- Tyyli: Vaalea Lager
- Alk.%: 4,5
- Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi
Niinhän se vain menee, että oluita harrastaessa touhu johtaa
ennemmin tai myöhemmin rehdiksi Keiton kiskomiseksi – ainakin mikäli Hiisin
tuotteita lähikaupan hyllystä löytyy! Jyväskyläläispanimohan on lyhyen
olemassaoloaikansa myötä tullut tunnetuksi kokeilunhalustaan,
tuotteliaisuudestaan ja innovatiivisuudestaan joten Rakin, Lumoojan ja Kiiran
väliin ilmestynyt täysmallaslager-Keito herätti hieman ihmetystä. Ei nyt
mitenkään suurta saati negatiivistä, mutta ihmetystä kuitenkin. Hyvälle
lagerille on toki paikkansa ja iloisin mielin tämäkin uutuus lähti matkaani.
Yhden pullon testasinkin jo saunan lauteilla ja Rollethan siinä minullekin kävi: etiketti pannahinen lipesi irti
kyljestä, mutta onneksi suuremmilta vahingoilta vältyttiin – olutta ei siis
tapahtuman johdosta päässyt hukkaan! Opinpahan nauttimaan juomani lasista niin
kuin yleensäkin…
.jpg) |
| Saunaepisodista viisastuneena kaadoin Keiton lasiin... |
Mutta sitten itse aiheeseen… Pureudutaan
vaikka alkuun oluen reseptiikkaan. Tatuunhan se piti taasen yhteys ottaa ja
Keiton taustat alkoivat nopeasti valoittumaan. Vaalea lager, oluenvalmistuksen
kuninkuuslaji on herkkä indikaattori prosessin virheille eikä häpeile esitellä
mahdollisia virhemakuja paletissaan – epäpuhtaudet ja muut makuun vaikuttavat
ongelmat paljastuvat tässä vaaleassa oluttyylissä armotta. Hiisilläkin
odoteltiin ensimmäisen lagerin valmistusta hyvä tovi, sillä haluttiin varmistaa
prosessin laadun vastaavan herkän juoman asettamia vaatimuksia. Nytpä onkin
hyvä sauma sitten tarkastaa, löytyykö tuotantoketjusta mahdollisia puutteita
vai skulaako homma niin kuin on ajateltukin…
Hiisiläiseen tapaan salkkulageria ei
kuitenkaan lähdetty valmistamaan, vaan aikomuksena on Keitonkin myötä tarjoilla
runsaita ja maistuvia makuja. Perusmaltaana on käytetty pilsner-maltaan sijaan
mehevämpää pale ale-mallasta, joka antaa oluelle maun lisäksi myös hieman
väriä. Mausteeksi joukkoon on heitetty vielä karamellia ja pientä puraisua
antavaa melanoid-mallasta… Humaloinnissa luotetaan jenkkitarjontaan Nuggetin,
Cascaden ja Willametten muodossa, joita
on käytetty suht kevyesti mutta määrätietoisesti.
Ja sitten tuo oluen nimi… Ehkä se olikin
suurin syy tuohon oluthyllyllä tapahtuneeseen pohdiskeluun, pistihän se vähän
hymyilyttämään. Jo kirjoitusasullaan olut tarjoaa mahdollisuuden sanaleikkiin
Keiton kiskomisesta ja sen sellaisesta hupsuttelusta lähtien, mutta myös sen syvempi symboliikka omaa hauskan
piirteen. Wikipedia nimittäin kertoo, että Keito
on nimitys kalevalaisessa loitsurunossa esiintyvälle hahmolle. Keito ei ole
varsinainen nimi, vaan adjektiivi, joka tarkoittaa kurjaa ja kehnoa, mutta myös
helppoa ja kevyttä. Oluen nimeämispalaverissa onkin kuulemma hauskaa
pitänyt – enkä epäile yhtään. Vekkuli nimi!
 |
| Hiisi Keito |
Kevyen oranssinen, kuohkeasti vaahtoava olut. Tuoksu on
mainio, sillä humalointi nousee sopivasti – muttei liikaa – tehostamaan
kokonaisuutta. Löytyy kevyttä kukkaisuutta, rusinaista hedelmää mutta myös
ripaus sitruksista happamuutta. Mallaspuoli on perusvarmaa sarjaa hienoisella
karamellin vivahteella ja hyvällä tasapainoisuudella.
Maultaan edelleen varsin pätevää tekemistä – onnistunut lisä
lagertarjontaan, selkeästi salkkupakkausten viidakosta erottuva olut. Makua on
tarjolla sopivassa suhteessa enkä usko sen olevan liikaa paatuneemmallekaan tavallisen oluen nimeen vannovalle –
ehkä hieman totuttelua tämä kuitenkin saattaa vaatia. Tasapaino viljavan,
hivenen makean maltaan ja hyvänlaatuisen humaloinnin välillä on hyvin
hallinnassa eikä esimerkiksi rapsakamman pilsnerin suuntaan olla liikoja
hönkimässä. Mausta kuitenkin löytyy mukavasti greippistä purua, sitrusmaista
happamuutta sekä hentoa hedelmää ja tuoretta kukkaisuutta. Lopussa nielua
potkii vielä mukava yrttinen tuntu, eli onhan tässä kivasti luonnettakin
tarjolla. Kuten sanottua, on makumaailma sopivan runsas, yleisilmeeltään
lagermaisen raikas ja omaan suuhun puhtaankin oloinen.
Tuomio: Pureva, tasapainoinen ja makuisa lagerolut Hiisiltä.
Varsin pätevää toimintaa tälläkin saralla, taittuu se pohjahiivakin näköjään
ihan mukavasti Heinämäen verstaalla…
Pisteet: 30/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti