 |
| Mustan Virran Martti Tripel |
- Tyyli: Abbey Tripel
- Alk.%: 7,0
- Panimo: Mustan Virran Panimo, Savonlinna, Suomi
Totisesti, joka ei rakasta viiniä, laulua ja naisia, pysyy typeränä koko elämänsä ajan. –Martti Luther
Tänä vuonna kirkollisissa piireissä kuohuu ja syynä on
hyvällä maulla leikittely. Aktiivista
kotipanimoa vaimonsa Käthen kanssa saarnamiehen roolin ohella pyörittänyt,
hyvän ruuan ja oluen ystävä Martti Luther naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon
oveen 500-vuotta sitten. Pyöreää juhlavuotta vietetään nyt asiaankuuluvasti oluen kera, kun useampikin seurakunta on lyöttäytynyt yhteen
paikallisten pienpanimoiden kanssa.
Jalo mallasjuoma juhlan symbolina, sen yhdistäminen kirkkoon
saati kaupallinen myynti eivät tietenkään kaikkien hartaisiin mieliin istunut. Netin
uutis- ja keskustelupalstat pullistelevat närkästyneitä kommentteja, jotka tuomitsevat päätöksen syvästi. Vanhurskaissa
piireissä ilmeisesti koetaan, ettei esimerkiksi pappismies olueen koske tai
alkoholi muutoinkaan kirkollista toimintaa sivua. Tai ainakin niin halutaan
koettavan. Veroton ja vastikkeeton alkoholitarjoiluhan on kuitenkin eräänlainen
kirkon erityisoikeus ja tabu, johon ei saa koskea tai jota ei saa
kyseenalaistaa. Kirkkokännit muistetaan historiasta eikä kukaan taida eurooppalaisten
hengenmiesten merkitystä olut-, viini- ja jopa viskikulttuurien syntymiselle
kyseenalaistaa. Miksi reformaatio-olut sitten niin epäkristittyä olisi? Tai
epä-mitään muutenkaan.
Poruahan nousi aikanaan mm. Valamon luostarin
tislaamohankkeesta, jonka ajoilta olen napannut talteen hassun pätkän jostain
kommenttiboksista. Mielensä pahoittaminen alkoholin äärellä on paikoin ihan normaalia kauraa, eipä siinä.
 |
| Ettäs tiiätte... |
Se, mikä itseäni tämän Savonlinnan seurakunnan ja Mustan
Virran Panimon Martti-oluessa jäi vaivaamaan, on oluen tyylisuunta. Tripel
viittaa vahvasti Belgiaan, jossa luostaripanimoilla on pitkät perinteet. Luther
oli kuitenkin saksalaista alkuperää, joten ehkä inspiraatiota olisi ollut
perustellumpaa hakea siltä suunnalta. Mutta eipä tällä niin väliä lopulta ole,
pääasia että olutta saatiin. Martti Tripel ideoitiin yhdessä Savonlinnan
kirkkoherra Sammeli Juntusen kanssa, joten korkeampaa johdatusta on ollut
mukana suunnittelutyössäkin.
Olut on puettu vihreään asuun eli kirkolliseen arkiväriin. Ajatus
on hyvä ja ja muistuttaa osaltaan siitä, ettei turha tiukkapipoisuus välttämättä ole oikotie onneen. Ehkä Martti tuo arkeen tiettyä, jopa kaivattua rentoutta… Sain oluen maistoon
jo alkuvuodesta, mutta ajattelin kohdentaa julkaisun ”kirjoitusruuhkan” vuoksi
pääsiäisen korville, sillä kun kirkollinen kaiku paikoin edelleen on.
 |
| Mustan Virran Martti Tripel |
Vaalea, kauniin keltainen olut samenee hiivan kaatamisen
myötä rusehtavaksi, sakeaksi näyksi, jonka päätä koristaa mukavan näköinen,
kuohkea ja kestävä vaahtokerros. Tuoksu on vaalean viljava, kevyen
belgihedelmäinen, tyyliuskollisesti kuivan mausteinen ja tasapainoinen.
Enteilee hyvää...
Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Vaalea maltaisuus toimii
taustakuorona, belgihedelmän julistaessa sanomaansa kuivaa tunnelmaa mukaan
tuovan mausteisuuden kajauttaessa urkupillinsä hurmokselliseen puolisooloon
istunnon loppupuoliskolla. Paikoin löytyy sitrusyrttiä, mausteisuuden ollessa
tuttua belgilaatua. Maultaan melko runsas, mutta olemukseltaan keväisen kevyt,
vaaleasävytteinen ja tasapainoinen. Kevyttä alkoholin katkua, joka oikeastaan
vain antaa luonnetta. Ihan mukavaa juotavaa toimivien makujen äärellä.
Tuomio: Ihan toimiva Tripel belgiesikuviensa tiellä.
Pisteet: 35/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti