ja uutuuksiakin tulee nykyään ihan kohtalaiseen tahtiin. Niiden perässä sinne tulee kuitenkaan harvemmin vaivauduttua, vaan pääpaino asioinnissa on hiljalleen hivuttautunut hyväksi havaittujen luotto-oluiden noutamiseen.
Ajattelinkin nyt näin joulun kunniaksi esitellä oman ”pimeiden
iltojen” luottotrioni. Omalla kohdalla nämä pimeyden ajat alkavat jo loppukesän
pimenevistä illoista ja kestävät oikeastaan sinne kevään pikkupakkasten nipisteleviin
auringonlaskuihin.
Kolmen joukossa on yksi hyvinkin uusi tulokas, jonka
saatavuus on laajentunut ympärivuotiseksi vasta hiljattain. Rohkenin kuitenkin ottaa
sen mukaan vakiolistaukseeni, koska välillemme on jo ehtinyt vuosien mittaan
muodostua toimiva ja lämmin tunneside. Urbockista on siis puhe ja otan sen
laajentuneen saatavuuden avosylin vastaan.
Kaksi muuta säännöllisesti iltaa kanssani viettävää olutta
ovat nuo kuvassakin jo näkyvät britit eli Shepherd Neame 1698 Kentish Strong Ale sekä Fuller's Golden Pride. 1698 on näistä se useimmiten matkaani lähtevä ilmestys. Mitään uusinta trendihekumaahan näistä mikään
ei oikein edusta, mutta ei ehkä tarvitsekaan. Konstittomuus, tasapaino ja
-laatuisuus puhuttelevat omallakin kohdalla entistä enemmän.
 |
| Aiemmin Urbock tunnettiin Olutkellarissa jouluntuojana, mutta mieluustihan sitä nauttii muinakin aikoina. |
Urbock tarjoilee runsaan mallasrungon päälle ladottua monipuolista savumaailmaa,
Sepi Niemen 1698 johdattelee mielen johonkin Kentin alueen maaseutukylän ainoaan pubiin rehdin
brittitunnelman äärelle ja Golden Pride hallinnoi niitä runsautta ja lämpimiä
rauhan tunteita tarjoavia illan hetkiä, joissa ympäröivä rauha, tunnelmaa luova
takkatuli ja ulkona vallitseva pimeys ovat kaikki kaikessa.
On totta, että näihin hetkiin sopii hienosti moni muukin mallasjuoma
ja näitä korvikkeita käytän paljon itsekin. Harvaa olutta kuitenkaan kohtaa
toistamiseen, mutta näihin kolmeen olen tykästynyt siinä määrin, että niistä on
tullut omalle kohdalle helppoja, varmoja ja tasaisesti toistuvia valintoja. On niillä toki haastajansakin.
Shepherd Neamenkin strong ale on näet oikeastaan vasta viime kevään tulokas,
jota ennen suosin Fuller’sin ESB:tä. Lontoolaisten klassikkoa nähdään toki lasissani
edelleen, mutta valintatilanteissa kenttiläisperinteet ovat jostain syystä
ajaneet ohi. Urbockin tulo taas ei varsinaisesti pudottanut ketään pois, sillä Theakston Old Peculierin harmillinen katoaminen myymälöistä alkoi varsin samoihin
aikoihin*. Golden Pridelle ei sen sijaan ole oikein ”kilpailijaa” ollut, mutta
aina aika ajoin löydän itseni Schneider Weisse Tap 6 Mein Aventinuksen ääreltä.
Siinäpä nuo mietteet lyhykäisyydessään. Aika selkeä painotushan
tuossa koko kirjossa tuntuu olevan eli runsaat mutta taiten koostetut britti-
ja germaanimaut puhuttelevat eniten, kun kaipaan jotain konstitonta, mutta
miellyttävää ja takuuvarmaa täytettä lasini iloksi. Saatavuudellakin lienee
vaikutusta, sillä kyllähän tuossa hyvä paikka vaikka jonkinlaiselle barley winellekin nimittäin olisi ja belgit tulee tilattua muita kanavia pitkin…
Tässä vielä linkit kolmikon arvioihin:
*on se edelleen valikoimissa ja saatavuuksiakin löytyy,
mutta levikki on huvennut hyvin voimakkaasti loppukesän aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti