 |
| Vehniän Juhannussahti 2021 |
Keskikesän juhlaan kuuluu suomalaiseen tapaan jos jonkinmoisia perinteitä, joista osaa tulee vaalittua itsekin. Kokkoa tärkeämpi tunnelmantekijä on tietenkin sahti, jota olen viimevuosina saanut maisteltavaksi Vehniän kylän sahtiveikoilta. Niin tänäkin vuonna. Koska päiväaikataulut ja etätyö eivät mahdollistaneet ”perinteistä” parkkihallikohtaamista, piipahdin hakureissulla ensi kertaa ihan vehnäkylällä asti. Tulipahan samalla tarkastettua Tikkaslovakiaa kohti 2000-lukua tuovan infrauudistuksenkin tilannetta…
Sahdin kylkiäisenä sain useamman pullon kaksikon muita kotioluita, joita on tarkoitus ruotia tässä kesän mittaan. Itse sahti sen sijaan nautitaan loppuun jo tässä juhannuksen aikana, kuten asiaan kuuluu. Tämänvuotinen juhannussahti on omaan suuhun kenties hieman aiempia kuivempi, joskaan rutikuivaan saakka ei tälläkään kertaa mennä. Syvyyttä siis löytyy vastapainoksi ja katajakin maistuu mieltä sekä kehoa lämmittävässä jälkimaussa.
Juhannussahti on valmistettu vanhan, hyväksi havaitun reseptin mukaan. Sahtimaltaan seuraksi mukaan on laitettu pieni, mutta vaikuttava annos (4%) mallastettua ruista ja kuurna on vuorattu katajalla. Käymisen yhteydessä joukkoon on laitettu pieni ripaus Perle-humalaa.
Kenties isoin ero aiempiin satoihin piilee sahdin käyttämisessä. Tänä vuonna sahti on saanut käydä loppuun saakka kesäisessä huoneenlämmössä, mikä luonnollisesti vauhdittaa käymisprosessia. Kylmäkellarissa arvojuoma vietti kolme ja puoli viikkoa, jonka aikana sahdille suoritettiin pari välilapotusta. Vahvuutta vehniäiläiselle kertyi tänä vuonna sopivan jykevät 8,0%. Kyllä tällä kelpaa juhannuksen tunnelmiin hiljentyä taas.
 |
| Vehniän Juhannussahti 2021 |
Tummanruskea,
hieman punertava ja vakaasti asettuva sahti. Tuoksu on keskirunsas, kypsän
hedelmäinen, imeltyneen maltainen mutta myös mausteinen, lämmittävä ja
makeudelle tasoittavan vastapainoisesti kuivuuttakin henkivä.
Maku on kulmikkaampi, kuivahko ja mukavan katajainen, mutta myös syvyyttä
antavia, tumman imeltyneitäkin piirteitä löytyy. Kypsää, tummaa hedelmäisyyttä,
ei juurikaan banaania kuitenkaan. Imeltynyttä maltaisuutta, rukiistakin otetta,
lopussa mausteisuutta ja lämpöä. Katajaisuus on vahvana jälkimaussa ja polkee
imeltynyttä maltaisuutta alleen. Ryhdikäs sahti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti