Kelitkin suosivat... |
Suuret oluet, pienet panimot-tapahtuman pölyt
ovat jo laskeutuneet ja mielenkiintoisia raportteja on kanssabloggareiden
kynistä virinnyt. Itsekin purin jo päällimmäiset tuntemukseni parin päivän
täsmäiskusta tapahtumapaikalle ja nyt on vuorossa lupaamaani läpikäyntiä itse
oluiden makukokemuksista. Maistettuja oluita kertyi parisenkymmentä ja koska
tekstiä tuli kohtalaisesti, päätin jakaa jutun kahteen osaan. Eipä siinä kait
sen kummempia, kuin lähdetään käymään oluita lävitse maistelujärjestyksessä:
Maku
India Pale Ale
Maku Brewing, Tuusula, India Pale Ale,
7,3%
Pisteet: 39/50
Panimoskenen tuoreimman tulokkaan,
Tuusulaan majansa perustaneen Maku Brewingin tiski valikoitui itseoikeutetusti
tapahtuman ensimmäiseksi piipahduspaikaksi. Koska golden alet eivät yleisesti
juurikaan houkuttele, oli IPA selvä valinta – tämä olikin omilla listoillani
must-maistettavien joukossa!
Maku India Pale Ale |
Tuoreen greippinen, myös vahvaa pihkaisuutta henkivä IPA.
Karamellinen makeus nostaa päätään ja taiteillaankin ehkä liiallisenkin
imelyyden rajamailla, mutta lopulta pahin makeus taittuu - myös kylmänä
orastanut alkoholi hiipuu nopeasti maltaan alle. Tuntumaltaan melko runsas,
hivenen tahmaavakin ja sopivasti pureva. Laadukas aloitus uudelta panimolta,
joka kääntyy kyllä hienosti edukseen!
Ruosniemen Sourniemen Sourstout
Ruosniemen Panimo, Pori, Stout, 4,7%
Pisteet: 34/50
Ruosniemen tiskin edustalle pystytetty
leiri osaltaan vaikutti etukäteen mielenkiintoiselta vaikuttaneen, happaman
sourstoutin ajautumiseen maistelulasiin seuraavaksi.
Mielenkiintoinen... Alkuun punertavan marjaisaa happamuutta
henkivä, melko nopeasti ylikuivan kahvin kautta miellyttävään kahvin ja suklaan
sekaiseen paahteeseen matkaava, monivivahteinenkin makukokemus. Paahteinen
loppupuoli on omaan makuun, alun hapanta puolta sekä siirtymävaihetta pitää
hieman sulatella. Veikeää tekemistä, joka kieltämättä toimii mukavasti.
Yllättävän selkeä jako pääteesien suhteen kuitenkin on: happamuus hallinnoi
alkua, paahde viimeistelee loput - sekamelskalta vältytään hienosti. Tuoksu
muuten henkii lähes ainoastaan paahteen suuntaa...
Beer Hunter's Mufloni Mosaic Vehnäipa
Panimoravintola Beer Hunter’s, Pori, Wheat Ale (Wheat IPA), 6,0%
Pisteet: 39/50
Perinteisemmän porilaispanimon tiski
henki jenkkihekumaa ja nousevan helleaallon harjalla vehnäinen humalapommi
kuulosti vakuuttavimmalta. Kyseessä on markkinoinnin mukaan ”hulppeasti”
Mosaicilla humaloitu vehnäolut.
Raikas, maistuva, kesäsäässä hellivä. Vaalea, runsas ja pehmeän vehnäinen, roppakaupalla maistuvaa hedelmäisyyttä, myös sitruksen purentaa tarjoava olut. Myös hienoista maustemaisuutta esiintyy ja kokonaisuutena olut onkin varsin onnistunut paketti. Kaunista ja rapeaa hellepäivän nektaria Porista!
Kosoolan Panimo / Hiisi Pohjoisen Jättiläinen
Panimo Hiisi, Jyväskylä, Barley Wine, 11,0%
Pisteet: 43/50
Pitkään jätti allekirjoittanutta kierteli, mutta
Rautatietorilla tiemme vihdoin kohtasivat. Seurueessammekin viihtyneen
kotiolutmestarin, Juhani Palttalan (Kosoolan Panimo) luoma kohuttu Del Norte
Titan-barley wine niitti kunniaa sitä maistaneiden oluenystävien joukossa.
Blogikollegani Jaska intoutuikin ehdottomaan Hiisille voimien yhdistämistä ja
näin eräänä keväisenä lauantaina Heinämäen hiisiverstaalla ahkeroitiin Juhanin
kotioluen laajemman skaalauksen parissa – Del Norte Titan tulisi saamaan jatkoa
kaupallisemman version voimin. Massatuotannosta lienee kuitenkin turha puhua,
sillä eräkooksi muodostui noin 350-litraa, josta tätä kirjoittaessa on jäljellä
vain hajanaisia pulloja sekä huhujen mukaan ainakin yksi kellaroitu kegi
Jyväskylän Kauppakadun uumenissa. Oluen syntyä olin itsekin sivusta seuraamassa
ja pitkään sen maistaminen on kutkutellutkin.
Kosoolan Panimo / Hiisi Pohjoisen Jättiläinen |
Maultaan niinikään hekumallinen, varsin
lämmittävä ja lopussa kevyesti pureva. Tummahkoa, saaristolaisleivänkuorista,
kevyen siirappista makeutta löytyy hyvin, samoin sameaa, rusinan tahdittamaa,
kypsänä kuivattua hedelmäisyyttä sekä kevyttä yrttiä. Suutuntumaltaan melko
runsas, pehmeä ja suussa soljuva. Kokonaisuutena kohtalaisen imelä, lämmin
ja runsas – arvokas jälkiruoka ihan sellaisenaan. Tyylikkäästi esiintyvä
jättiläinen!
Hollolan
Ameriikan Hirvi APA
Hollolan Hirvi, Hollola, American Pale
Ale, 5,5%
Pisteet: 35/50
Uusien ja kokeilunhaluisten panimoiden
lisäksi myös vieressä seissyt Hollolan Hirven tiski kiinnosti kovasti ja varsin
aktiivisesti sen ympärillä tulikin parveiltua. Hollolalaisten tuotteet ovat
Päijänteen toisen pään maisemissa harvinaisia tuttavuuksia, joten tilaisuuden
tullen maatilapanimon oluisiin käy mieluusti käsiksi. Tettnangeria ja Magnumia
humalikseen saanut, rapsakka hirvi on vielä kuivahumaloitu
jenkkiläisellä-Tomahawkilla. 51 EBU, suodattamaton, pastöroimaton…
Keskirunsas, kevyesti aprikoosista
hedelmäisyyttä henkivä, hieman karamellisen maltainen maku. Greippistä
purentaa, melko tuoretta sellaista, löytyy varsin mukavasti. Katkera jälkimaku
on pitkä ja suhteellisen runsaskin. Alkuun yleiskuvasta löytyi jotain hollolalaiseen
pihapiiriin johdattavaa, maalaismaista rouheutta, hieman viljavaakin tuntua –
virhemausta tuskin lienee kysymys, miellyttävän vivahteen olut siitä joka
tapauksessa saa. Ajan kanssa tuo piirre taittuu ”puhtaamman” APA-kirjon tieltä.
Varsin mainio, perusvarma valinta.
Hollolan rivistöä tuli tutkittua tarkasti... |
Ruosniemen
Vapaaherra Keskimäen Maalaispassio
Ruosniemen Panimo, Pori / Panimoravintola Beer Hunter’s,
Pori, Aromatisoitu olut, 5,7%
Pisteet: 36/50
Porilaisten marssi erikoisuuspuolella oli vahvaa…
Erikoisolut ei tässä tapauksessa kuitenkaan tarkoita valtamediassa yleistä
tapaa leimata jokaista ei-vaaleaa-lagerolutta (joskus ihan toimijan tavan
tallaajalle ”tuntemattomampi” nimikin tuntuu oikeuttavan termin
käyttöön), vaan ihan oikeasti olutta, jossa on selkeästi jotain erikoista tai
ei-niin-tyylinmukaista twistiä. Itse kelpuutan raparperilla ja punajuurella
maustetun, villihiivoilla käytetyn porilaisen maalaisoluen erikoisuuksien
joukkoon – vieläpä varsin kutkuttavana sellaisena. Oluen esittelypuhe oli sen
verran mielenkiintoinen, että lainaan sen vielä tähän yhteyteen nähtäväksi:
”Ensimmäinen juotava
kantaatti Ruosniemen Panimon ITE-taiteellisen jaoston (oluentekijät Karpale
& Louhi) ja Beer Huntersin oluenpanija Ekholmin suurtyöstä Porilainen
mallasoratorio käsittelee paikallisidentiteetin vaikutusta makuaistimuksen
kautta avautuvaan pyhyyden kokemukseen. Teoksen keskiössä on oluenlaskija
Keskimäen sateiselta kotipihaltaan poimima söörmarkkulainen raparperi, jonka
ympärille rakentuu ronski maalaisolut aineksinaan lisäksi satakuntalaista
paahdettua punajuurta, kilokaupalla slovenialaista Styrian Golding-humalaa sekä
Brettanomyces-villihiivaa.”
Jaa-a… Varsin mielenkiintoisen oluen äärellä ollaan.
Raperperi esiintyy maussa varsin tehokkaasti, joskaan kovin happamaksi sen
läsnäolo ei makumaailmaa onneksi tee. Brettan aromit ovat yllättävän nätisti
aisoissa ja pääpaino onkin oranssin sävyisessä, hieman sitrusta tunnustavassa
porkkana-punajuuri-raperperi-aromisessa ”hedelmäisyydessä”. Raaka-aineisiin
nähden yllättävän tasapainoinen ja jopa hillitty lopputulos – speksejä
tuijottaessa tunteet olivat hieman pelonsekaiset… Näin jälkikäteen voikin sanoa
olevansa hieman pettynytkin, kyllähän tästä olisi jotain juomakelvottoman
rajamaita hätyyttelevää pitänyt syntyä. Kenties brettan suitsittu rooli
tasapainottaa pakettia riittävästi, aika jännä tämä silti on. Härskin näköinen
ainakin – vai miltä samean ja haalean porkkanamehun näköinen olut sitten
kuulostaa?
Hiisi TUFF!
Panimo Hiisi, Jyväskylä, India Pale Ale, 6,2%
Pisteet: 38/50
Jyväskylän Shakerissa. Itse otin varaslähdön ja
maistoin oluen SOPPissa. Oluen tarinasta on myös tarjolla videokuvaa…
jyväskyläläinen kulttuuriyhdistys, joka
järjestää poikkitaiteellisia tapahtumia ja dokumentoi keskisuomalaisen
kulttuurin kehitystä. Tällä kertaa kaksi alueen yritteliästä vaikuttajaa
ovatkin lyöneet viisaat päänsä yhteen ja lopputuloksena on syntynyt makunystyt räjäyttävä ja suuta tärisyttävä
amerikan tyylin IPA. Iskevän näköisellä hanalätkällä varustettu olut
julkaistaan virallisesti keskiviikkona 6. elokuuta levymusiikin ja
valokuvanäyttelyn tahdittamina Hiisi TUFF! |
Raikas, maistuva ja rapea – ennen kaikkea tuore! Näillä
termeillä pääsee jo melko pitkälle. Greippistä tuoreutta, kevyttä eksotiikkaa hedelmäisessä
muodossa – varsin vaalea, kepeän makea mallasrunko, hieman havuista pihkaakin.
On hyvä, on pureva, on TUFF! Lyhyestä virsi kaunis: kesäsäässä hemmotteleva, on
todella hyvä!
Ruosniemi / Sori
Brewing Vientiassistentti Islay Sahti
Ruosniemen Panimo, Pori / Sori Brewing, Sahti, 6,9%
Pisteet: 42/50
Tallinnasta osoitteen löytänyt Sori Brewing edusti SOPPissa
porilaisten tiskillä tarjolla olleen yhteistyösahdin muodossa. Katajaista
perinnejuomaa paritettuna skottiperäisin teemoin – tämä sahti on kypsynyt
Laphroaig Quarter Cask –tammessa! Sanomattakin selvää, että tässä oli yksi
pakollisten oluiden listaan mahtunut tuotos!
Aijjai! Todella hienoa, suussa sulavaa tekemistä… Ylikypsää
banaania rukiisen makealla, kauniin turpeisella pohjalla. Hentoa turvesavua,
syvyyttä, runsautta ja monisyistä vivahteikkuutta. Tuhti, tasaisen pehmeä ja
viettelevä. Islayn henki on läsnä, se tekee tunnelmasta rehdin arvokkaan. What
would Jesus drink? En tiedä, eikä oikeastaan kiinnosta – minä otan tätä!
Oü Taako, Pihtla (Viro), Koduõlu (Sahti), 7,6%
Pisteet: 35/50
Virolainen Taako on vuonna 1990 perustettu, etelänaapurimme
ainoa virallinen kotioluen valmistaja. Saarenmaan eteläosista, Pihtlan kylästä
ponnistava toimija valmistaa suvussa kiertäneen reseptin pohjilta perinteistä
Saarenmaan sahtia. Monista suomalaisista sahdeista poiketen, valmistuu
virolaissaariston perinneherkku ilman ruista – sen mallaspohja muodostuu
kahdentyyppisestä, vaaleasta ohramaltaasta. Ensimmäinen koduõlu omalle
kohdalleni ja mieluusti otan kokemuksen vastaan.
Maistuva virolainen... |
Hollolan Hirvi
Kivisahti
Hollolan Hirvi, Hollola, Sahti, 6,5%
Pisteet: 43/50
Kivisahtia voidaan hyvällä omalla tunnolla kutsua
nykypäivänä harvinaiseksi herkuksi, olutmaailman erikoisuudeksi. Hollolalainen
hirvipanimo on nimittäin kyseisen perinnejuoman ainoa kaupallinen valmistaja
maailmassa, eivätkä sen valmistukseen käytetyt perinteiset menetelmätkään järin
yleisiä enää nykypäivänä ole. Sahdin vierre nimittäin valmistetaan
lisäämällä valmistusastiaan hehkuvan kuumiksi lämmäytettyjä kiviä, jotka
nykytekniikan sijaan toimivat tarvittavana lämmönlähteenä mäskäyksessä.
Perinteisiä menetelmiä perinteisen arvojuoman äärellä – tätä nektaria lähdin
vakaasti paikan päällä tavoittelemaan ja kylläpä se kannatti…
Maistuva Kivisahti |
---
Siinäpä ensimmäiset makumatkat tapahtuman antiin. Loput ja yksi bonus-kohtaaminen sitten seuraavassa jutussa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti