- Tyyli: Belgian Ale
- Alk.%: 4,8
- Panimo: Chimay, Baileux, Belgia
Kun rahvas pääsee käsiksi hengenmiesten henkilökohtaisiin
olutvarantoihin, ei tilaisuutta kannata jättää käyttämättä. Ranskan
rajapinnassa sijaitseva Chimayn trappistipanimo lienee nimenä se kaikkein
tunnetuin lajinsa edustaja. Panimon värikästä olutkolmikkoa Blue, Red ja Triple tulee vastaan
varsin laajalla rintamalla, joten oletettavaa on, että valtaosa olutta nauttivasta
väestöstä on näihin joskus törmännyt. Olutta valmistavilla munkeilla on
kuitenkin ollut tapana valmistaa kaupallisten oluiden lisäksi juomaa myös
henkilökohtaiseen käyttöön, sillä kyllähän se jano hurskaaseenkin iskee kun
olutta päivät pitkät keittelee. Yleensä nämä patersbiereiksi kutsutut oluet ovat muuta tuotantoa miedompia ja
niiden saatavuus rajautuu luostariyhteisön sisäiseen jakeluun – joitain on
mahdollista saada käsiinsä suoraan paikan päältä tosin. Enkelten osuuden lisäksi on
siis olemassa myös munkkien osuus, joka lienee määrällisesti hieman suurempi…
Chimay kuitenkin aukaisi portit jo jonkin aikaa sitten ja
ensimmäinen aalto munkkien henkilökohtaista Dorée-olutta saapui talven mittaan
olutravintoloiden valikoimiin. Se tunnetaan myös nimillä Gold (Goud) ja Black,
mutta pitäydytään me nyt hyllynimessä… Sittemmin Dorée valloitti myös Alkon
oluthyllyt ja tokihan tuote piti testiin hakea – Belgian matkailua kun ei ole
tähän mennessä vielä tullut harrastettua, eli omat paterit oli tähän saakka vielä tyystin juomatta. Periaatteessa tätä
todellista munkkiolutta voidaan kutsua Chimay Redin pikkuveljeksi, sillä
tiettävästi sen reseptiikka sisältää suuria yhtäläisyyksiä ainakin
raaka-aineiden suhteen. Hämärtyvä loppukesän ilta tarjoaa oivat puitteet oluen
nautiskeluun enkä pistäisi pahakseni pienen juustolautasen ilmestymistä
olutlasin viereen. Nyt kuitenkin mennään vain oluen voimin, mutta
tunnelmoitsijoille vinkkinä, että paikallisista juustotiskeistä ainakin
Mestarin Herkusta pitäisi Chimayn omaa juustoa löytyä (muistelisin myös Keljon
Citymarketista sitä joskus ostaneeni)…
 |
| Chimay Dorée |
Hieman tummuutta henkivä, oranssi ja samea olut joka
vaahtoaa kohtalaisen runsaasti. Varsin komea näky kieltämättä. Tuoksultaan
hyvin miellyttävä, yllättävän tuhtikin. Aromaattinen kokonaisuus henkii
runsaasti hedelmäisyyttä ananaksen, appelsiinin kuoren ja kypsän päärynän
voimin, mutta myös rusinaisuuden tahdittamaa, kypsän kuivattua hedelmää löytyy.
Kevyesti sitruksista särmää, kukkaista yrttisyyttä sekä belgihiivaa – myös
korianterista tuntua on ilmoilla.
Maultaan meno onkin sitten hieman kevyempää, joskaan
vetisyyden porteilla ei käydäkään. Aromaattinen, jopa parfyyminomainen puoli
nousee vahvasti esiin. Se kumpuaa väkevästi alusta lähtien ja ottaakin suureen
roolin kasvaen kohti loppuliukua lopulta suuta kuivattavaksi, keskivahvaan
katkeroon sekoittuvaksi tuulahdukseksi. Kuivattua kukkatuoksulajitelmaa,
appelsiinin kuorta sekä vaaleaa hedelmäisyyttä siihen kätkeytyy, mutta myös
valkopippurisella mausteisuudella on osuutensa ilmiöön. Muutoin taustalta
löytyy kevyttä yrttisyyttä, viljaisaa mallasta sekä hentoa, hivenen kuivunutta
karamellia. Myös kukkeaa tuoreutta, korianteria sekä vähäinen määrä rusinaista
ruskeutta sieltä löytyy. Yleiskuva on kuitenkin melko kepeä, kuivahko ja
aromaattinen.
Tuomio: Kevyehkö, makua silti riittoisasti tarjoileva, varsin
aromaattinen ja kohtalaisen purevakin munkkiolut. Kyllähän näillä eväillä
luostarimiljöössä elelisi…
Pisteet: 35/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti