perjantai 4. syyskuuta 2015

Omnipollo Perikles

It's the bird, it must have been the bird...

Pilssiä Omnipollolta? Kuten odottaa saattoi, ei aivan perusböömiläisestä tietenkään ole kysymys. Panimo muuten tuntuu suosivan mallaskoktailia, josta löytyy ohran lisäksi kaurahiutaleita ja mallastamatonta vehnää eikä Perikles tee tähän linjaan poikkeusta. Humalointi on hoidettu ilmeisesti eurooppalaisin lajikkein ja vahvuus on jätetty kesäisen kepeästi 4,3%:ään. Taiteilijan aivoituksia tuskin kannattaa sen suuremmin lähteä tutkimaan, mutta ainakin itse olen pohdiskellut että mikähän otus tuosta etiketin häkistä on päässyt karkaamaan? Kanarianlintu lienee Omnipollon tapauksessa liian tavallinen arvaus…

Nakkikirjailtu Perikles...
Omnipollo Perikles
Sameahko, vaaleankeltainen ja kauniisti vaahtoava olut. Tuoksultaan melko syvä, varsin toimiva joskaan ei järin pilsmäinen. Heinikkoisen ruohoista purentaa toki löytyy eikä siinä juuri säästellä. Mukana sitrusmaisempaa happamuuttakin sekä selkeähköä vehnäistä pyöreyttä. Alkuun piilotellut, kuivakukkainen aromaattisuus antaa kokonaisuudelle oman lisänsä. Hieman myös hiivaa, jonka onnistuin osittain kaatamaan pullon pohjalta lasiini...

Maultaan oikeinkin maittava. Runsasta, heinikkoista kuivuutta henkivää ruohoisuutta sitruksisella särmällä. Etenkin loppurutistus kuivattaa suuta katkeran kirpakalla puristuksella. Läpi maun ilmoilla leijuu tapviitosmainen parfyyminen aromi, joka voimistuu aivan jälkimaun porteilla. Runko on syvänoloinen, vehnäisen pyöreä muttei missään nimessä tuhti. Oikein tasapainoinen pari humalan aromeille ja rutistukselle. Aika kaukana Böömin alueelta seilataan, mutta se olikin Omnipollon kohdalla melko arvatta seikka...

Tuomio: Aromaattinen, kirpakasti pureva ja runsasmakuinen tulkinta pilsneristä. Omnipollomaisen twistattu, omnipollomaisen toimiva...

Pisteet: 36/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti