maanantai 7. heinäkuuta 2014

"Craft beer with a German twist" – BraufactuM Progusta


Das craft bier

BraufactuM on panimona melko mielenkiintoinen tuttavuus. Se on perustettu vuonna 2010 kahden entisen Raderbergerin työntekijän, Marc Rauschmannin ja Thorsten Schreiberin toimesta. Melko hinnakkaita, komeaan pakettiin pakattuja ”eliittioluita” valmistava panimo on osa elintarvikejätti Oetker Groupin omistamaa Raderberger Gruppea. Se on Saksan suurin panimoyhteenliittymä, johon kuuluu kaikkiaan viisitoista panimoa aina Jeveristä Radeberger Exportbierbrauereihin. Yhteenliittymän kokonaisosuus maan olutmarkkinoista on noin 15%. Tämä kytkös kuitenkin sivuutetaan kauniisti panimon hienoilla ja arvokkuutta henkivillä nettisivuilla, eikä mistään teksteistä käy ilmi, että Ristoranten mozzarella-pizzan valitseminen ruokajuomaksi olisi suositeltavaa kotiinpäin pelaamista. Tosi asia on kuitenkin se, että panimon kytköksistä huolimatta sen toiminta on varsin itsenäistä eikä einesjätillä ole sormiaan pelissä oluiden reseptiikan tai valmistuksen suhteen – näkyvyyttä ja jakelun tehokkuutta kytkös kuitenkin antanee ihan sopivasti.

Korkki on hieman järeämpää kokoluokkaa, eikä Alkon standardiavaaja siihen pystynyt...
Ennen panimon virallista perustamista kaksikko teki muutamia opintomatkoja Englantia,Belgiaa, Italiaa ja USAa myöten ja matkoilta tarttuikin hyviä ideoita etenkin craftbeer-hengen puolelta. BraufactuM yhdisteleekin oluissaan jenkkilähtöistä uusien innovaatioiden avoimuutta sekä ikiaikaista saksalaista perinneolutosaamista. Tästä juontaakin otsikon viittaus: ‘Craft beers with a German twist’.  

Vaikka tuotteiden hintaluokka on suomalaisittainkin varsin suolainen, eivätkä oluet varsinaisesti Ratebeerin kärkijoukoissa keikukaan, on panimon tuotanto kieltämättä kiehtonut pidemmän aikaa – myönnän toki hieman elitistisen imagon sekä komeiden pullojen osaltaan vaikuttaneen asiaan. Tämän lisäksi kiehtovuutta on ylläpitänyt panimon yleinen asennoituminen oluen valmistukseen, mutta myös saksalaisen varmuuden ja twistin tuominen hieman uudempien makujen joukkoon. Mielenkiintoista nähdä, kuinka vuosisataiset germaaniopit sulautuvat nykyiseen craftbeer-maailmaan…

Progusta valikoitui ensimmäiseksi tuttavuudeksi panimolta ihan jo pelkän tyylinsä vuoksi. IPA-trendi elää edelleen vahvana ja erilaisia verrokkeja löytyy maailmalta lähes rajaton määrä. Muotioluttyyli onkin hyvä mittari saksalaislisän toimivuuden tutkimisessa. Komeasta pullosta kuoriutuukin saksalaisvaikutteinen IPA, joka on humaloitu germaanien Magnum- ja Hallertauer Mittelfrüh-lajikkeilla, mutta myös amerikkalaista Citraa löytyy. Tarjolla lieneekin sekoitus trooppista hedelmäisyyttä ja sitruksisia sävyjä tasapainoisessa paketissa mausteisemman, kukkean makumaailman kanssa.

BraufactuM Progusta
Kirkas, oranssin rusehtava ja varsin vuolasvaahtoinen olut. Tuoksu paljastaa mannertenvälisen humalasekoituksen vaikutuksen välittömästi. Trooppista hedelmäisyyttä sekä kellertäväkuorista sitrusta on kohtalaisen hyvin esillä, mutta vähintään samoissa vahvuuksissa löytyy myös mausteisempaa kukkaisuutta - ehkä hiven yrttistä ruohikkoakin. Tykitys ei humaloinnin osalta kuitenkaan kovin hurmiollista ole, vaan myös maltaalle jää sanansa sanottavaksi. Hunajakeksin makeaa, melko vaaleaa ja hivenen leipäistä otetta onkin mukavasti mukana - jostain nousee vielä pähkinäistä kaikuakin... Toimii näiltä osin, joskin hienoinen pettymys onkin.

Maku tuo asteen pari lisää syvyyttä ja uskottavuutta palettiin ja osaset tukevatkin toisiaan varsin uskottavasti. Katkerot purevat kohtalaisen hyvin aloittaen voimistuvan urakkansa maun keskivaiheilla jatkaen aina suht pitkään, purevaan loppuun saakka. Vanhan mantereen edustus on hieman niskan päällä, joskin myös sitruksen hapan tuntuma saa hyvin jalansijaa - muu hedelmäisyys on tuoksua vähäisempää. Tätä tukemaan nousee melko tuntuva kukkea tuoreus, jossa on miellyttävää mausteisuutta sekä pähkinäistä kuivuutta mukana - hiven myös yrttistä tuntua löytyy. Mallaspuoli jää tuoksuun verraten hieman piilompaan, mutta makean leipäinen pohja alta kuitenkin löytyy. Suutuntumaltaan ei kovinkaan raskas, mutta sopiva rotevuus ja soljuva, kevyt öljyisyys pönkittävät makuisuutta mainiosti.

Tuomio: Uutta ja vanhaa mannerta sopuisassa, kohtalaisen purevassa paketissa. Sinällään kiehtova ja mielenkiintoinen kokonaisuus, jonka nautittavuus on hyvällä tasolla. Ehkä kuitenkin koen sekoittelun hieman turhaksi - kyllähän sitä Amerikan aromaattista unelmaa tässä jää kaipailemaan. Makuasioita, ei tämä kuitenkaan tyhjä arpa ole... 

Pisteet: 35/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti