 |
| Shepherd Neame x Mallaskoski Howling Wolf |
- Tyyli: Winter Ale / English Pale Ale
- Alk.%: 4,5
- Panimot: Shepherd Neame, Faversham, Englanti / Mallaskosken Panimo, Seinäjoki, Suomi
Mallaskosken syksyinen retki Sepi Niemen maille pureutui suden
lailla kotimaamme olutravintoloiden tarjontaan. Yhteistyön tuloksena syntynyt
Howling Wolf onkin ollut saatavilla jo jokusen tovin ja ehdin sen itsekin
vihdoin maistamaan. Sainpa suositeltua sitä myös kollegani ja futiskaverinkin
laseihin. Ja hyvä että sainkin, sillä vaikka Winter Alen soisi 4,5-prosenttista
Howlingia runsaamman rungon saavan, osui sen tarjoilema simppeli ja helposti
hörpittävä makumaailma varsin hyvin yksiin räntäsateisen perjantai-illan
tunnelman kanssa.
Olut on osa viime maaliskuussa aloitetun Cask Club by Shepherd
Neame -kollabo-olutsarjaa. Panimo julkaisee jokaisen kuun ensimmäisenä maanantaina
uuden CCbSN-oluen ja meiltä Suomesta tähän keittelyyn on päässyt mukaan nyt
esillä oleva Mallaskosken Panimo. Mallaskoskelaisten kanssa tehty Winter Ale päästettiin
irti marraskuussa ja sitä edelsi lokakuussa julkistettu S:t Erik’sin kanssa junailtu
ruotsalaisia mustikoita sisältänyt Northern Lights Blueberry IPA (4,7%).
Myös Howling Wolfin ideaan mahtuu ruotsalaiskollabon tapaan
jotain vierailjapanimon kotoperäistä reseptilisää: Shepherd Neamen talon perinnehiivalla
käytetyn oluen rungosta löytyy nimittäin Viking Maltin uutta Red Active
-mallasta. Humalointi sen sijaan on hoidettu katkeroiden osalta saksalaisella Mittelfruhilla
ja East Kent Goldingsin mestaroimaa aromipuolta täydennetään jenkkiläisellä
Summitilla.
Kokonaisuus on lopulta varsin vaaleanlainen, toimiva brittiolut, jota menisi helposti pintti jos toinenkin. Totesimme myös kollegan kanssa, että kyseessä olisi mitä mainioin puusaunan lämmitystä virkistävä olut, jonka kanssa voisi jatkaa kevätiltaa myös löylyjen jälkeen...
 |
| Shepherd Neame x Mallaskoski Howling Wolf |
Melko
vaalea, Pale Aleksi tätä taidettiin panimoiden toimesta tituleeratakin. Winter
Ale -lisäviitteen ja punamaltaan myötä odottelin kuitenkin hieman värikkäämpää
ja syvemmän näköistä tapausta. Mutta mitäpä väliä sillä lopulta edes on? Tuoksu
on aika toffeinen, leivosmainen, mutta maku nojaa enemmän kuivahedelmäisyyteen
ja pähkinään.
Maussa
yrttistä, kukkaista otetta, mutta sitä runsaammin sitruksista tuntua. Rungossa
kevyttä, mutta selkeää karamellisuutta, leivosmaisuuttakin. Todella helposti
nautittava, maistuva ja tasapainoinen kokonaisuus.
Oikke
hyvä, vaikka rungokkaampaa ja lämmittävämpää brittitunnelmaa olisikin
mielellään lasiinsa napannutkin.
Pisteet: 35/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti