Kotiolut: Reittausblogi IPA

IPAa Raumalta

Noin viikko sitten noudin lähipostistani paketin, jonka lähettäjäksi oli merkitty TV:stä tuttu Harri Metsäjoki. Raumalainen olutvaikuttaja, jo kulttimaineeseen nousseen Reittausblogin isä ja Suomen parhaaksi olutarvioijaksi vuosina 2010, 2011, 2012 ja 2013 Olutopas.infon yleisöäänestyksessä valittu olutharrastaja tiedusteli jokin aika sitten, josko olisin kiinnostunut maistamaan hänen valmistamaansa Reittausblogi IPAa. Vastausta ei kovinkaan kaukaa tarvinnut kaivella ja hyvin pian oli paketti jo postin kuljetettavana.

Reittausblogista löytyykin varsin kattava katsaus Harrin kotioluthistoriaan aina reseptejä ja metodeja myöten. Oluiden valmistusprosessit on esitetty melko tarkalla ja selkeällä tasolla ja mielestäni ne henkivät hyvällä tapaa kokeilun intoa ja kokeilemisen ennakkoluulottomuutta. Toivon mukaan jutut kannustavat myös muita uskaltautumaan kotioluiden ihmeelliseen maailmaan - melko hyvää aineistoa olisi vasta-alkajalle Reittausblogissa nimittäin tarjolla!

Entä mitäpä se Harri minulle sitten tarkemmin lähetti? Reittausblogin IPA näki päivän valon ensi kerran viime vuoden lopulla, jolloin Raumalla tehtiin ensimmäinen pussimäskäys. Tavoitteena oli valmistaa maistuvaa olutta mahdollisimman yksinkertaisella reseptillä. Lukemani perusteella operaatio oli menestys ja ainakin valmistaja itse kehui tuotetta varsin vuolaaseen sävyyn. Oma lapsi on luonnollisesti kaikille se rakkain, mutta siunauksensa oluelle antoi myös arvostettu IPA-asiantuntija Ari "Arde" Juntunen, jolleka Harri toimitti pullon testiin. Todistetusti laadukasta tavaraa siis...

Nyt liikkeellä on sitten Reittausblogi IPAn toista erää, jonka mallaspohjaan on jouduttu tekemään pientä viilausta materiaalipulan vuoksi. Osa sahtimaltaasta on korvattu Pale Ale- ja Cara Pale-maltaiden sekoituksella, jonka kuitenkin pitäisi melko hyvin vastata alkuperäistä kokonaisuutta. Humalointiin on käytetty ensimmäisen erän tapaan Magnumia katkeropuolella sekä Centenniallia sekä Citraa aromipuolella - tavoitteeksi oli asetettu 100 EBUa ja 7%. Tämä toinen erä on pantu 24.2 ja pullotettu 15.3, joten varsin tuoretta tapahtumaa tässä päästään todistamaan. Harrin itsensä mukaan hän itsekin yllättyi, kuinka hyvin oluen toisinto onnistui, joten odotukset nousevat melko korkeiksi.

Linkkejä aiheesta:

• Reittausblogin kotiolutnurkkaus
• Reittausblogi IPAn resepti
• IPA Arden testissä
• IPA Tuopillisen testissä
• IPA-erien rinnakkainvertailu Reittausblogissa 

Reittausblogi IPA

Pimenevässä kevätillassa lasiin kaatuu kynttilän valossa herkästi leikittelevä, aprikoosin oranssi ja kauniisti vaahtoava IPA. Pehmeän utuinen syvyysvaikutelma rauhoittaa tunnelmaa – hienoinen vana pullon pohjan hiivaa leijailee eläväisenä nauhana lasin pohjaa kohden. Komeaa on!

Tuoksu valloittaa reviiriä kahdellakin rintamalla. Pääosin joukkoja johtaa miellyttävän pehmeäksikin luonnehdittava trooppisten hedelmien kirjo, joka täydentyy vaaleahkon toffeisella maltaisuudella – on mukana hienoisen makea marjan aromikin. Zorron lailla tuota esirippua kuitenkin viiltelee ilahduttavan puhtaasti pureva sitruksinen rapeus, jossa on myös mäntyistä terävyyttä joukossa. Alkuun makeankin puoleinen tunnelma tasoittuu näin hieman kuivempaan suuntaan, mikä tekee vain hyvää kokonaisuuden kasassa pysymiselle – tuoksu lupailee hyvää!

Maussa mennäänkin sitten alusta lähtien greippi-hedelmän valtakuntaan. Maun puoliväliin saakka makukirjosta löytyy greippisen tunnelman lisäksi myös kevyttä hedelmien eksotiikkaa sekä karamellisen makean maltaan lyhyt aikainen vierailukin. Eksponentiaalisesti voimistuva greipin rynnistys kuitenkin saa ravistettua nuo makuvivahteet kelkasta. Loppupuoliskolla seuralaiseksi lyöttäytyy tuoksussakin piipahtanut mäntypuun neulaskatras, joka vahvistaa entisestään voimaisan katkeraa tuntua. Jälkiliuku on pitkä ja alati pureva – hiljalleen se sitoo itseensä kosteutta suusta jättäen jälkeensä rapsakan kuivaksi kalutun pinnan. 

Suutuntuma on keskirunsaan ylärajoilla, varsin hyvin balanssissa voimakkaiden makujen kanssa – aukkoja tuntuman tai makupaletin syövereistä ei tunnu löytyvän, joskin aivan aavistuksen runko tuntuu lopussa laiskistuvan. Tuota ei tosin meinaa edes huomata. Virhemakuja saati makunystyröihin kohdistuvia epäpuhtauksia ei esiinny – vakuuttavaa jälkeä kotikeittiössä on tehty!

Tuomio: Humalan hekumaa niin kirjaimellisesti kuin olut voi olla. Tästä huolimatta tasapainoisen rapea, kaunis ja katkera kokonaisuus, joka ei jätä kylmäksi saati toivomisen varaa. Ei virhemakuja, ei rungon ongelmia – melko priimaa tässä kyllä tarjoillaan. This is pure west coast IPA – from the west coast of Finland!

Pisteet:

• Tuoksu: 8 
• Ulkonäkö: 4 
• Maku: 9 
• Suutuntuma: 4 
• Kokonaisuus: 16

Yhteensä:  41/50

Harri kieltämättä todistaa melko vakuuttavalla tavalla, että (luvalla sanoen) melko vähäiselläkin panokokemuksella on mahdollista saada aikaan todella laadukasta kotiolutta. Raumalaisessa keittiössä ollaan nopealla tahdilla päästy pisteeseen, jossa pullotetaan tyylipuhdasta jenkki-IPA käytännössä kylmiltään – ja vielä toistetaan operaatio onnistuneesti! Olutkellari täten ilmoittautuu vapaaehtoiseksi laaduntarkkailijaksi Reittausblogin tulevillekin tuotantoerille.

Maistatin oluen myös perheen kauniimmalla osapuolella jonka suusta kuultiin tunnetusti se viimeinen sana: ”Todella hyvää! Ei kyllä uskoisi kotiolueksi… tai no ehkä vähän hölmöä noinkaan sanoa, sillä niin hyviä kotioluita on jo päässyt maistamaan..” Eli hyväksyntä tuli sieltäkin suunnasta ja samalla terveiset Ukonmaljankin suuntaan.

Hyvää oli, kiitoksia "näytteestä"! Seuraavaksi testiin otetaankin samaisen panimon Sahtibelgi, josta juttua sitten aikanaan...