Harmittomasta harrastajasta paatuneeksi rikolliseksi?

Näinkö tässä sitten käy?

Virkamiehet, tuo eliökunta jonka edustajia löytyy jokaista kansalaista kohden vähintään kahden työryhmän verran, on taasen käyttänyt ylimääräisen aikansa hiusten halkomiseen. Oikeat ongelmat ja päätökset vaatisivat työn tekoa, joten taas on tyydytty näpertelemään lennokkeja. Alkoholimainontaa koskevaan lakiin on jälleen viilattu pykäliä, joiden voimaan astumisella ei kukaan oleta olevan minkäänlaista vaikutusta kansanterveyteen – ehkä kokisinkin tämän informaation piilottelun vaikuttavan lähinnä negatiiviseen suuntaan.

Muutoksista tiedotti osuvasti aprilipäivänä Helsingin Sanomat ja kuten tavallista, oli tiedonannossa aukkoja, joita on lähdetty aktiivisten bloggaajien toimesta selvittelemään:

• Repository of Useless Information
• Tuopillinen

Eritoten Tuopillisen ansiokasta kirjeenvaihtoa Valviran kanssa lueskellessani heräsin ihmettelemään, että ollaanko nyky-Suomessa tosiaan näin Neuvostomallisessa tilassa? Tiivistetysti edellä mainittujen blogistien selvityksistä käy ilmi, että myös harrastelevan bloggaajan jotkin kirjoitukset tullaan kriminalisoimaan 1.1.2015 alkaen. Totaalisensuuria ei suinkaan ole luvassa, vaan nykyisellään olutblogistien varsin satunnaisesti vastaanottamien olutnäytteiden julkinen arviointi tulee siirtymään vähintäänkin harmaalle alueelle, ellei jopa täysin kielletyksi. Se, kumpaan koriin aihepiiri lopulta kolahtaa, ei Valviran edustajan mukaan vielä ole varmaa. Eli ilmeisesti odotellaan lain voimaan astumista, tarkastellaan ihmisten käyttäytymistä ja sitten vasta säädetään lakipykälien tulkintamallit kohdilleen – nerokasta!

”Koska uusi laki ei ole vielä voimassa, eikä siitä oletulkintakäytäntöä, en valitettavasti pysty tämän tarkemmin ohjeistamaanyksittäistapauksessa. Se, katsotaanko toimija kaupalliseksi toteuttajaksi, taimikä katsotaan kuluttajien tuottaman sisällön käyttämiseksi ja jaettavaksisaattamiseksi, perustuu kuitenkin aina lain voimaan tultua tehtävääntapauskohtaiseen kokonaisharkintaan.”

Ilmaisnäyte voidaan kuitenkin tulkita tuotekorvaukseksi, joka on verrattavissa rahalliseen maksuun ja sitä myöten kirjoittaja on tuon kirjoitushetken ajan kaupallinen toteuttaja. Ja kaupallisen toimijan ei ole lain puitteissa hyväksyttävää ”mainostaa” alkoholituotteita hallitsemassaan tietoverkon palvelussa (Facebook, Twitter, Blogger…):

”1.1.2015 voimaan tulevan lain mukaan miedon alkoholijuomanmainonta on kielletty myös mm. silloin, kun sen kaupallinen toteuttaja käyttäähallitsemassaan tietoverkon palvelussa kuluttajien tuottamaa sanallista taikuvallista sisältöä tai saattaa palvelun välityksellä kuluttajien jaettavaksituottamaansa tai kuluttajien tuottamaa sanallista tai kuvallista sisältöä.”

Eihän tuo loppuunsa suuri murhe suomalaiselle olutkirjoittajalle ole, ilmaispakettien määrä kun vuositasolla on laskettavissa yhden käden sormilla - verottajaakaan tämänsuuruiset "kirjoituspalkkiot" tuskin vielä kiinnostavat. Periaatetasolla aihe kuitenkin vihastuttaa, sillä melkoista saivartelua kyseinen lakimuutos laajassa skaalassa tarkasteltuna on. Pelkästään olutbloggaajia on maassamme vain reilut kymmenen, joten kuinka suuri virasto meitä vahtimaan tulee sitten perustaa? Kuinka tätä käytännössä siis aiottaisiin valvoa, vai ollaanko taas kerran tiukennosten äärellä, joita vain pannaan täytäntöön ilman sen suurempia jatkoideoita? Kuka tästä siis loppupeleissä hyötyy?

Luonnollisesti vielä hieman hankalammassa raossa ovat itse tuottavat yritykset, joista olutaiheesta johtuen nostan esille pienpanimot. Käytännössä tiukumillaan tulkittuna uudistus tulee kieltämään kaiken tuotteisiin liittyvän jakamisen esimerkiksi panimon Facebook-sivujen kautta. Monella pienellä toimijalla ei ole rahkeita ja pääomaa hyödyntää sosiaalisen median lisäksi muita informaatiokanavia, joten käytännössä ne jäisivät tämän jälkeen puskaradion varaan. Tähänkin aiheeseen toki vaikuttaa tulevan lain tulkinta, sillä esimerkiksi Alko saa julkaista myymiensä tuotteiden tiedot internet-sivuillaan. Kysymys kuuluukin, että minkälaista tietosisältöä pienpanimoilla on lupa jakaa viestimiensä kautta ennen kuin se tulkitaan mainostamiseksi? Saako esimerkiksi omien tuotteiden saatavuustietoja julkaista julkisesti tai tulevista uutuuksista jakaa tietoa? Se on jo kuitenkin tullut selväksi, ettei panimoilla ole enää lupaa jakaa eteenpäin esimerkiksi bloggaajien kirjoittamia arvioita – ei vaikka arvio olisi kirjoitettu omalla rahalla ostetusta tuotteesta. Tämä on sinällään todella pöllöä toimintaa, sillä olutblogien pääsääntöinen ideahan on nimenomaan jakaa informaatiota, tietoa aiheesta ja näin kehittää laadukasta juomakulttuuria omalta osaltaan. Oluisiin tottumaton kuluttaja tuskin ilman suurempaa ennakkotietoa tarttuu suhteessa kalliiseen pienpanimotuotteeseen, vaan pitäytyy ”tutussa ja turvallisessa” pahvisalkussaan. Onko tämä sitten kenen etu? Ei ainakaan sen paljon hehkutetun kansanterveyden… 

Lisäksi aihe ajaa ristiriitaan EUn tasapäistämispolitiikan kanssa, sillä ulkomaiset toimijat saavat jatkaa julkeaa verkkopropagandaansa kansallisesta kiellosta huolimatta. Sortamalla kotimaista saadaan koko Suomi uuteen nousuun, niinhän?

Minua siis harmittaa se, että harrastukseksi kuvittelemani kirjoittaminen, jonka olen kokenut sekä hyväksi informaationjakovälineeksi että tärkeäksi henkireiäksi itselleni, saattaakin varomattomissa olosuhteissa olla jatkossa tuomiolle pantavaa toimintaa. Milloin, miten, millä perusteilla ja minkä vuoksi? Siihen ei vielä vastausta ehkä-, jos-, mahdollisesti- ja saatetaan-sanoja viliseviä lauseita syvällisemmällä tasolla ole. Joka tapauksessa rikosrekisterin merkintä ”kaupallisen olutmainoksen julkaisija” tai pahimmillaan ”rikollinen ammattibloggari” kuulosta melko absurdilta ja byrokraattiselta merkinnältä. (Ammattilaisuudesta blogini pito on kaukana, mutta rangaistusolosuhteissa kuitenkin olisin kaupallinen toteuttaja, eli jossain määrin ammattimaisesti toimiva taho).

Mutta suuremmin minua harmittavat muutoinkin ahtaalla olevat pienpanimot, joilta tunnetusti ailahtelevan virkamiespolitiikan voimin ollaan mahdollisesti viemässä mahdollisuus tiedon jakoon. Jo olutarvioiden jako-sensuuri on mielestäni älytön veto, joka kaventaa myös kuluttajan mahdollisuuksia tutustua tuotteisiin. Useita kertoja olen arvioiden tueksi kysynyt oluen taustoja sekä muita lisätietoja juttua varten, eli tarjonnut lukijalle tietoa, jota ei välttämättä ole missään muualla ollut saatavilla. Toivotaan, että edes panimon itse tuottaman materiaalin osalta järkevyys jakosäädöksiin säilyisi. Ei kai kaikki tiedottaminen voi olla puhdasta mainontaa (toki voi, mutta ymmärtänet pointin…).

Aiheeseenhan on toki tulossa myöhemmässä vaiheessa tarkemmatkin ohjeistukset, mutta epäilenpä niidenkin omaavan aukkoja vähintäänkin hirviaitaverkon tiheydellä. Sinällään huvittavaa, että etukäteiskuvitelmassa minun olisi lupa arvioida julkisesti itse ostamani pullollinen paikallispanimon tuotetta, mutta se ilmaiseksi saanut siinä vieressä on Stasin valvovan silmän alla – mitä jos vahingossa sekoitan ne? Koko tilanne on surullisen huvittava, joskin ikävän todellinen kuvaus suomalaisesta virkamiesajattelusta. Kuten jo niin monesti on huomattu: kun jotain kielletään, niin kohta kielletään sitten vielä jotain muutakin.

Siksipä pari spekulaatiota (tai saivartelevaa esimerkkiä) loppuun, jotka aidosti mieltäni askarruttavat:

• JOS käy niin, ettei panimo saa Twitteriään sen vertaa käyttää, että jakaa tietoa tuotteidensa saatavuudesta esimerkiksi olutravintoloista, niin saako tuotteita tarjoileva ravintola silti Facebookissaan tiedottaa uusista tuotteistaan?

• JOS jokin kotimainen panimo toimittaa minulle paketin joulun alla, niin pitääkö arvion olla ennen vuoden vaihdetta julkista riistaa vai kutsuuko raastupa mikäli postaan vanhan lain aikana vastaanotetun näytteen (=palkkio tai suoranainen lahjus) arvion blogiini ja mediaan vasta uuden lain ollessa voimassa?

• Millaisia sanktioita näille hurjille rikollisille on sitten luvassa? Ehdotan veropetostasoista rangaistuskäytäntöä, koska muutoinhan koko jupakka kuulostaisi hölmöltä puuhalta…

• Miksi tämä on taas kerran niin pirun hankalaa?

Internet on globaali verkosto ja olen aina elänyt käsityksessä, että sen käytön säätely on tapana vain keskiaikaisimmissa diktatuureissa... Eikö jo vaihdettaisi jakoja?