maanantai 4. elokuuta 2014

Yksi vahva suosikki: Schneider Weisse Tap 5 Meine Hopfen-Weisse

Schneider Weisse Tap 5 Meine Hopfen-Weisse… Olut, jota varsin usein on vailla. Arvostan kelheimilaisen vehnäolutpanimo Weissbierbrauerei G. Schneider & Sohnin omissa listauksissani melko korkealle enkä syyttä, sillä varsin korkealaatuisella tuotevalikoimalla panimo on markkinoilla hurmannut. Selkeää suosikkia panimon oluiden joukosta on hieman hankala nostaa, mutta Hopfen-Weissen kohdalla saatetaan olla jo aika lähellä tuota titteliä.

Olut sai alkunsa vuonna 2007 ja se toikin vehnäoluiden maistuvaan maailmaan uuden ulottuvuuden – kuivahumaloinnin. Schneiderin panimomestari Hans-Peter Drexler sekä jenkkipanimo-Brooklynin panimomestari Garrett Oliver omaavat vuosien mittaisen ystävyyssuhteen ja vihdoin kontakti poiki myös oluellisen yhteistyön hedelmän. Ajatuksena oli yhdistää Schneiderin laadukas vehnäolutosaaminen Brooklynin taidokkaaseen humalointityöhön ja niin oluita käytiin valmistamassa kahdella mantereella.

Kelheimin panimolla syntyi Schneider-Brooklyner Hopfen-Weisse, joka sittemmin on tullut tunnetuksi Meine Hopfen-Weissenä – ”tapvitosena” – jonka ronskissa aromi- ja kuivahumaloinnissa hyödynnetään paikallisesti saatavaa Hallertauer Saphir-lajiketta.

Suurempia esittelyitä olut tuskin kaivannee, joten isketäänpä kiinni ja nautitaan!

Schneider Weisse Tap 5 Meine Hopfen-Weisse
Tumman oranssinen, hieman keltaiseen taittuva, kauniin samea olut. Valkea vaahto kohoaa kauniin runsaana, eikä sillä suuremmin kiirettä näytä olevan. Tuoksultaan se on hyvin aromaattinen, terävä ja varsin runsas. Sen pääosassa esiintyy kukkea, hedelmäisen aromaattinen humalointi, joka puskee esiin kuin parfyymi ikään. Pomeranssinkuorta kuorta, sitrusta ja valkopippurista mausteisuutta sekä luonnollisesti hiivaa... Vaalean vehnäoluen tuoksu jää kovin raa'asti taka-alalle, eikä siitä juurikaan otetta saa - hillityn banaanista ja osin vaalean leipäistä se kuitenkin on...

Myös maku iskee - parfyyminen aromaattisuus on edelleen huumaavaa. Sitruksen ja appelsiinin kuoren tahdittama hedelmäsoppa on vahvassa roolissa tunnustaen myös kukkaista aromimaailmaa. Jalan sijaa etenkin lopusta saa greippinen katkeruus, johon sekoittuu myös läpi maun kulkevaa pippurista mausteisuutta. Loppuliuku on katkera, suuta kuivattava ja napakan viipyilevä. Suutuntuma on keskirunsas, piilevän soljuva - alkoholi on hävyttömän hyvin piilossa, eikä vahvuus käy missään vaiheessa ilmi.

Tuomio: Aromaattisen hedelmäinen, jopa parfyymin terävyydellä iskevä, kaunis ja runsasmakuinen kokonaisuus. Omaleimainen klassikko, joka iskee aina niin kuin pitääkin.

Pisteet: 40/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti