Teerenpelin rukiinen Ruisreiska ei
suinkaan ole ensiesittelyssä Olutkellarin puolella, mutta nimijupakan ja
uudelleen brändäyksen johdosta päätin ottaa puolitoista vuotta vanhan arvion
uusintatarkasteluun. Aiemmin sympaattisella Rentoreino nimellä tunnettu
pienpanimo-olut nostatti myrskyn olutlasissa ja sai Reino-tossuja valmistavan Reino
& Aino Kotikenkä Oy:n varpailleen. Rukiista "reino-olutta" syytettiin kovimman mukaan isänmaallisten pappatohveleiden nimellä ratsastamisesta. Brändi ilmeisesti omaa kaikki oikeudet Reino-sanaan sekä sen käyttöön yhdyssanan osana, minkä vuoksi Suomessakaan ei 30-luvun jälkeen ole ristitty ainoatakaan Reino-poikaa tekijänoikeuksien vuoksi... Jupakan takapiruna toiminee osaltaan Reinotehtaan yhteistyökytkös salkkulagerjätti-Olviin, jonka Reino-bulkkiahan
oli laajalti tarjolla aina viime kevääseen saakka. Yhteistyösopimus on
muuten edelleen voimassa eli 1+1=?... Markkinaoikeudelle kannetta perustellaan kuitenkin mm. seuraavin
teesein:
”REINO-tavaramerkki on ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa. REINO-brändi
on kestänyt vuosikymmenet ja sen on ottanut omakseen aina uusi sukupolvi. Näin
ollen tavaramerkki REINO on hyvin vahva ja siksi sen erottamiskykyä, siihen
liittyviä positiivisia mielikuvia ja sen taloudellista arvoa halutaan
jäljitellä ja hyödyntää.”
Mene ja tiedä, ainakin omaan
korvaan kuulostaa hieman kaukaa haetulta. Näin kuluttajana voin kommentoida,
että itselleni ei mielenyhtymää tossujen ja ruisoluen välille missään vaiheessa
muodostunut – eivätkä edes Olvin Reinot ja Teerenpelin rennommat versiot
menneet sekaisin edes ajoittain harhailevan ajatuksen tasolla. Sen sijaan
aiheesta irrallisena kommenttina voinen heittää, etten kyllä ole koskaan
ymmärtänyt näiden pappatohveleiden huumaa saati usein nähtävää ulkokäyttöä.
Tämähän on vain minun mielipiteeni yksityisenä kuluttajana, mutta ainakin se on
eri linjassa kuin kanteessa perusteluna ollut ”positiivinen mielikuva”, jonka tohvelit kuuleman mukaan luovat. Päätös on kuitenkin tehty ja Teerenpelikin reagoi nimenmuutoksella jo kevään puolella
ounastellessaan Markkinaoikeuden lopullisen päätöksen epäsuotuisaa tulosta. Melko
pienestähän me Suomessa tuppaamme valittamaan ja tässä alkaa väkisinkin miettimään,
että olisiko koira älähtänyt ilman iisalmelaiskytköksiä?
No Teerenpelin toiminta ei nimenmuutokseen kuuleman mukaan
kaadu, joten eipä sitä sen kummemmin surkuttelemaan. Olut on nimen lisäksi
saanut uudenlaisen ulkoasun ja uusi nimikin on linjassa panimon muun tuotannon
kanssa. Ruisreiska-nimessä on jopa tietynlaista, pilke silmäkulmassa-henkistä kettuilua tossuvalmistajan suuntaan,
mikä on mielestäni hyvällä maulla toteutettua sekä täysin ansaittua.
Tarkoituksellista tai ei, minä tykkään.
Mutta sitten itse kaiken keskiössä olevaan olueen hieman tarkemmin.
Reiskaa en kuunaan ole lasiini kaatanut, mutta sen edeltäjää, paheellista
Reinoa jokusen kerran tuli maisteltua. Toissakeväisiin muistiinpanoihin
nojaten makumaailma tyydytti allekirjoittaneen tasapainoisella, rukiin henki
edellä menevällä kokonaisuudellaan. Täytyy toki myöntää, etteivät seuraavat kokeilut
aivan ensimaiston 33/50 pisteeseen nousseet, mutta hyvällä tasolla muistikuvien
perusteella kuitenkin liikuttiin. Testataanpa nyt erään vanhan sanonnan
paikkansa pitävyys: ”Ei nimi miestä
pahenna”, totta vai tarua?
.jpg) |
| Teerenpeli Ruisreiska |
Punertavan ruskea, mukavasti vaahtoava olut. Tuoksultaan
odotetun maltainen, ruis on miellyttävästi esillä keskitumman limppuisena.
Hitunen happamuutta, kevyelti viljavaa vaaleutta sekä ripaus imeltynyttä toffeen
makeutta.
Maultaan varsin sopuisa, ehkä hivenen hiomaton. Rukiinen
maltaisuus on kevyen makeaa, limppuista ja rusehtavaa. Mallaspainotteisuuden
mukana on sopivasti raikkautta, mutta myös hieman rusinaista otetta. Taustalla
hentoa yrttiä sekä vienon hapanta sivujuonnetta josta en niinkään välitä.
Limppua tarjoillaan hieman tuhdimmin lopun puolella, mutta ehkä hieman kylmäksi
sekin lopulta jättää.
Tuomio: Hyvin rukiista tunnelmaa esittelevä, hieman ehkä
keskeneräisen kuvan itsestään kuitenkin jättävä kokonaisuus. Kevyen hapan
sivumaku ja melko runsaat hiilihapot lannistavat tunnelmaa, myös tuntumaan
sopisi toivoa lisää paksuutta, mutta maitokauppavahvuuksillahan Suomessa on
mentävä… Lopulta kuitenkin ihan maistuva, rukiisen limppuinen olut.
Pisteet: 28/50
Eli viitisen pistettä on ajan mittaan nipistynyt
ensimmäisten makusteluiden jälkeen. Syitä lienee monia, lähinnä omasta päästä kiinni
olevia seikkoja. Puolentoista vuoden aikana makutottumukset ovat ehtineet
elämään varmaan aika runsaastikin eikä uutuudenviehätyksen teoreettista voimaa
voitane laskea pois laskuista. Lisäksi aurinkoinen kevään alku soveltuu
kevytrunkoisille oluille huomattavasti paremmin kuin nyt syksyyn päin taittuva,
pimenevä vuodenaika jona ainakin itse haen tarkoituksella runsaan maltaisia,
ryhdikkäitä illan lämmittäjiä. Objektiivista harrastuksena tapahtuva arviointi
ei koskaan voi eikä saakaan olla, lisäksi on luonnollista, että kuhunkin
hetkeen nautiskelija hakee sen kaikkein sopivimman oluen… Ruisreiskan aika ei
ollut nyt, joskin hyvä olut se edelleen onkin. Yhdestä olen kuitenkin ensimmäisen
arvion kanssa täysin yhtä mieltä: ruista
tulisi käyttää oluen teossa huomattavasti rohkeammin – Suomessa kun ollaan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti