Tilmans Pilsner

Tilmans Pilsner

• Tyyli: Pilsner
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Tilmans Biere, München, Saksa
• Pantu: Privat-Brauerei Gut Forsting, Forsting, Saksa

Tilmansien läpikäynti jatkuu napakasti kiinni tarraavalla, jälleen kerran kevyesti modernisoidulla, Pilsillä. Osuvasti rapukuvituksen saanut olut on humaloitu Mosaicin ja Citran voimin. Oluen kerrotaan nojaavan enemmälti tsekkiläiseen kuin germaaniseen suuntaan. Ihan rapsakalta se vaikuttaakin, eikä jenkkihumalten läsnäolo lyö siitä huolimatta tunnelmissa yli.

Hyvä pilshän on aina hyvä pils ja vaikka olenkin tyylilajissa tykästynyt enemmän perinteisempien pohjoissaksalaisten kuin tsekkityylistenkin esitysten tarjontaan, onnistuu Tilmansin hillitysti, mutta silti selkeästi modernisoitu rapuolut ihastuttamaan kesähelteiden keskellä. Olut on mainion Das Hellen tavoin tehty Privat-Brauerei Gut Forstingin luona ja alkaakin hiljalleen vaikuttamaan siltä, että myös forstingiläisten omaa tuotantoa pitäisi haalia jossain vaiheessa testiin. 

Tilmans Pilsner

Nätti, vähän utuinen ja vaaleankeltainen, sopivasti vaahtoava pils. Tuoksu on raikas, jenkkihumalien käytön huomaa odotetusti, mutta missään IPA-sfääreissä ei liikuta. Sopuisaa, mutta hieman twistattua tunnelmaa sitruksen, kevyen hedelmäisyyden ja sateenjälkeisen viinimarjapensasviljemän aromien muodossa. Lisänä tutumpaa yrttisyyttä sekä luonnollisesti vaaleaa, viljavaa ja vähäeleistä maltaisuutta.  

Maku on niinikään raikas ja toimiva. Sitrus on ehkä nyt vähän mandariinisempaa, silti kokonaisuuteen hillityn sopivaa. No on sitrustakin, kevyen kevyttä, vaaleaa trooppisuutta, sitä marjapensaan lehtien tuoreutta ja tuoretta yrttisyyttä. Edellä mainitut palaset toki lagermaisen hillityssä, mutta pilsmäisen napakassa muodossa. On hyvä.

Pisteet: 36/50

Stallhagen 24/7

Stallhagen 24/7

• Tyyli: Session IPA
• Alk.%: 2,8
• Panimo: Stallhagen, Godby, Suomi

Stallhageniakaan ei ole pariin vuoteen tullut lasissa käytettyä, joten kauppoihin alkukesän aikana saapunut, ympäripyöreään sessiokäyttöön kohdennettu ja elintarvikevahvuinen (2,8%) 24/7 lähti heräteostoksena testiin. Cascadella ja Rakaulla humaloitu (25 EBU), kepeä ja kohtuuhintainen olut kilpailee eittämättä samassa segmentissä Laitilan mainion Pale Alen kanssa, joten tällaiset tarjonnan levennykset tulee kyllä testattua ihan mielellään, tuota laitilalaista kun tulee aika harvakseltaan omissa vakiokaupoissa vastaan.

Alkuun vaikuttaakin, että ihan kohtalaisen vastaparin godbyläiset ovat liikkeelle saattaneet, mutta mitä pidemmälle tölkki etenee, tuntuu se koko ajan tasapaksummalta ja tasapaksummalta vedokselta. Loppuviimein aika hillityksi ja kepoiseksi panostukseksi 24/7 jää, eikä tästä ainakaan omaan käyttöön sen pitkäikäisempää tuttavuutta pääse muodostumaan.

Stallhagen 24/7

Komea on tölkin narahdus jo hiljentyneessä kesäillassa. Kaikui varmasti naapureiden korviin saakka. Kaunista ääntä seuraa hyvin runsaasti vaahtoava, vaaleankeltainen ja melko kirkas olut.

Tuoksu on aika raikas, pääosin sitrusmainen, hieman vaalean maltainen. Ajan mittaan aromit ja raikkaus tasaantuvat tasapaksummaksi.

Maku on ihan ok. Aika kepeä, sinällään raikas ja mukavan sitruksinen. Hieman maltaisuutta, lopussa yrttisyyttä ja vähän mausteisuuttakin. Ei omaan suuhun Laitilan Pale Alen veroinen, vaikka helppoa ja ihan juotavaa tämäkin on. Jää ehkä kokonaisuutena turhan ohkaiseksi ja vähäeleiseksi. Tuskin tulee palattua aiheen pariin uudestaan.

Pisteet: 26/50

Hertl ATER Helles

Hertl ATER Helles

• Tyyli: Helles
• Alk.%: 4,9
• Panimo: Braumanufaktur Hertl, Schlüsselfeld, Saksa
  

Braumanufaktur Hertl vaikutti pikavilkaisulla Tilmansin tapaan varsin mielenkiintoiselta ja nuorekkaammalta panimolta, jonka tuotanto kuitenkin nojaa perinteisempiin saksalaistyyleihin. Löytyy listoilta pari NEIPAakin, mutta päälinja kuitenkin rakentuu vehnien ja hellesien varaan. 

Tilmansin tapaan myös Hertliltä löytyy silmää taiteelle ja Saksasta haalimani ATER-sarjan oluet ovatkin saaneet kuvituksensa ATE-taidekollektiivin kynästä, jonka ulosanti nojaa Art Noveau -tyylittelyyn sekä tsekkitaiteilija Alfons Muchan (1860-1939) taiteeseen.

Hellesillä oli hyvä startata tähän itselleni tyystiin uuteen panimoon tutustuminen. David Hertl kehuu olevansa Saksan nuorin pääpanija ja vaikken väitteen paikkansa pitävyydestä perille pääsekään, sopii koko ATER-sarjan ajatus, ulkoasu ja oluellinen toteutuskin hyvin tähän mielikuvaan. FrauGruberista ja muista trenditoimijoista huolimatta saksalainen olutmaailma on kuitenkin edelleen vahvalti perinteiden täyteinen planeetta ja sellaisena se myös omaan mieleeni tiukasti piirtyy, joten Hertlin ja Tilmansin pieni kikkailu Hellesien ja Hefeweizeneiden äärellä kuulostaa saksalaisittain kovinkin raikkaalta.

ATER Helles on 4,9-prosenttisen oluen tarkempia saloja ei reseptiikan osalta paljasteta, mutta humalkirjosta tuntuu löytyvän selkeää, joskaan ei turhan dominanttia, painotusta sitrusmaisempiin, limenkuorisiin sävyihin. Vastapainoksi löytyy myös tutumpaa yrttisyyttä ja jotenkin tuo kokonaisuus nivoutuu niin kauniisti yhteen lajille hillittynä, silti maistuvana elämyksenä. Erittäin miellyttävä ja kesää vasten kutkuttava lagerolut.

Hertl ATER Helles

Hieman utuinen, varsin  vaaleankeltainen olut nätillä ja kestoisalla vaahdolla. Tuoksu on oivallinen. Se tarjoilee pehmeää, vaaleaa ja laajelle levittäytyvää, joskaan ei raskaasti tungettelevaa maltaisuutta, jonka ylle kohoaa kohtalaisen aromaattinen, sitruksen kuorta, curacaoa sekä yrttisyyttä antava humalhuntu. Onpas viettelevä ja kutsuva tuoksu.

Ja niin on muuten makukin. Täytyy kyllä sanoa, että nyt on erinomainen olut kesän rientoon kuin rientoon. Aromaattinen, raikas ja perushellesiä modernimpi humalointi osuu jollain tapaa niin täydellisesti tuohon pehmeän utuiseen ja kevyeen, silti joka puolelle ulottuvaan maltaisuuteen, etten pysty pidättelemään ällistystäni.

Rienauksesta ei silti mielestäni puhuta, sillä humaloinnin volyymi on aromaattisuutta lukuunottamatta varsin soveliaalla tasolla, eikä muutoinkaan ammu yli. Se vain nyt sattuu tarjoilemaan omaa suuta miellyttävää sitruksisuutta, limen kuoren sekä yleisyrttisyyden hienon yhteenliittymän osuvaa sävellystä. Puistoon, terassille, rantasaunalle, saariston rauhaan tai Päijänteen rannalle… Olen myyty.

Pisteet: 38/50

Kotiolut: Vehniän Jouluporter

Vehniän Jouluporter

Juhannussahdin kylkeenhän sopii mitä parhaiten Jouluporter. Tämän kuusiprosenttisen oluen tarina kääntyi kaikkien koettelemusten kautta sulosointuiseen ja eritoten maittavaan lopetukseen, joskin maisto useamman kuukauden alkuperäisestä ajatuksesta venähtikin. Kuten nimi saattaa paljastaakin, on olut alkujaan valmistettu joulunpyhiä silmällä pitäen. Ja joulukauden aikaan ensimmäisen kerran kohtasimmekin, kun Mikko edellisen kotioluterän huomaani uskoi. Portterissa oli kuitenkin sen verran hilpeä joulumieltä, että tuon pullon siivoilin varaston hyllyiltä ja lattioilta. Olipahan muuten mahtava ja runsas paahtuneen, imeltyneen maltaan tuoksu varastossa, kun oven avasin.

Sama kutsuva kaiku kantautui nenääni myös juhannuksen kieppeillä, kun pääsin oluen ääreen hieman hallitummissa merkeissä. Mikko oli näet laittanut muutaman pullon talvinektaria jemmaan, joten sain kuin sainkin hienon tuoksuista olutta lasiinikin ihmeteltäväksi, kun sahtia sunmuuta kurkun kostuketta juhannuksen alla hain.

Perlen ja Northern Brewerin panos Munich Dark-, Pilsner-, Chocolate Dark-, Viking Malt Caramel- ja Chateau Dark Wheat-maltaiden sekä mallastetun rukiin ryhdistämään kokonaisuuteen jää luonnollisesti melko ohkaiseksi ja pääpaino nojaa paahteisen tasapainoisissa, runsaan maltaisissa ja ihastuttavan rukiisissakin sävyissä. Kannatti odottaa ja uskaltautua antamaan toinen mahdollisuus.

Vehniän Jouluporter

Tummanpuhuva, runsaan, kestävän ja hieman beigen värisen vaahdon kruunaama ilmestys. Hyvin kaunis olut. Tuoksu on upea. Se on pehmeä, paahteisen ja suklaisen maltainen, rukiisen leipäinen.

Maku myötäilee tuoksua, on ehkä alkupuoleltaan hieman vaisu, mutta petraa jälkimakua kohti selkeästi. Paahteisen maltaisuuden tukena kulkee limppuista rukiisuutta, taustaa tunnelmoittaa pehmeä suklaisuus, joka kaikuu myös pitkälle jälkimakuun. Tasapainoinen, melko runsasmakuinen ja nautinnollinen esitys. Mainio Porter!

Cascade Brewing Valley Flora 2017

Cascade Brewing Valley Flora 2017

 

• Tyyli: Sour / Wild Ale
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Cascade Brewing, Portland, Oregon, USA

Portlantilaisen Cascade Brewingin juhlavalta kalskahtava Valley Flora on odotellut sitä oikeaa hetkeä jo jonkin aikaa. Kesän kunniaksi käynnistyneet jalkapallon EM-kisat olivatkin varsin sopivan juhlallinen (teko)syy pullon narauttamiseen ja jo hämärtyneen kesäillan tunnelmakin tarjoili sopivia puitteita sohvanurkkaan asettumiselle.

Valley Flora on tuo yhteen Cascaden varjeleman, happaman punertavan olutosaamisen sekä alueen pitkät viiniperinteet. Portlandista Eugeneen ulottuvan, 250km pitkä Willamette-laakson rinteillä kasvaneilla Pinot Noir -rypäleillä maustettu, pitkään uusissa tammitynnyreissä viipyillyt kokonaisuus ihastuttikin maistajiaan perinpohjaisesti. Valley Floran taustana toimii panimon pitkäikäisempi Sang Royal -olut, jonka runsaamman rypälelatauksen kehitysversioksikin nyt lasiin päätynyttä arvojuomaa näkyy mainostettavan. Onhan vain runsasmakuinen, tyylikäs ja hienostunut olut, josta irtosi hidasta ihmeteltävää pitkäksi aikaa.

Cascade Brewing Valley Flora 2017

Tummanpunainen, hieman laihalta punkulta näyttävä olut reunoille nousevalla, kepoisalla vaahdolla. Tuoksu on upea. Vanilja tulee ensimmäisenä nenään, mutta se on vain pieni osa monisyistä kokonaisuutta. Hieman karamellisoitunutta maltaisuuttakin pääsee esiin, mutta pääosaa näyttelee punaviinimäinen, villi, marjoilla ladatun tynnyrin kaiku.

Ja maku... Se on tyylikäs ja tuoksua paremmin luonnehdittava. Karamellisoituneesta maltaasta pidän edelleen kiinni, mutta oikeasti se kyllä sultautuu tai jopa sekaantuu kypsään, tummaan hedelmäisyyteen.

Punaviini puskee päälle syvänä, lämmittävänä elementtinä, taustalla on selkeää tammisuutta ja vaniljaa, yleisilmettä täydentää jännän kukkaisa tunnelma. Jutun juontahan vetää tallimainen, mukavan kirpeä, hapan tunnelmaisuus, vähän alkuviinimäinenkin lataus. Hemmetti kun on hienoja makuja ja monipuolisten kombinaatioiden harmoniaa.

Pisteet: 41/50

Tilmans Der Weizen

Tilmans Der Weizen

• Tyyli: Hefeweizen
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Tilmans Biere, München, Saksa
• Pantu: Weissbräu Schwendl, Tacherting, Saksa

Müncheniläisen Tilmans Bieren tarinaa avattiin mainion Das Helle -lagerin yhteydessä, joten siirrytään nyt sen enempiä mutinoita suoraan saman tekijän vehnäoluen, Der Weizenin pariin. Kuusiprosenttinen, eläimellisen etiketin taakse kätketty Hefeweizen on Das Hellesin tavoin saanut kevyttä modernisaatiota osakseen, mutta jälleen kerran hyvällä maulla annosteltuna, sopuisasti, mutta tunnistettavasti.

Kiertolaistyyliin oluitaan valmistava Tilman Ludwig on tämän oluen tiimoilta matkannut Itävallan rajapinnan läheisyyteen, Alz-joen rannalla toimivan Weissbräu Schwendlin luokse. Vehnäolutpanimolla onkin lähdetty yhdistelemään vaalean puhuttelevan saksavehnän ja pientä lisämaustetta antavan kuivahumaloinnin satoa. Mistään tapviitosmaisesta hopfenweissestä tässä kohtaa ei kuitenkaan puhuta, vaan Hallertaun alueen Comettia sekä Alsacesta tuotua Strisselspaltia on annosteltu mukaan omaan makuun varsin tasapainoisessa suhteessa. Selkeästi, muttei dominoivasti.

Sitrusta, valkoviinimäisiä piirteitä ja hedelmäisiä käymisaromeita kuivahkossa, vaalean vehnämaltaisessa ja mausteisessa kokonaisuudessa. Oivallinen tuttavuus Tilmansilta tämäkin.

Tilmans Der Weizen

Samea, aika vaaleankeltainen olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on oivallinen. Vähän moderninkin oloinen, ei niikseenkään banaaniesterinen, vaan kuivempi, vaalean tuorehedelmäinen, sitrusvivahteinen. Raikas tulee sanana ensimmäisenä mieleen. On toki tuttua mausteisuutta, vaaleaa vehnämaltaisuutta sekä olkisuuttakin. Kuivuudesta, tietynlaisesta raikkaudesta huolimatta myös tuoksultaan riittoisa, yleisesti varsin puhutteleva.

Eikä maku jää jälkeen. Aromaattisuus tuo kepeyttä, jonka turvin loppuunsa melko vuolas makumaailma pääsee hiipimään suun joka kolkkaan. Suht kuiva, vaalean hedelmäinen olematta kypsä tai banaaninen. Sitrusta ehkä enemmälti raastettuna kuorena ja samasta sävymaailmassa tuntuisi myös tuota valkoviinimäistäkin kulmaa löytyvän. Varsin vaalea maltaisuus antaa tilaa humalaromeille, muttei silti jätä paikkaansa. Lopussa tuttua mausteisuutta, kevyttä neilikkaakin.

Kuivanlainen, sitruksen kautta vaaleaan hedelmäisyyteen, valkkariin ja vaaleaan mausteisuuteen taittuva Hefeweizen. Erittäin hyvä.

Pisteet: 38/50