 |
| 1001. blogijuttu saa hymyn huulille. |
Niin se aika vain rientää kun on mukavaa… Siitä on jo reilut
neljä vuotta aikaa, kun Olutkellarin ensimmäinen blogiteksti oli totta. Ajan
kuluessa internettiä on kuormitettu tuhannella olutaiheisella tarinalla ja
höpötyksellä, eikä tahti näy hiipuvan. Ei se tosin kiihtymäänkään päin ole,
vaan semmoinen kahden ja puolen sadan tekstin vuosivauhti näkyy vakiintuneen perustasoksi
jo aivan alkumetreistä lähtien.
Tuhannen blogitekstin raja rikkoontui oikeastaan vähän
varkain. Asia oli mielessä vielä pari viikkoa sitten, mutta kun MangoMangoMangon
arvion julkaisu koitti, oli aihe ehtinyt jo unohtumaan. Uusi tuhatluku alkoi siis
hieman tahattomasti arkisen arvion merkeissä, onneksi kuitenkin hedelmällisissä
sellaisissa.
 |
| Monenlaisia tunnelmia... |
 |
| ...ja katajaisen kutkuttavia kuiskauksia. |
Yritin jossain välissä pohtia kirjoittelun kirkkaimpia
hetkiä ja merkkipaalujakin, mutta ehkä kliseinen toteamus harrastuksen mukanaan
tuomista kokemuksista, uusista tuttavuuksista ja opetuksista on ollut se
kaikkein palkitsevin juttu. Toki kirjoittaminen itsessään on mukavaa puuhaa
eikä oluen maistelukaan siinä ohessa varsinaista myrkkyä ole. Päinvastoin. Tokko
tätä blogiakaan muutoin olisi olemassa.
Blogin lisäksi on tullut tehtyä muutakin. Kotimaisia
pienpanimoita, viinitiloja ja tislaamoita esittelevä Juomien Suomi –kirja julkaistiin
vajaa vuosi sitten ja se onkin ollut tähänastisen kirjoitusharrastuksen ylivoimaisesti
suurin, mutta samalla antoisin ponnistus.
 |
| Pieneriä... |
 |
| ...ja hämäriä näkymiä. |
Elämässä on kuitenkin suunnattava katse eteenpäin. Mitä
Olutkellarissa jatkossa tapahtuu ja mihin suuntaan toiminta kehittyy? Kehitystä
tuskin merkittävästi tapahtuu ja pääpaino tulee pysymään olutarvioissa –
oppimispäiväkirjaksi kun koko blogini alkujaan perustin. Viimeaikoina olen taas
aktivoitunut myös muunlaisten tekstien saralla ja jokunen ”mielenkiintoinen”
nollatutkimus tultaneen ainakin näkemään. Ideoita on, olisipa vain riittävästi
aikaa.
Kotimaiset pienpanimot tulevat pysymään tapetilla tavalla
tai toisella – arvioina ainakin, mutta myös erilaisina tarinoina ja muina
juttuina. Pienpanimokarttakin päivittyy jatkuvasti ja se onkin ylivoimaisesti luetuin
juttu Olutkellarissa. Palautteen perusteella sille on ollut tilausta ja tulee
sitä aika paljon selailtua itsekin. Kartat on kivoja ja oli mukavaa, että ne sai liitettyä olennaiseksi osaksi myös Juomien Suomen kokonaisuutta.
 |
| Jyväskylän oluthistoria on tänä vuonna tapetilla. |
Talvella uhkailin myös Jyväskylän panimohistorian tutkimisella
ja tuo aihe on ollut kielen päällä koko kevään ajan. Kirjoitusinspiraatio ei kuitenkaan ole vielä
syvemmin iskenyt, mutta aineistoa, uusia kysymysmerkkejä ja tarinoita on kertynyt
talteen ihan mukavasti. Näistä kirjoittelen enemmän sopivan tilaisuuden tullen,
sen lupaan. Kotikaupungin maltaiset vaiheet ovat kiehtoneet jo niin pitkään,
ettei aihetta voi enää sivuuttaa.
Kahtotaan mitä tuleman pitää ja sanaillaan siinä välissä
rennosti, mutta tarkoituksenmukaisesti. Tai yritetään ainakin. Harrastus tämä
edelleen on, varsin hyvä sellainen.
Kiitoksia lukijoille ja satunnaisille vierailijoille.
Kippis!
J-P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti