Possu ja sen kaverit... |
Pulled pork, nyhtöpossu ja revitty vastaava… Eli moninimistä
liharuokaa olisi tällä kertaa tarjolla. Tämä on sellainen ruoka, jota on tullut
tehtyä varsin usein, mutta koskaan samaa menetelmää ei ole lähdetty toistamaan –
eikä lähdetä tälläkään kertaa. Internet on nykyisin jo ahdistavan pullollaan pulled
pork reseptejä ja blogipostauksia, mutta ainahan joukkoon saadaan vielä yksi
häviämään:
Harvemmin näitä hauduteltavia lihankappaleita kokkaillessa
tulee päntättyä mitään ohjeita, vaan yleensä mennään vahvan vision voimin
eteenpäin ja niin tehtiin nytkin. Visio oli valkosipuli, jota tuppaa etenkin
talviaikaan kulumaan melko runsaastikin. Inspiraatio iski leivänhakureissulla: Jyväs Pakarin
leipomomyymälän valkosipulipatongeissa on vahva valkosipulin maku ja tuoksu
eikä leikkauspintakaan ole pienimmästä päästä. Siksipä nyt päädyttiin kyhäämään
apetta näiden kuorten täytteeksi: pulled porkkia, BBQ-kastiketta ja coleslawia...
Kaapista kaivelin vielä viimeisiä Urbock
pulloja ja nopeasti ajatus kantoi hitaan ”keittämisen” puolelle. Lihan kanssa lähdettiinkin lopulta liikkeelle näillä
eväillä:
- 1,3kg porsaan kasleria
- 0,5l olutta (Urbock)
- reilusti valkosipulin kynsia
- sipuli
- suolaa
- mustapippuria
Mausteet pintaan, valkosipulin kynsiä viiltoihin ja loput pataan lihan palan kanssa. Lopuksi luonnollisesti olutta peitteeksi. Tällä varmasti pääsee jo pitkälle, mutta halusin käyttää aiemmat lihaliemet hyödyksi, joten imellytin kattilassa lisää valkosipulin kynsiä fariinisokerin ja cokiksen kanssa. Kasaan vetäytyneen massan joukkoon lisäsin sitten lihaliemen ja kaadoin koko komeuden lyhyen keittelyn jälkeen lihan päälle oluen kanssa. En tiedä oliko tuosta mitään apua, mutta saipa ainakin lisää tiskiä. Possu uuniin 105°C yön ajaksi ja jo aamulla liha oli melko mukavasti irtoavaa, joskin vielä hieman kankeaa - olisiko ollut uunissa tuossa vaiheessa n. 11h. Aamusta sitten lisäsin muutamaksi tunniksi asteita, jonka jälkeen niitä taas laskettiin ulkoilupäivän ajaksi vain ylläpitämään hidasta kypsymistä...melko mureaahaan tuosta sitten tulikin eli maltti on valttia.
JyväsPakarin valkosipulipatongin taika on sen pinnassa... Kokki tosin ehti hieman liikaa lämmäyttää sen toista puolta... |
Kastike
BBQ:ta lähdin tekemään ja tässä vaiheessa reseptejä tulikin selailtua paljon. Omina kriteereinä oli pihistelevästi lähinnä se, että raaka-aineet löytyisivät omasta kaapista. Leivästä Sirkushuveihin-blogissa olikin hyvänoloinen muunnelma Jamie Oliverin soossista, joten otin sen testiin - hyvää oli! Ainoana poikkeuksena korvasin omenamehun cokiksella... Ja triplasin annoskoon, koska lihaakin oli sen verran sopivasti...
Leivästä Sirkushuveihin BBQ-kastike
Coleslaw
Coleslaw on helppo ja maistuva seuralainen, jonka voi kukin koostaa vähän mielensä mukaan. Meillä homma toimii kutakuinkin näin: Sekoita alla olevat aineet keskenään sopivassa suhteessa. Nyrkkisääntönä toki voidaan pitää, että listassa ylempänä olevia aineksia tulee alempia enemmän…
- kaalia leikeltynä
- porkkanaa raasteena
- majoneesia
- creme fraichea
- sitruunan mehua
- savuviskisinappia
- balsamicoa
- suolaa
- mustapippuria
Hyvä ja helppo ohje majoneesille löytyy muuten Isyyspakkaus-blogista,
joskin omasta jätimme valkosipulin ja sitruunamehun pois. Munat ja öljy
kannattaa muuten sekoitella keskenään huoneenlämpöisinä –
jääkaappikylmät munat voivat hankaloittaa vatkausoperaation
onnistumista…
Isyyspakkaus Majoneesi
Tästä voisi jo jotain kootakin... |
Kun kaikki oli valmista, oli aika riipiä possu palasiksi, lorauttaa BBQ:t sekaan ja kieräyttää vielä uunin kautta. Loppujen lopuksi porsasta ja coleslawia runsaat kerrokset halkaistun patongin väliin ja oluen kanssa alas. Ruokajuomaksi valikoitui grilliruokien melko klassinen kylkiäinen: Sierra Nevada Pale Ale, josta olinkin saanut pyynnön arvioon ottamiseksi. Tässä se tulee:
Sierra Nevada Pale Ale
- Tyyli: American Pale Ale
- Alk.%: 5,6
- Panimo: Sierra Nevada Brewing Company, Chico, Kalifornia, USA
Jo vuodesta 1981 saakka valmistettu klassikko, jota pidetäänkin yhtenä tyylinsä kestoikoneista. Magnum-, Perle- ja Cascade- humalin ryyditetty APA-tyylin perikuva on ollut monille tärkeä suunnannäyttäjä oluiden maailmassa. Se on yksi niistä oluista, jotka tekivät american pale alet yleisölle tutuiksi – se taisi myös olla ensimmäisiä allekirjoittaneen maistamia ja pitämiä lajin edustajia aikanaan… Kestosuosikki siis myös Olutkellarissa, hyvää ajanvietettä kuumaan kesäpäivään ja hyvään seuraan...
Kaunis, auringonlaskun oranssi olut joka tasapainottaa ja leikkaa kauniisti tuhdin liharuoan makuja ja rasvaista tunnelmaa. Vaalea, karamellin makeuttakin kätkevä mallasrunko on sopivan hillitty eikä nouse liiaksi esiin tuntumassakaan. Se tyytyykin tukemaan kohtalaisen hyvin purevaa sitrushedelmäistä ja osin yrttisenkin terävää humalointia. Hieman kukkeaa, kevyen hedelmäistä aromikkuutta – lopussa mukavasti kiinniottavaa greippistä ja havuisen hapokasta katkeroa.
Suoraviivainen ja sopuisan pureva nautinto-olut, joka pariutuu mieluusti tuhtien ja rasvaisten grilliherkkujen kanssa, muttei kavahda mausteisempaakaan kumppania. Toimii hyvin myös sellaisenaan – monikäyttöinen seurustelu- ja ruokajuoma.
Pisteet: 37/50
Kippis ja röyh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti