"Hukkuuko Suomi pienpanimoihin?"

Pienpanimo-oluita on tarjolla entistä enemmän ja panimoita syntyy lisää kiihtyvällä tahdilla

Kotimaisten pienpanimo-oluiden ystävillä riittää aihetta tyytyväisenä hymistelyyn. Panimoiden perustamistahti sen kuin kiihtyy ja tarjolla oleva tuotekirjo kasvaa kasvamistaan. Vain muutamassa vuodessa pienpanimoiden määrä on yli kaksinkertaistunut ja etenkin viimeinen puolitoistavuotinen on ollut melkoista hurlumheitä – positiivisessa mielessä, tottakai.

Suomessa toimii tätä nykyä noin 70 pienpanimoyritystä. Niistä 12 sai ensimmäiset tuotteensa markkinoille vuoden 2015 aikana ja tänä keväänä tuo rajapyykki murskattiin jo heinäkuun alussa: uusia tulokkaita on ollut kahden ensimmäisen kvartaalin aikana yhteensä kaksitoista ja kun Paksuniemikin sai Luja Ote –pilsinsä hanaan heti heinäkuun lomaviikoille, näyttää vuoden 2016 panimokaravaani puksuttavan kovaa vauhtia kohti omia kymmenlukujaan. Lisäksi tietoa uusista panimoprojekteista tuntuu tihkuvan lähes päivittäin, joten rata jatkunee pitkälle vuoteen 2017 ja varmasti sen ylikin. Kehitystä voi seurata täällä:

Suomen pienpanimot kartalla

Tilanne 7.7.2016

Valtaosa panimoista keskittyy tälle alueelle ja etenkin Helsinki-Turku -välillä riittää jo vierailtavaa pariksi päiväksi.

Hukkuuko Suomi siis pienpanimoihin? No ei kai… Ainakaan vielä. On toki huomion arvoinen seikka, että noin 70% toimivista panimoista sijaitsee Helsinki-Lahti-Tampere-Pori –kaupunkiketjun ja rannikon rajaaman alueen sisäpuolella – ns. 70%-alueella. Tälle alueelle painottuu myös noin 60% perusteilla olevista panimohankkeista. On myös totta, että pienpanimoiden markkinaosuus oli kasvustaan huolimatta viime vuonna ”vain” 3,4%. Etelä-Suomi on joka tapauksessa maamme väkirikkainta seutua ja ilmapiiri tuntuu muutoinkin muuttuneen koko ajan suotuisammaksi uusia makuja tarjoavia pienpanimoita kohtaan ja nyt kehitys ulottuu kootummin myös muualle maahan. 

Suomen pienpanimokartta näytti pitkään varsin kaksijakoiselta: mainitulla 70%-alueella oli selkeä panimokeskittymä muun maan ollessa hajanaisten, yksittäisten täplien tähdittämää panimoperiferiaa. Tilannehan on edelleen vähän samankaltainen, mutta keskittymiä on tullut lisää. Onhan uusien ”panimoryppäiden” tiheys on aivan toinen kuin Etelä-Suomessa, mutta ottaen huomioon pohjoisempien alueiden kaupunkikeskusten hajanaisuus, näyttää kehitys varsin lupaavalta.

Pohjoiseen on perusteilla useitakin panimoita.

Pohjanmaallakin osataan hyödyntää ohraa.

Kuka perustaisi panimon varkauteen ja täyttäisi tyhjiön ringin keskellä?

Panimoraja kulkee toistaiseksi Oulun korkeudella, mutta siirtynee jo lähikuukausina Napapiirin tuntumaan Rovaniemen Panimon aloittaessa toimintansa. Rolloa korkeammalle ei ainakaan tämänhetkisten, hyvin epäivirallisten tietojen mukaan toimintaa olisi tuloillaan, vaikka eräs herrasmies Kittilän seudusta hetki sitten hekumoikin (tämä huhu on inside-heitto, ilman sen vakavampaa pohjaa. Kai). Tähän väliin pitänee huomauttaa, että Levin Panimo & Pubin omat oluet tulevat Oulusta Maistilalta ja Saariselän panimotoiminta myytiin keväällä Tornion panimoperinteitä herättelevän Sangenin haltuun. 

Pohjoinen näyttää kuitenkin saavan hiljalleen oman panimokeskittymänsä, jossa Oulun seutu näyttelee vahvaa pääosaa. Panimoita perustetaan Rovaniemen ja Tornion ohella Hailuotoon, Kempeleeseen ja Taivalkoskelle Oulussa jo vaikuttavan Maistila-Sonnisaari –kaksikon tueksi.

Rannikkoa alaspäin liikuttaessa tulee vastaan toinen, hieman tiiviimpi ja jo pidemmällä kehityksessä oleva Kokkola-Pietarsaari-Vaasa-Seinäjoki –alue, jossa toimii nykyisin jo neljä panimoa kahden ollessa vielä rakenteilla. Näiden lisäksi seinäjokelainen Mallaskoski ilmoitti laajentavansa toimintaansa vientihommat mielessään ja on ilahduttavaa huomata Uusikaarlepyyn kokoiseen paikkaan mahtuvan kaksikin tuoretta panimoyritystä (Jacobstads ja perusteilla oleva Keppo Bryggeri).

Kolmas, rengasmaisena kuviona Varkauden kaupunkia tarkasti välttelevä keskittymä on melko laaja, mutta kartalla katsottuna ymmärrettävä: Jyväskylä, Kuopio, Joensuu, Savonlinna, Mikkeli… Seutukunnan potentiaalisimmat kaupungit hienosti edustettuna. Ehkä raideyhteys tuo mallaslastit joskus vielä Pieksämäelle tai maantielogistisesti toimivaan Varkauteenkin ja miksei potentiaalia löytyisi vähän pienemmistä keskuksistakin...

Tilaa panimokartalla siis riittää ja tarjonta on selkeästä painottumisestaan huolimatta levittäytynyt myös maakuntiin. Suurimmat kaupungit ovat listalla hyvin edustettuina, mutta myös pienempiä kyläpanimoita ja paikallista olutkulttuuria kirittäviä toimijoita on viime aikoina syntynyt mukavasti. Neljän "ryppään" ulkopuolelle jää lopulta vain pari toimivaa panimoa Heinolassa, Ahvenanmaalla ja Hartolassa sekä uudet projektit Lappeenrannassa, Virolahdella, Artjärvellä ja Lemlandissa (voi niitä toki olla muitakin, mutta nämä ovat ns. tiedossa olevia). Osa mainituista menisi toki venyttäen tuon 70%-alueenkin sisään eli "tiivistä" on - mutta vain paikoin.

Tässä vielä listaus tänä vuonna toimintansa jo aloittaneista panimoista:

• Paksuniemen Juomatehdas, Rääkkylä
• Rocking Bear Brewers, Pori
• NP Brewers, Vaasa
• Kanavan Panimo, Vääksy
• Panimo Honkavuori, Joensuu
• Mustan Virran Panimo, Savonlinna
• Nordic Brewery, Lempäälä
• Cool Head Brew, Tuusula
• Someron Panimo, Salo
• Panimo Paja, Lahti
• Mallaskuun Panimo, Lapua
• Kimito Brewing, Kemiö
• Jacobstads, Uusikaarlepyy

Flying Dutchman Big Bold Marigold Flower Power Apple Sour

...BBMFPAS...

• Tyyli: Sour Ale
• Alk.%: 4,0
• Panimo: The Flying Dutchman Nomad Brewing Company, Vantaa, Suomi
  
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Tanska

Jos on Flying Dutchman Nomad Brewing Companyn nimessä kirjainta toisensa perässä, kannattaa huvikseen vilkaista kiertolaispanimon oluiden nimikirjoa. Lausemittaan ”tiivistetyt”, hipsteriviisariakin väräyttävät ja leikkisästi suussa hypähtelevät nimet pistävät hymyilyttämään, mutta herättävät myös uteliaisuuden tunteen oluthyllyn äärellä (More Complicated Than Your Girlfriend Stout pistää tosin jo hieman hirvittämäänkin). Nappasin Palokan Cittarista mökkievääksi mainioksi osoittautuneen Big Bold Marigold Flower Power Apple Sourin, joka oli samalla allekirjoittaneen ensikosketus lentäviin hollantilaisiin. 

The Flying Dutchman Nomad Brewing Company on hollantilaislähtöisen, Suomeen 90-luvulla rakkauden perässä asettuneen Ronald de Waalin uusin luomus. Hänet tunnetaan mm. Diamondin perustajana ja alkuperäisenä omistajana, mutta nykyisin mies tehtailee oluita ”kiertolaishengessä” muun muassa Mikkellerinkin suosimalla De Proefin panimolla.

Ronald toteuttaa vinkeimpiä olutfantasioitaan The Flying Dutchmanin kautta ja tekee sen jokseenkin pirteällä tavalla. Miehen positiivinen habitus välittyy tekemisen kautta hyvin ja ainakin itselleni on koko projektista jäänyt miellyttävä kuva, vaikkei sen tuotoksia ollut ennen tätä tullut edes maistettua. Brändillä on siis merkitystä – turha sitä on kieltää. Tietyllä tapaa fiiliksellähän tässä arvioissakin pitkälti pelataan.

Lämpimän, sadetta vähän enteilleen mökkipäivän päätteeksi oli joka tapauksessa aika ottaa oma annos flower poweria eli neliprosenttiseksi käytettyä, tuoreella omenamehulla maustettua ja Nelson Sauvinilla kuivahumaloitua sour alea, joka oli lepäillyt kypsytyksen ajan samettikukkapedillä ranskalaisten tammilastujen kera. Nyt tuli niin pitkä lause, että sitä voisi käyttää vaikka oluen nimenä...

Oh boy, somebody stop Ronald. He is getting way out of line. He is like one of those crazy horror movie doctors experimenting in their basement. You just hear the mad laughter and sit watching both terrified and in awe what’s next. Well, here it is. Another flower power sour. This time brewed with pilsner and wheat malt and real apple juice in the kettle to create a cousin of farmhouse ciders. Big Bold has then been matured on delicate orange Marigold flowers with French oak chips. An extra dry hopping with Nelson Sauvin hops creates even more subtle fruit flavours. If all this sounds weirdly wonderful, that’s because it is. Subtle. Fruity. Refreshing. Mad.

Flying Dutchman Big Bold Marigold Flower Power Apple Sour

Samea, haaleankeltainen ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on suoraviivainen. Vehnäisen viljavaa, vaaleaa mallasta, rapean raakaa, vehreän omenaista happamuutta sekä kevyttä maustemaisuutta ja kukkayrttiä.

Maultaan mainio. Se on virkistävän kesäinen, pirteän omenainen ja sitä myöten nahkean hapan. Neljä prosenttia on vain luku, kokonaisuus raikkaudestaan huolimatta runsasmakuinen ja mukavan voimakas. Vehreä omenaisuus on suuressa roolissa hedelmäisen happamuutensa myötä, mutta mukana on myös tuorekukkaista yrttisyyttä, viljavaa maltaisuutta sekä hiven vehnäistä tuultakin. Lopetus on aika rapsakan hapan, toimii.

Tuomio: Erittäin positiivinen esitys rehdin omenaisin, vehreän happamin teesein. Laatutavaraa alusta loppuun.

Pisteet: 37/50

Panimoa perustamassa: 8-Bit Brewing

8-Bit Brewing

Uusia panimoita tuntuu tosiaan nousevan kuin sieniä syyssateella ja lisää perustetaan konkreettisesti jatkuvalla syötöllä. Myös panimokaupunki Portlandista lähtöisin oleva Jason Wolford on suunnitellut omaa panimoaan jo hyvän aikaa, mutta toistaiseksi olutta valmistuu erä kerrallaan Olarin Panimon laitteistolla. Jasonin panimoprojekti on mielenkiintoinen ja ehdottomasti kertomisen arvoinen matka, johon on mahtunut moninaisia sattumia, aitoa yhteistyöhenkeä ja supisuomalaista byrokratiaakin. Tulevaisuus kuitenkin näyttää jo melko valoisalta ja panimon perustaminen näyttää koko ajan todennäköisemmältä. Matkaa on silti vielä taivaltamatta, mutta hyvässä lykyssä 8-Bit Brewing panee ”kotonaan” ensi kerran jo tämän vuoden puolella. Tässä Jasonin ja 8-Bit Brewing tarina (tai ainakin osa siitä) vapaasti suomennettuna...

Tarinan alku

Jason Wolford on työstänyt panimoideaansa Suomessa nyt hieman yli vuoden ajan, mutta sen juuret ovat syvällä Oregonin maaperässä. Olutharrastus alkoi jenkkityyliin omasta autotallista, jossa harrastettiin myös virtuaalisempiakin aktiviteetteja. Klassiset videopelit ovat oluen ohella Jasonin suuri intohimon kohde ja hyvin pian nämä kaksi harrastusta muodostivat symbioosin, jota vaalitaan vielä tänäkin päivänä. Kotioluet alkoivat saada peliteeman mukaisia nimiä ja viidessä vuodessa Jasonilla oli kasassa vakuuttava portfolio länsirannikon makuihin nojaavia olutreseptejä. Oluet täydensivät kavereiden kesken vietettyjä pelisessioita ja osittain niiden ansiosta Jasonin autotallista tuli niin suosittu ajanviettopaikka, että Foursquarekin luokitteli sen baariksi.

Miehen ensikosketus panimoalaan syntyi vuonna 2003, jolloin Jason täytteli kauppojen oluthyllyjä college-opintojensa kustantamiseksi. Politiikan tutkimus- ja lakiopintojen aikana hän työskenteli Columbia Distributingin palveluksessa, eivätkä tiet juomaollisuuden kanssa eronneet enää valmistumisenkaan jälkeen. Kolmetoistavuotinen taival alalla sisältää oman panimon suunnittelun lisäksi käytännössä kaikkea mahdollista tapahtumien järjestämisestä hyllytykseen ja varastohommista baarien remontointiin, asiakaspalveluun sekä laiteasennuksiin.

Oman portfolion vahvistuessa päätös asian eteenpäin viemisestä kypsyi mielessä ja lopulta oli ratkaisevan askeleen aika. Koska Jasonin olutkirjo koostui pääsääntöisesti sessioitavista, ääripäitä helpommin lähestyttävistä jenkkialeista, ei kymmenistä pienpanimoista tunnettu Portland tuntunut otolliselta maaperältä panimon perustamiselle. Paikalliset pienpanimomarkkinat suosivat tuhdimpia ja haastavampia makuja, mutta myös halu yhdistää peliteema ja oluet toi matkaan omat haasteensa jo olemassa olevan kilpailutilanteen vuoksi. Niinpä katseet suunnattiin kotikaupungin ulkopuolelle.

Portlandista Helsinkiin

”Kaiken takana on nainen”. Rakkaus suomalaiseen naiseen toi Jason lopulta Suomeen ja ensivisiitistä lähtien pääkaupunkimme on vaikuttanut sopivalta kasvualustalta myös peliteemaisen panimoprojektin toteuttamiselle: suomalaiset suosivat portlandilaisia enemmän sessio-oluita, maamme verrattaen nuori pienpanimokulttuuri on vahvassa kasvussa ja Helsinki on maailmankin mittakaavassa vahva pelisuunnittelun ja –toteutuksen keskittymä.

Jason nosti eläkesäästönsä, pakkasi tarvitsemansa kolmeen matkalaukkuun ja muutti Helsinkiin ajatuksenaan perustaa 80-luvun videopelihengessä toimiva panimoravintola. Päätös oli hyppy tuntemattomaan strategisessakin mielessä, sillä miehellä ei ollut harmainta aavistustakaan, kuinka idea saataisiin todellisuudessa toteutettua.

Vadelmasaison...

Sattumia, kontakteja, haasteita ja ratkaisuja

Alalla kuin alalla on hyvä omata edes jonkin verran suhteita ja kontakteja. Usein myös sattumilla on suuri rooli asioiden järjestymisen kannalta – niin nytkin. Vyyhti alkaa purkautumaan tango-kurssilla, jossa eräs kurssitoveri kiinntti huomionsa Jasonin aksenttiin. Hän tunnisti sen oregonilaiseksi ja lopulta kävi ilmi, että kaksikko oli aikanaan asunut samalla kadulla Portlandissa. Keskustelun lomassa Jason kertoi muun muassa panimosuunnitelmistaan ja Aalto Yliopistossa markkinointia opettava nainen tarjosi apuaan tutustuttamalla Jasonia eri ihmisiin. Avustus kantoi hedelmää ja vastaan tulivat lopulta Aalto Yliopiston Will Cardwell sekä HIISIn Game Brewery rye IPAn kautta monille tuttu peliguru Samuli Syväruoko (Remedy, Armada Entertainment…).

Kaksikko tykästyi Jasonin oluisiin ja yhteistyön rattaat alkoivat pyöriä peli- ja tekniikan alan kontakteihin tutustuttamisen muodossa. Kontakteja haettiin muun muassa joukkorahoitusmielessä päämääränä helsinkiläisen peli- ja panimoalan olohuoneena toimivan panimoravintolan pystyttäminen. Lupaavasti käynnistynyt projekti kuitenkin törmäsi huomioimatta jääneeseen ongelmaan: Jason ei saisi anniskelulisenssiä, koska ei omaa riittävää kokemusta ravintola-alalta Suomessa. Fokus käännettiin ravintolan pyörittämiseen kelpaavan yhteistyökumppanin etsintään, mikä aiheutti lopulta 9kk:n viivästyksen koko projektille.

Jason tapasi lukuisia aiheesta kiinnostuneita ravintola- ja olutalan ammattilaisia, mutta sopivan henkilön löytäminen osoittautui lopulta haastavaksi. Taustoiltaan ja kokemukseltaan sopivilla oli kädet täynnä töitä jo nykyistenkin olutravintoloiden ja projektien parissa, eikä aikaa enää uuden ravintolan vetovastuun ottamiselle yksinkertaisesti löytynyt. Myös epäilyt videopeliteeman toimivuudesta karsi joukkoa jonkin verran, mutta Jason ei ollut valmis luovuttamaan. Yhteinen sävel löytyi lopulta Kaislan Valtteri Viikarin kanssa ja homman suunnittelu pääsi vauhtiin.

Aihion hioutuessa alkoi taas eri tahojen konsultointi taloudellisen ja muun tukitoiminnan kartoittamiseksi. Pienpanimoiden kesken vallitseva yhteistyöhenki tuli samalla tutuksi myös Jasonille ja muun muassa HIISIn väki lupautui avustamaan panimon perustamisen koukeroissa. Ravintolan perustaminen oli kuitenkin vielä jonkinasteinen kysymysmerkki ja niinpä neuvoa haettiin Valtterin entiseltä esimieheltä, ravintolamaailmassa meritoituneelta, Haaga-Heliassa start up –mentorinakin vaikuttavalta Juuso Kokolta. Lajilegendan neuvo oli, että yhden yrityksen sijaan kannattaisi perustaa kaksi: ensin panimo, sitten vasta ravintola, koska ensinmainitun perustaminen ottaa yleensä pidemmän ajan eikä (panimo)ravintolan pyörittäminen ilman omaa olutta olisi lopulta mielekästä.

Keväästä kohti omaa unelmaa

Lähelle nykytilaa päästiin samoihin aikoihin ViiniMaailman Jukka Jahnukaisen aloitteesta. Humalakaupoilta tuttu Jukka ehdotti tapaamista toisen asiakkaansa, Olarin Panimoa tuolloin perustaneen Ville Leinon kanssa. Jason kävi tutustumassa Pitkäniityssä sijaitsevaan panimoon ennen olarilaisten ensimmäisen oluen julkaisua tänä keväänä. Oluellinen anti ja toimintafilosofiat kohtasivat toisensa hyvin, minkä lisäksi Olarin 500 litrainen Braumeister ja Spiedelin tankit vastasivat Jasonin ajatusta 8-Bit Brewingin tulevasta varustetasosta.

Hän tarjoutui avuksi panimon alkurutiinien pyörittämiseen ja sai samalla arvokasta kokemusta ennalta tuntemattomien laitteiden käytöstä. 8-Bit Brewing on sittemmin valmistanut myös muutaman oman oluensa Olarin laitteilla ja lisensseillä, mikä on tuonut pelimaailman maut oluenystävien huulille jo muun muassa kevään Helsinki Beer Festivaleilla (Razident Evil Raspberry Pilsner) sekä äskettäin pidetyssä Craft Beer Helsinki –tapahtumassa (Ocarina of Lime). Vieraskeittelyä on tarkoitus jatkaa oman panimon käynnistymiseen saakka, mutta määrät tulevat olemaan pieniä, yhtä-kahta keittoa per kuukausi. Se riittää niukasti muutamien olutravintoloiden kysyntään.

Tällä hetkellä pääpaino on panimotilojen metsästyksessä ja optimistisena tavoitteena panimotoiminta pyritään käynnistämään vielä tämän vuoden puolella. Alkuperäinen ajatus panimoravintolan/-pubin perustamisesta on Helsingin keskustan kovan vuokratason vuoksi haudattu ja ravintola-ajatus on toistaiseksi jätetty odottamaan panimon käynnistymistä. Se tulee seuraamaan myöhemmässä vaiheessa, jollei panimotilojen etsinnän aikana optimaalista vaihtoehtoa yhteistoteutukselle löydy. Tällä hetkellä näyttäsi kuitenkin siltä, että tuotantotilat sijoitetaan hieman syrjemmälle ja ravintolaa varten järjestetään joukkorahoituskampanja jahka ensimmäisten oluiden valmistus pääsee käyntiin.

Uusin tulokas...

8-Bit Brewing tullee operoimaan etukäteissuunnitelmista poiketen tuhatlitraisella laitteistolla vuosituotannon pyöriessä alkuun 70 000 litran tietämillä, mutta kasvua on tarkoitus jatkaa ainakin 300 000 litraan.

Jasonilla on sanalla sanoen pitkä taival takanaan, mutta päämäärä on pysynyt kirkkaana mielessä läpi matkan. Sattumat, yllättävät kontaktit ja avuliaat kanssaihmiset ovat avustaneet tiellä eteenpäin ja ehkä jo ensi kesänä näemme Helsingin katukuvassa videopeliteemaisen, oman panimon oluita tarjoilevan olohuoneen! Sitä ennen kannattaa piipahtaa eteläisemmän Suomen olutravintoloissa etsimässä pikselöityjä hanalätkiä...

Kippis!

Brekeriet Saison

Ruotsin villeimmän panimon saison...

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Brekeriet, Landskrona, Ruotsi

Ruotsalainen Brekeriet on kiehtonut jo jonkin aikaa ja sen oluttarjontaa on tullut hypisteltyä verkkokauppojen ”oluthyllyillä” tasaiseen tahtiin. Mahdutin muutaman saisonin kevään Beergium-tilaukseen ja päätin ujona miehenä aloittaa varovasti panimon halvemmasta ”perustarjonnasta” eli reilun kolmen euron kieppeillä seilailevista pulloista.

Brekeriet on kolmen veljeksen – Fredrik, Christian ja André Ekin – vuonna 2012 perustama panimo. Kolmikko aloitti toiminnan oluen maahantuonnilla kahta vuotta aikaisemmin, mutta päätavoitteena oli alusta lähtien laajentaa jossain vaiheessa panimotoiminnan puolelle. Ensimmäiset vuodet olutta valmistettiin Malmön lähellä, pienessä Djurslövin kylässä, mutta viime keväänä Brekeriet muutti suurempien tilojen perässä Landskronan kaupunkiin. 

Brekerietiä voi hyvällä omallatunnolla tituleerata Ruotsin villeimmäksi panimoksi. Se käyttää kaikki oluensa pelkkien villihiivojen ja bakteerien voimin sekä käyttää kypsytyksessä usein avokätisesti erinäisiä marjoja ja hedelmiä. Nappasin ensimmäisenä maistoon panimon ”perussaisonin” eli rehtiä brettaa ja saccharomycesiä tursuavan farmhouse alen. Olut on pullotettu tammikuussa ja päiväystä on lätkäisty aina vuoden 2021 alkuun saakka.

A rustic farmhouse ale fermented with multiple strains of saccharomyces and brettanomyces yeast, giving it a complex and elegant taste.

Brekeriet Saison

Oranssinen, pehmeän samea ja melko runsaasti vaahtoava olut. Tuoksussa viljavaa maltaisuutta, vaaleaa vehnää ja kevyttä, happamaan vivahtavaa hedelmäisyyttä. Ilmoilla leijuva, vaalea mausteisuus saa seurakseen eleganttia ja tietyllä tapaa miellyttävän pehmyttä brettaisuutta tallimaisin, vähän raparperinpenkkiin rajautuvan maalaisidyllin teesein. 

Maku on funky. Alkuun tuttua saisonvehnää, vaaleaa viljavuutta ja sitrussävyistä hedelmää belgimausteisella takapotkulla. Melko nopeasti peliin nousee mukaan myös brettainen rintama, joka ei kuitenkaan peitä kaikkea alleen. Tasapaino onkin hienosti hallussa. Tallimaista, maalaisidyllistä eleganissia, pehmyttä raparperein hakattua loimea ja mukavaa villasukkaisuutta. Sitrus saa uutta voimaa makujen nivoituessa yhteen ja lopetus onkin mukavan purevalla tasolla. On muuten hyvin kesäinen ja raikkaan mökkimäinen saison. 

Tuomio: Skånesta kajahtaa ja komeasti. Funkysaison kesän väreissä. Kelpaa nautiskella hellepäivän päätteeksi.

Pisteet: 39/50

Gluteeniton Mikkeller Ambler: “Healthiest beer in the world?”

Gluteeniton ja (lähes) alkoholiton red ale.

• Tyyli: Vähäalkoholinen olut
• Alk.%: 0,3
• Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Tanska

Gluteenittomien oluiden tarjonta oli pitkään varsin kapealinjaista, mutta viime vuosina on silläkin saralla alkanut löytymään kohtalaisesti vaihtoehtoja. Samaan aikaan myös alkoholittomien oluiden kysyntä on kasvanut runsaasti ja suuntauksen vaikutukset yltävät kotimaassa myös viinitilojen toimintaan, jotka ovat vastanneet kysyntään mm. erilaisin kuohujuomin.

Palokan Citymarketin oluthyllyt notkuivat taas uusia tuttavuuksia ja yksi iloinen yllätys koettiin alkoholittomien oluiden hyllyllä, josta esiin nousi tuttua Mikkeller-sävymaailmaa henkivä uutuuspullo: Mikkeller Ambler. Tanskalaispanimo on tehtaillut vähäalkoholisia kesäjuomia aiemminkin, mutta nyt saman korkin alle on yhdistetty kaksi – luvalla sanoen – trendiä: Ambler on sekä gluteeniton, että (lähes) alkoholiton red ale. Kyseessä ei kuitenkaan ole luontaisesti gluteeniton tai deglutenoitu tuote, vaan sen gluteenipitoisuus alittaa Kukko-oluiden tapaan 20mg/kg rajan. Ohraa siis löytyy, mikä kannattaa huomioida oman sietokyvyn mukaan.

Ambler on valmistettu tuttuun tapaan De Proefilla Belgiassa ja se on teetetty yhteistyössä ruotsalaisen oluiden maahantuontiin erikoistuneen Brill & Co.:n kanssa. Oluen mukana kulkeva kysymys on aika raflaava, mutta varmasti sinne päin paikkansa pitävä: Healthiest beer in the world? Ainakin se on rehellisempi kuin Carlsbergin "hulvaton" probably the best...

Mikkeller Ambler

Haalean kolamainen, punertavan ruskea ja varsin kauniin, joskin nopeasti katoavan vaahdon nostava olut. Tuoksu on melko mieto, mutta miellyttävä ja hiljalleen avautuva. Leipäisen makeahkoa, hivenen tuoppimallasmaista tunnelmaa kevyellä, kypsällä hedelmäisyydellä sekä ronskimmalla, havuisen ja sitruksen sävyisellä taustalla. Sopii jotenkin etiketin metsäiseen yöjuoksukuvitukseen. Tuoksun perusteella hyvä retkibisse.

Makukin piilottelee alkuun mutta kelpo oluthan tuolta lopulta kuoriutuu. Tummahkoa, leipäistä maltaisuutta, hedelmää ja greippisen mäntyistä purevuutta. Jälkimaussa on katkerahkon greippisyyden lisäksi hiven tuoksussakin mainittua tuoppimaltaisuutta, joka ajoittain imeltyy turhankin tiiviiksi. Ei suuremmin häiritse ja kokonaisuus onkin hienosti tasapainossa sekä yllättävän ryhdikäs. Hyvät vibat, ei siis pöllömpi. Humalointikaan ei lyö humalamehumaiseksi voimakkuudestaan huolimatta.

Tuomio: Lopulta mukavan runsasmakuinen, tasapainoinen ja sopivan pureva ”retkibisse” sanan positiivisessa merkityksessä. Metsäinen tunnelma toimii.

Pisteet: 29/30

Mainiota reagointia eri asiakasryhmien huomioinnin suhteen Mikkelleriltä eikä lopputuloskaan ole hassumpi. Etenkin alkoholittomien oluiden kirjo on saanut lager- ja vehnäolut kötösten rinnalle vähän muitakin makuja ja taso yleisestikin on osoittanut nousemisen merkkejä, mutta red alea ei vielä ole vastaan tullut. Väittäisin, että se voisi olla oikeinkin hyvä vaihtoehto kotikaljamaisiksi äityville tummille lagereille tässä sarjassa, mutta tarjoaa myös holittomille IPOille vastuksen paremman tasapainonsa puolesta. Tätä ostan joka tapauksessa toistekin.

Lajissaan oikein hyvä.

Cool Head Brew IPAnema

Tölkkipostia kesäiltaan

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 5,7
• Panimo: Cool Head Brew, Tuusula, Suomi

Tuusulan tuore panimodistrict laajentui tosiaan kahden panimon kommuuniksi tänä keväänä, kun Cool Head Brew aloitti toimintansa Maku Brewingin naapurissa Sarvivälkkeentiellä. Ensimmäisenä oluena panimolla valmistui india pale ale IPAnema, josta sain postin tuomana tuoreen tölkkinäytteen. Panimo käyttää yleisestä linjasta poiketen etiketöityjä tölkkejä eli blankkon hopeakyljen ympärille kietaistaan pullojen tapaan liimattava etiketti kertomaan sisällöstä tarvittavat informaatiot. Tällä tavoin pienempikin panimo pääsee hyötymään tölkkipakkauksen tuomista logistiikka-, ympäristö- ja säilyvyyshyödyistä kun ei tarvitse varastoida 10 000 valmiiksi printattua, samanlaista tölkkiä hallin nurkkaan. Tästä ja muista panimoon liittyvistä aiheista löytyy panimon Petteri Hänninen selontekoa aiemmasta esittelytekstistä:

Esittelyssä Cool Head Brew

IPAnema on vaalea (11 EBC), Cascadella ja Simcoella humaloitu IPA. Katkeroiltaan melko miedoksi (31 EBU) jätetty olut on ollut jakelussa jo parin kuukauden ajan saatavuuden rajoittuessa toistaiseksi pääkaupunkiseudun ravintoloihin. Jatkossa tuotteita tarjottaneen myös Alkon ”paikallisvalikoimaan”, mutta alkuun edetään tunnustellen. Itse oluesta kerrotaan tölkin mukana saapuneessa selonteossa seuraavaa:

Vaalea, punertavan sävyinen pintahiivaolut, jossa yhdistyy amerikkalaisten humalien raikas hedelmäisyys, maltainen mausteisuus ja hento kukkaisuus. Tasapainoinen, helposti lähestyttävä ja viipyilevän katkera humalointi kestää hyvin ensipuraisusta aina viimeiseen huikkaan asti. Makumaailmasta voi löytää myös makeaa verigreippiä.

Tämä olut on konstailematon, se ei pyri sokaisemaan makuaistia ylivuotavalla humaloinnilla, vaan tarjoaa tyylikkään ja rikkaan monipuolisen kokemuksen. Se on ammattitaidolla pantu, ja rauhassa kypsytetty, parhaan lopputuloksen takaamiseksi.

Tyylikäs ulkomuoto on myös erottuva ja tekniikaltaankin erilainen.

Cool Head Brew IPAnema

Oranssinen, punertavan keltainen olut kauniilla ja riittoisalla vaahdolla. Tuoksu on tuhdin hedelmäinen, täynnä tropiikin taikaa. Tunnelmaa leikkaavaa sitrusta, vehreää kukkaisuutta sekä kevyttä mausteisuutta. Mallaspuolella hieman karamellia.

Maultaan rehdin trooppinen, pehmeän hedelmäinen ja kypsä. Tukea antavassa rungossa vaaleaa, hieman karamellista maltaisuutta. Alkuun piilotteleva katkeruus nousee esiin maun loppupuolella purren lopulta mukavan greippisin teesein. Se saa avukseen myös kukkaista tuoreutta jälkimaun saadessa hivenen pippurisen mausteista lisäväriä. Hyvin hedelmäinen kokonaisuus on sopusuhtainen, mutta voisi olla katkerampikin.

Tuomio: Muhkea ja puhuttelevan hedelmäinen IPA vie pitkälle greipin ja kukkaisuuden kantamana, mutta voisi kaivata pientä lisäpotkua katkeropuolelle. 

Kotisohvalla maistellessa vähemmän katkeron perään oleva puolisko tosin kehui olutta vuolaasti ja kieltämättä hedelmäkirjossa omat vahvuutensa ovat.

Pisteet:  36/50