Abbaye des Rocs Brune

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Brasserie de l’Abbaye des Rocs, Montignies-sur-Roc, Belgia

Ei hassumpi miljöö..

Montignies-sur-Rocsin pikkukylästä löytyy lähellä sijaitsevan ikivanhan Abbey des Rocsin raunioituneen luostarin nimeä kantava panimo, joka on varsin tunnustettu toimija oluen ystävien keskuudessa. Itse panimolla on ikää vain reilut kolmekymmentä vuotta, sillä perheyrityksenä idyllisessä maalaispihapiirissä toimiva olutverstas on perustettu vuonna 1979. Luostari taasen eli rauhaisaa eloaan vuosisatojen ajan aina Ranskan vallankumoukseen saakka, jonka jälkeen toiminta hiljeni kuten monissa muissakin eurooppalaisissa hengellisissä linnakkeissa. 

Abbaye des Rocs Brune on nimensä mukaisesti tumma, vahvemman puoleinen belgiale. Sen valmistukseen käytetään seitsemää eri mallaslaatua sekä humalia Belgiasta, Saksasta ja Tsekeistä. Olut on jo pidemmän aikaa ollut maistettavien listalla, joten korkin napsahtaminen tässä tapauksessa tuntuu erityisen hyvältä… Meno on ollut taasen sen verran vakuuttavaa, että etuetiketti on saanut kyytiä, mutta sen ei nautintoa pitäisi haitata.

Abbaye des Rocs Brune

Kuran ruskea, ehkä hieman punertava ja  varsin samea olut. Hiiva näyttää hieman paakkuuntuneen, muttei sen vaarallisemmasta ilmiöstä ole kysymys. Vaahtoa muodostuu maltillinen, tiivis ja riittoisa kerros. Tuoksu hyväilee mieltä – se on syvä, jyhkeä ja valloittava. Runsaasti kuivattua belgihedelmäisyyttä rusinan, aprikoosin ja luumun voimin, mutta myös aimo annos tuhtia, imelän mämmistä maltaisuutta – tummaa, osin paahtuneen toffeista makeuttakin löytyy. Samasta kattauksesta löytyy myös ripaus lakritsia, kevyesti anista.

Myös mausta löytyy hyvä turaus tummaa, mämmisen imeltynyttä maltaisuutta – osin jopa limppuisin vivahtein. Tummaa, ylikypsänä kuivateltua hedelmäisyyttä tursuaa myös hyvin reunoilta, hiivaista mausteisuutta unohtamatta. Mausteet ja tietynlainen yrttisyys leikkaavatkin tumman puhuvaa, paahtuneen makeuden leimaavaa makumaailmaa mainiosti ja potkivat eritoten loppumaussa yhdessä terävän katkeron viillon kanssa. Appelsiinin kuorta, kevyt ripaus anista sekä lakritsijuurta voi hyvinkin kaivella makujen syvyyksistä. Tuntumaltaan hidas, liikkeiltään nautittavan laiska, mutta hiilihappopuoli on melko pirteä. Alkoholi hieman lämmittelee, yleiskuvasta voikin poimia jälkiruokaviinimäistä eleganssia ja tunnelmaa.

Tuomio: Syvän mämmisen ja melko imelän paahtuneen maltaisuuden kautta belgihedelmäiseen hekumaan ja mausteiseen monimuotoisuuteen sukeltava syvä, vivahteikas ja roteva makunautinto, joka ei varmasti jätä kylmäksi. Kaunis, maistuva ja todella suositeltava makukokemus! Todellinen nautiskelujuoma…

Pisteet: 42/50

Tältä se etiketti siis näyttää...