Paulaner Oktoberfest Bier

Paulaner Oktoberfest Bier

• Tyyli: Oktoberfest / Märzen
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Paulaner Brauerei, München, Saksa

Kulunut kesä oli vahva NEIPA-kesä ja jonkinasteista sameutta on ollut aistittavissa vielä tässä syksynkin pimeydessä. Se ei haittaa, sillä kyseessä on ihan oma päätös, mutta hiljalleen makunystyrät ovat alkaneet virittäytymään myös kohti hieman maltaisempia syksyn makuja. Verkkokauppojen doppelbock- ja dunkel-hyllyjä on tullut selailtua vesi kielellä jo pidemmän tovin ja parin luotto-Fuller’sin jättämän aukon paikkuuta on suunniteltu ruokakauppojen brittihyllyjen edessä.

Käväisin myös pitkästä aikaa pitkäripaisessa, sillä päätin kalibroida makunystyröitäni vaaleaan ja tasalaatuisen lageroluen voimin. En yleisesti ole tunnustaunut suureksi Oktoberfest-oluiden ystäväksi, mutta viime vuosina niiden pariin on tullut ajauduttua vähän kuin sattumalta ja samalla myös sitä yhteistä humppasäveltä on alkanut löytymään. Senpä vuoksi ajattelin uusia seitsemän vuoden takaisen arvioni Paulanerin Oktoberfest Bierestä, jonka tuolloin totesin melko mitäänsanomattomaksi ”raakalaiseksi”, jolle ei suurempaa käyttöä oikein löytynyt.

On toki edelleen totta, ettei reilu kuusiprosenttinen, vaalea märzen sinne omien Saksa-suosikkieni joukkoon vieläkään nouse, mutta lajin henki on kuitenkin alkanut avautumaan. Vaikken NEIPA-vaellustani suuremmin koe uusimpien trendien harjalla hiihtäväni, on tropiikin tuulahdukset aina aika ajoin mukava pyyhkiä pois mielestä hieman perinteisempien, suoraviivaisempien makujen voimin. Oktoberfest-sikermä on siinä lajissa kyllä varsin vahvoilla, eikä nykyisin syksy ole vuoden parasta aikaa, ellei parina iltana saa täyttä märzentuoppia kouraansa.

Tänä vuonna Oktoberfest on ymmärrettävästi peruttu, mutta teema-oluita tuli Alkoon tarjolle useampaakin sorttia. Aika näyttää, tuleeko niitä ihmeteltyä blogissa sen laajemmin, mutta aiheeseen palataan tulevaisuudessa takuuvarmasti uudestaan.

Ja tiesitkö muuten: Koronasyksy ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun perinteikäs kansanjuhla jää järjestämättä. Oktoberfest on peruttu aikojen saatossa muutamia kertoja mm. sodan takia, mutta välivuosia on koettu myös epidemian takia. Kolera nimittäin laittoi kapuloita rattaisiin kahteen kertaan 1800-luvulla (1854 & 1873), mutta toivotaan, ettei tämänkertainen vitsaus enää ensi vuonna jylläisi.

Paulaner Oktoberfest Bier

Olkisenkeltainen, kirkas ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on hieno. Hunajainen, vaalean maltainen, yrttinen, ruohoinen ja hieman sitruksinen. Runsas mutta raikas.

Maku toistaa tuoksu. Nyt humaloinnissa on myös hienoista kukkaisuuden sävyä, joskin yritin, ruohon ja sitruksisemman pirteyden kanssa enenmälti pelataankin. Runko on kivan runsas, muttei raskas. Varsin mainio lager.

Pisteet: 34/50

Meni siis muutaman vuoden takainen mielipide romukoppaan.

Left Handed Giant Lay It Down

Left Handed Giant Lay It Down

• Tyyli: New England IPA
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Left Handed Giant, Bristol, Englanti

Bristolilainen Left Handed Giant on tuttu tekijä Pienen maahantuonnin myötä ja Jyvässeudulla sen makuja on usein tarjolla mm. Palokan Citymarketin juomaosastolla. Lay It Down on kuitenkin hankittu etämyynnin kautta Tanskasta, vahvuutta kun löytyy NEIPAlle melko optimit eli 6,5%. Samea humalaherkku on aateloitu Nelson Sauvinin, Azaccan ja Centennialin voimin eikä lopputulemaa käy moittiminen, joskaan ei aivan kärkijuomaksikaan lajissaan ylistäminen.

Perusvarma ja maistuva paketti tästä kaikesta huolimatta ja jälleen kerran sellainen tuote, johon tarttuu vasemmalla kädellä kuin huomaamattaan, eikä ole lainkaan harmistunut kun ostoksen jääkaapistaan löytää.

Left Handed Giant Lay It Down

Hedelmäisen samea, vaaleankeltainen olut runsaalla vaahdolla. Tuoksu on hieno. Tropiikin hedelmien joukkoon on mahdutettu myös kevyen valkoviinimäisiä piirteitä, samoin hienoista vadelmapensaan muhevaa lehtisyyttä. Sitruspuolelta esiin nousee myös mandariinisuutta.

Maku on niinikään hyvä. Mandariini, sitrus, aprikoosi ja mango. Nyt kevyemmin valkoviinimäisyyttä, mutta hieman enemmälti jotain marjapensaanlehtisyyttä. Melko muheva, muttei mehukas. Varsin hyvä, muttei kärkiotos. Toimivaa tavaraa LHG:ltä joka tapauksessa. 

Pisteet: 38/50

Hangaround & Nobody Hops-a-Daisy

Hangaround & Nobody Hops-a-Daisy

• Tyyli: New England IPA
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Hangaround & Nobody Brewing, Jyväskylä, Suomi
• Pantu: UG Brewery, Lohja, Suomi

Paikalliselta Hangaround & Nobodyltä tuli taas vähän olutta maistoon. Paketista löytyi muutaman vanhan, hyväksi havaitun tuttavan lisäksi muun muassa tämä uunituore NEIPA, jota aiotaan ujuttaa myös pitkäripaisen valikoimiin.

Koristeemainen Hops-a-Daisy edustaa siis IPA-linjan sameampaa päätä. Sen aromihumalointi on hoidettu Mosaicin ja Azaccan voimin, kun taas kuivahumalointiin on lykätty hyvä annos Mosaicia, Centennialia ja El Doradoa. Vahvuutta oluelle kertyy kaupparajaa selvästi enemmän eli seitsemän prosenttia, mutta juotavuus on tuohon peilaten jopa hurjan hyvällä tasolla.

NEIPA with more hops than prime Michael Jordan todetaan tölkin pikkupräntissä ja kyllähän tällainen olut helposti sieltä kolmosen takaa korille kantaa. HNB:n erinomainen NEIPA-tehtailu saa arvoistansa jatkoa. Olut on valmistettu UG Breweryllä Lohjalla ja sen runkoon on tyylinmukaisesti mahdutettu ohramaltaan lisäksi myös vehnämallasta ja kaurahiutaleita.

Hangaround & Nobody Hops-a-Daisy

Mallikkaan samea, haalea vaalea, silti hedelmäinen ilmestys valkealla vaahdolla. Tuoksu on oivallinen. Sitrusta, mandariinia, limeä ja aprikoosista trooppisuutta raikkaassa, mutta runsaassa muodossa. Mangoa ja ananasta vähän kevyemmin esillä.

Maku on kevyen juicy, runsaamman aromirikas. Tuoksusta tutut sitrusperheen hedelmät sitruunan, mandariinin ja limen voimin ovat taas hyvin esillä. Mandariinista tarjolla on sekä kuorta että napakkaa sisältöäkin. Aprikoosi, mango ja muu trooppisuus taustoittaa tarinaa. Ananas nousee sitruksen kanssa jälkimakuun, missä myös mango tuntuu olevan hieman terhakkaammin liikkeellä.

Lopetus on siis hyvin trooppinen, muttei makea. Kuivaan taittuu, kuten pitääkin. Juotavuus erinomaisella tasolla ja on jopa aika pelottavasti suuhun sulavaa seiskapinnaiseksi. Huh, osuu kyllä hienosti maaliisa. Tässä tapauksessa siis koriinsa. Sukkana sisään... Ei nokan koputtamista.

Pisteet: 39/50

Panimoyhtiö X Jaman Wheat Wine

Panimoyhtiö X Jaman Wheat Wine

• Tyyli: Wheat Wine
• Alk.%: 11,0
• Panimo: Panimoyhtiö X, Jyväskylä. Suomi

Panimoyhtiö X lykkäsi pari viikkoa sitten hyllyynsä kolme aika jyhevää ilmestystä, joita piti luonnollisesti lähteä paikan päälle ihmettelemään. Tarjolla oli kaikuja tynnyreistä, tarinoita jännistä mallaskattauksista ja tuulahduksia vähän harvinaisemmista oluttyyleistäkin. Kovin montaa Wheat Winea ei nimittäin ole vielä lasiini kaatunut ja nyt niitä sai paikallispanimon kaupasta kaksin kappalein.

Nappasinkin koko kattauksen kerralla mukaan, sillä näitä ei ilmeisesti aivan kamalia määriä tarjolle tule. Vehnäviinin kaksi ilmentymää koostuivat Jamanin ”naturellista” sekä sen Heaven Hillin bourbon tynnyrissä piilotelleesta versioinnista. Kolmas ryhdikäs uutuus oli bourbon-tynnyröity Imperial Stout nimeltään Delirium. Hassu nimi, mistähän lie tullut…

Päätin aloittaa Jaman Wheat Winen perusversiosta. Sen rungosta löytyykin aikamoinen kattaus erinäisiä viljelykasveja, sillä raaka-ainelistaukseen on nostettu ohran ja vehnän ohella myös kauraa, spelttiä, maissia ja ruista. Sen verran monenlaista heinää löytyy, että tyylilaji voisi olla myös Hay Wine.

Jaman esitellään meille hunajaisena, tuhtina ja valkoviinimäisenä oluena. Tuhtius ja valkoviini ei välttämättä se ensimmäinen päähän nouseva yhteenliittymä kesäisen rieslinglasin äärellä ole, mutta sopii tämän oluen kohdalla kyllä oivasti yksiin. Makumatkalla nimittäin kuljetaan melko vahvoissa valkoviinimäisissä tunnelmissa ja vaikkei oluen olemus ehkä sinne syvimpiin runsauden syövereihin ylläkään, ei makua tai tunnelmaa jää uupumaan. Luvattu hunajaisuus ei ole soljuvaa, vaan pikemminkin taustavärinä matkassa notkuvaa ja paikoin voisi luulla, että oluessa on mausteena vaaleita rypäleitä tai vastaavia. Ostin näitä kaksi, sillä ajattelin ajan tekevän oluelle omia taikojaan. Ehkä sitä toivomaani pyöreyttäkin sinne odottelun myötä ilmaantuisi.

Wheat wine, tuo muukalainen, joka sieppaa makunystyrät mennessään. Tuhti, hunajaisen karamellinen ja valkoviinimäinen olut, joka on kuin vieraalta planeetalta. Nauti siemauksin ratkoessasi universumin saloja.

Panimoyhtiö X Jaman Wheat Wine

Vaaleahkonkeltainen, melko kevytvaahtoinen ja utuinen olut. Tuoksu on hennon hunajainen, kevyen mausteinen vaalean hedelmäinen ja hyvin vaalean rypälemäinen. Valkoviinimäisiä piirteitä tosiaan, kuten luvattiinkin.

Maku myötäilee tuoksua. Aika kuiva, valkoviinimäisyys edellä mennään. Hieman alkoholin lämpöä muttei haittaavaa makua. Ei edes jälkimaussa, jossa pientä poltettakin tavataan. Lämpö avaa tunnelmaa. Pyöreää hunajaisuuttakin löytyy, mutta kuivahkon tätä silti pidän. Kevyttä hedelmää, lopussa mausteisuutta. Ei yllä aivan toivottuihin runsauksiin. Mielenkiintoinen ja aika tyylikäs siitä huolimatta. Toinen pullo menee vielä varastoon odottelemaan.

Pisteet: 37/50

Salt Sabro Vermont Session IPA

Salt Sabro Vermont Session IPA

• Tyyli: New England Session IPA
• Alk.%: 4,2
• Panimo: Salt Beer Factory, Saltaire, Englanti

Salt Beer Factory on jälleen yksi uusi brittipanimo omille maistolistoilleni. 4,2-prosenttinen, sameaksi jo nimensä puolesta tunnustautuva olut voisi kepeytensä puolesta löytyä ruokakaupoista meiltäkin, mutta tämä purkki on napattu testiin Kihoskhista. Pelkkää Sabron tykittelyä ei purkki kuitenkaan tarjoile, vaan kuivahumalointiin on laitettu mukaan myös Vic Secretiä ja Enigmaa.

Villatehtailija Titus Saltin perustaman ihannekylän, Saltairen uusi, moderni tulokas osoittautuu kevyen, mutta maistuvan oluensa myötä varsin silmällä pidettäväksi tekijäksi. Olut myös sivisti allekirjoittanutta kotikylänsä tarinan verran, mikä kaltaistani kartta- ja aluekehitysintoilijaa lämmittää kovasti. Panimon ja kaupungin perustaneen hyväntekijän nimiyhteneväisyyden taustoista minulla ei sen kummempaa tietoa ole, mutta Salt-viitteisiä yrityksiä tuntuu alueella muutoinkin riittävän. Panimo tulee joka tapauksessa toimimaan muistisääntönä tämän mielenkiintoisen asutuskeskuksen taustoja muistellessa.

Saltaire on tosiaan saanut alkunsa 1800-luvun puolivälissä, aikana, jolloin läheinen Bradford tunnettiin koko saarivaltakunnan saastuneimpana kaupunkina. Pormestarin virkaa toimittanut Salt halusi tehdä asialle jotain, mutta ahnas tehtailijaväki seurapiireineen seisoi kehityksen tiellä. Niinpä Salt karisti kaupungin pölyt jaloistaan ja etsi villatehtaalleen uuden paikan parikymmentä kilometriä pohjoiseen.

Tehtiin tehdas ja sen työväelle asuntoja. Näin rakentui Saltaire, joka on nykyisin yksi Unescon maailmanperintökohteista. Salt nousi asukkaiden keskuudessa arvostettuun asemaan ja miehen kuoltua hautajaissaattuetta oli kuuleman mukaan katsomassa jopa 100 000 ihmistä. Mietin pitkään, mistä Saltaire on etäisesti tuttu, kunnes tajusin, että kaupungin toisen panimon, Saltaire Breweryn oluita on näkynyt meillä Suomessakin.

Salt Brewery muuten toimii varsin mielenkiintoisessa ympäristössä. Sen tilat on nimittäin remontoitu entiseen double-deckereiden eli brittimallisten kakskerrosbussien huoltohalliin. Pitkän tiilirakennuksen toisessa päässä bussiliikennettä palvelleet oviaukot toimivat nykyisin olutravintolan pääsisäänkäyntinä. Karua, mutta tietyllä tapaa rouhean mahtipontista.

Salt Sabro Vermont Session IPA

Samea, mehukkaan keltainen ja runsaan vaahdon nostava olut. Tuoksu on suht runsas. Mandariini, aprikoosi, yleistrooppisuus ja hienoinen minttu nousevat eniten esiin.

Maku onkin aika vinkeä, sillä suu hoksaa aluksi vain mandariinia ja minttua. Jälkimmäinen tulikin esiin jo tuoksussa, mutta on jo paljon selvempänä elementtinä maun loppupuolella. Aprikoosia, mehevää tropiikin hedelmää ja sitrusta alkaa myös löytymään ajan mittaan. Tosi runsasmakuinen kokonaisuus, ei vain 4,2-prosenttiseksi, vaan yleisestikin. Mainio olut.

Sabron kookosvivahde on muuten hauska juttu, sillä en jotenkin lähtökohtaisesti odottaisi sitä muutoin hedelmäisestä kirjosta löytyvän. Enkä aluksi sitä oikein yhytäkään, mutta pieni odottelu nostaa sen esiin ja tuo kuin tarjottimella makulautaselle. Ylettömän voimakas sen osuus ei ole, mutta selkeästi läsnä kuitenkin. 

Pisteet: 38/50

Barrier Double Dry Hopped Money

Barrier Double Dry Hopped Money

• Tyyli: New England IPA
• Alk.%: 7,3
• Panimo: Barrier Brewing Company, Oceanside, New York, USA

Suht tuoretta jenkki-NEIPAakin kelpaa aina aika ajoin maistella ja nyt käsiini etsiytyikin kehutun Barrierin kruununjalokiven uudistettu, tuplakuivahumaloitu versio. Long Beachin naapurissa Oceansidella toimiva Barrier on niittänyt mainetta muun muassa suositun 7,3-prosenttisen Money IPAn varjolla. Vermont-tuulahduksen modernisoima olutmaailma kuitenkin kaipasi ns. rahoilleen uutta vastinetta, joten Moneystä päätettiin tehdä ”uusi”, tuplakuivahumaloitu versio – Double Dry Hopped Money.

Azaccalla, Simcoella ja Citralla kuivahumaloitu olut on esikuvansa tapaan 7,3-prosenttinen kokonaisuus. Sen rungossa on ohramaltaiden lisäksi myös vehnämallasta ja kauraa. Humalamäärän kerrotaan tuplaantuneen alkuperäisestä ja kyllähän tuo varsin aromirikkaalta ja ihanaisen trooppiselta vaikuttikin. Olut löytyy netistä myös nimillä 2x Dry Hopped Money ja DDH Money.

Barrier Double Dry Hopped Money

Hyvin samea ja runsasvaahtoinen, mehukkaan keltainen olut. Tuoksu on muhkean trooppinen, sitruksinen ja myös kevyen yrttinen. Vähän aprikoosipyreinenkin.

Maku myötäilee tuoksua. Runsas, mehevä trooppisuus tarjoilee aprikoosista, mangoista ja ananaksista mehevyyttä, mutta myös sitruksen eri sävyjä sekä tuoksussakin mainittua yrttisyyttä. Hieman katkeroakin, muttei paljon. Varsin pätevää kaiken kaikkiaan. Menee parempien NEIPOjen kastiin heittämällä.

Pisteet: 39/50

Vehniän savuntäyteiset kotioluet: Tammi Savulager & Savu Weizenbock

Vehniältä kesällä saatu olutsetti tuli näin syksyn myötä käytyä vihdoin lävitse. Lomien jälkeen odotuttamaan oli jäänyt vielä pari savuisempaa herkkua, joille petasin paikkaa pimeämpien iltojen varjoista – siinä varsin hyvin onnistuen. 

Ensimmäisenä maistovuoroon pääsi pyökkisavuinen, tammilastujen kanssa kasvanut savulager. 6,5-prosenttisen oluen maltaista yli 80% on katettu pyökkisavumaltailla, jota täydennetään Crystal Oak- ja Chocolate Dark -laaduilla lopputunnelman viimeistelemiseksi. Humalana on käytetty Perleä (28 IBU) ja kyllähän tässä runsaan savuisessa lagerissa on vain sitä jotain syksyyn niin kauniisti istuvaa.

Savulagerista hypättiinkin sitten vehnävämmille maille, mutta savunkatkusta ei silti tarvinnut luopua. 7-prosenttisen vehnäbockin rungosta löytyy vehnämallasta neljässä eri muodosta ja näistäkin puolet edustavat sitä savuisempaa suuntausta. Mukaan on laitettu myös Pilsner-mallasta ja Savulagerin tapaan humalointi on laskettu Perlen (18 IBU) varaan.

Kaksi hienoa, maanläheistä ja syksyistä savuolutta, joista pyökintäyteinen lager oli ehkä se astetta maistuvampi.

Vehniän Tammi Savulager

Punakanruskea, kohtalaisen vaahdokas olut. Tuoksu on oivallinen, tummahkon maltainen, runsaan pyökkisavuinen ja varsin runsas. Nyt on muuten vakaata tekemistä!

Maku. Perhanan hyvä. Runsas, tasapainoinen ja reilusta savuisuudestaan huolimatta ei mitenkään ylitse vyöryvä. Mallaskin maistuu hyvin ja pyökkisavu aateloi kuivahkon, riittoisan kokonaisuuden, jossa on vahva, rustiikkinen maaseudun kaiku. Äärimmäisen tunnelmallinen olut ja osuu näin sadonkorjuusuoran aikaan säästeltynä kyllä tarkasti kohdillleen almanakkaankin.

Vehniän Savu Weizenbock

Todella runsas vaahto tekee lasiinkaadosta haastavaa. Lopulta ruskeanlainen kokonaisuus kuitenkin asettuu aloilleen. Tuoksu on kuivan savuinen, saunamainen, mutta myös tumman hedelmäesterinen ja hieman limppuinen. Mausteisuudessa tuntuu olevan myös hieman neilikkaa.

Maku on hyvä. Se on melko runsas ja voimakas. Intensiivinenkin. Savuisuus on kohtalaisen vahvaa, ruskean tummaan maltaisuuteen sopivaa. Kuivalainen, hieman kyllä hedelmäinen, mutta enemmänkin mausteinen ja mainitun neilikkainen. Aika antaa enemmän myös kypsää hedelmää, banaania ei niinkään. Varsin toimivaa tekemistä.

Syyskisa: Voita lahjakortti Kihoskhin verkkokauppaan!

OLUTKELLARI X KIHOSKH

Lokakuu on olutkuu ja silloin kuuluu valita lasiin jotain erityisen hyvää. Aivan kuten aina muulloinkin. Olutkellari ja Kihoskh virkistelevät jälleen janoisten oluthurvittelijoiden mielen sopukoita tuomalla tarjolle mahdollisuuden voittaa kourallisen etuisuuksia tanskalaisen laatuoluiden verkkokaupan hyllyjen tyhjennystä silmällä pitäen. Tarjolla on jo tuttuun tapaan 250DKK arvoinen lahjakortti Kihoskhiin. Lisätiedot ja osallistumisohjeet löytyvät alta.

OLUTKELLARI X KIHOSKH

Kerro minulle,
mitä olutta Kihoskhin verkkokaupasta erityisesti himoitset,
niin olet mukana arvonnassa.

Valikoimaa pääset tutkimaan tätä tekstiä klikkaamalla.

Vastanneiden kesken arvotaan 250DKK arvoinen lahjakortti Kihoskhin verkkokauppaan.

---

OSALLISTUA VOI:

Instagramissa (@olutkellari)

kommentoimalla kilpailua koskeviin kuvapäivityksiin tai InstaStoryihin.

ja/tai

Facebookissa (@Olutkellari)
kommentoimalla kilpailua koskeviin päivityksiin.

---

Vastausaikaa on keskiviikkoon 7.10.2020 klo 12.00 saakka.

Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja nimen osa/nimimerkki julkistetaan arvonnan päätyttyä myös sosiaalisissa kanavissa.

Facebook ja Instagram eivät ole mukana kilpailussa.

Valikoimaan voit tutustua alla olevasta linkistä

KIHOSKH

Toimituskulut:
Kihoskhin paketit tuo kotiovelle UPS. Toimituskulut tilaukselle ovat 13€ (99DKK),
yli 120€ (899DKK) tilaukset lähetetään toimituskuluitta.

KIHOSKH

Sønder Boulevard 53

1720 Kööpenhamina

Facebook

Instagram 

Untappd