HIISI Lempo

HIISI Lempo

• Tyyli: Gose
• Alk.%: 2,8
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi 

Lempo soppaan lemmen laittoi //  metsälähteen suolal’ maustoi //  Laskee hunnun varoittavan //  aamukasteen janottavan.

Lempo soikoon! HIISIn keväinen uutuus on nimensä mukaisesti mainio janonsammuttaja. Huhujen mukaan paikallispanimolta on pyydelty jo pidemmän aikaa kevyttä kesäjuomaa, sellaista janoisten sankareiden suuta sopivissa määrin kevyellä olemuksellaan kostuttavaa olutta. Huutoon on nyt vastattu.

Kevyt, vain 2,8-prosenttinen Lempo täydentää osaltaan nousussa olevien, kevyiden ja happamien olutuutuuksien tarjontaa. Mieto Gose on kesäjuomana vallan mainio veto, joskin etukäteen pientä pelkoa mahdollisen hutilyönninkin mahdollisuudesta mielissäni pyörittelin. Oluen valmistuksessa on käytetty ohramaltaiden ohella myös vehnämallasta appelsiininkuoren toimiessa pirteänä mausteaineena. Lajityypin happamaan sävymaailmaan hyvin istuva mineraalisuus ja/tai suolaisuus on haettu sopivalla annoksella suolaa ja mielestäni kokonaisuus on kudottu kasaan varsin onnistuneella tavalla. Lempo on myös gluteeniton.

Lempo käypi hyvin grillipuuhien lomaan...

Tällaista rentoa kesäjuomaa olen itsekin vähän haikaillut mm. helteen hellimän pihaterassin ja aktiivikäytössä olevan grillinurkkauksen välimaastoon. Lempo on olutmaailman ”Lidlin vissy” eli sen julmetun virkistävän, siniseen pulloon pakatun ja kirpakan virvokkeen maltaisempi ja maistuvampi versio, joka on puhdasta nautintoa kesän kuumuuden keskellä. Eipä ole ennen olutta ylistävästi kivennäisveteen tullut verrattua, mutta menkööt nyt. Tietäjät tietää.

Tietäjistä päästäänkin sitten oluen tematiikkaan. Lempohan on suomalaisesta mytologiasta ”tuttu” hahmo, eräänlainen jumalolento, jonka kaupallisemman uskonmuodon edustajat paholaiseen sittemmin rinnastivat. Pahasuopa olento tuo kansantaruissa muutoinkin kuuluu olevan ja vaikka paikoin lempeen liitetäänkin, korostuvat tarinoissa lemmentunteen arvaamattomammat ja hallitsemattomat piirteet. Lempo on taruissa myös Hiiden kaveri ja kaksikko onkin vauhdissa Kalevalan kahdeksannessa runossa, jossa Väinämöisen kirves lipeää ohi maalistaan:

Niin päivällä kolmannella Hiisi pontta pyörähytti,
Lempo tempasi tereä, Paha vartta vaapahutti.
Kävipä kivehen kirves, kasa kalkkoi kalliohon;
kirves kilpistyi kivestä, terä liuskahti liha'an,
polvehen pojan pätöisen, varpahasen Väinämöisen.
Sen Lempo lihoille liitti, Hiisi suonille sovitti:
veri pääsi vuotamahan, hurme huppelehtamahan.

Kansalliseepoksessa Väinämöisellä on Hiiden ja Lemmon ohella kolmaskin henkiolento riesanaan eli itse paha Paha. Mutta kuten Palokankaan modernimmät hiisiläiset tapaavat sanoa: hyvvee, ei pahhoo. Etiketti suosittelee parittaamaan oluen meksikolaisen ruuan tai grillatun kalan kanssa, mutta kuten sanottua, olen itse ajatellut tästä hyvää kumppania grillin (ja miksen savustimenkin) ääressä hääräilyyn, ruokapuolen valmistamisen aikaisen janontunteen taittajaksi. Mikseipä sillä kruunaisi hikisen urheilusuorituksenkin, sen verran raikasta menoa ommuute tarjolla.

HIISI Lempo

Haalea, vaalea, samea ja kevytvaahtoinen olut. Tuoksu sitrusmaisen hapan, suolainen, sitrushedelmäinen ja mineraalinen. Keskirunsas, pirteä.

Maultaan tuoksua myötäilevä. Sitruksinen, hapan yleiskuva on selkeä, joskaan ei nipistävän voimakas. Happamuus on lempeää, pienikuplaisten hiilihappojen virkistäessä tunnelmaa. Ei pure Lidlin vissyn voimakkuudella, vaan on helpompi lähestyä. Vaalea, kevyt mallaspohja tasapainottaa palettia. Suolainen mineraalisuus toimii hyvin. Kepeä, mauiltaan loppujen lopuksi kohtalaisen voimakas, pirteä ja virkistävä. Toimiva sessio Gose, vai mikä sitten lieneekään. Hyvä veto, kiva fitnessvaikutelma ja puhtaan raikas yleisilme.

Tuomio: Kevyttä kesäjuomaa sitrusmaisen piristävän happamuuden ja kepeän mineraalisuuden teesein.

Pisteet: 34/50