Hiisi Laus Quadrupel

Sarvekasta menoa...

• Tyyli: Quadrupel
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi

Harry’sissä näytti olevan tarjolla myös Hiisin juhlakeittoa eli Iku-Tursoa, mutta tällä kertaa valitsin lasiini samaisen panimon Laus Quadrupelin – hyvä niin, sillä Tuopillisen runolliselle näkemykselle kalevalalaisesta imperial stoutista ei kellaristi olisi minkäänlaista mittaria pystynyt tarjoamaan… Huhhuh mitä tykitystä! Tokihan Tursokin pitää kokea ennen kuin on liian myöhäistä, mutta jollain tapaa vahva belgiolut vain veti puoleensa - ja miksipäs ei vetäisi. Ehkä vahvuuden hienoinen "keveys" hieman pohditutti etukäteen, ovathan lajin kirkkaimmat edustajat järjestään kaksinumeroisella lukemalla samalla mittarilla tarkasteltuna. Mutta maistamallahan tuo selviää - Laussia on muuten levinnyt aiemmin ainakin pääkaupunkiseudulle, joten pelkästä paikallisen saatavuuden tuotteesta ei suinkaan ole kyse...

Laus itse?

Laus edustaa Hiisin hiljalleen lanseeraamaa, hieman normituotantoa tiukemmin historiallisten oluttyylien insproimaa sarjaa, johon tällä hetkellä kuuluu myös vast’ikään kiertoon lähtenyt E. Indicus. Pientä hiisimäistä twistiä tähänkin sarjaan toki mahtuu…  Tämän ”heritage”-sarjan tunnistaa jatkossa oluttyyleistä sekä etikettien yhteneväisyyksistä  - ainakin Lausin etiketti erottuu muun olutkaapin kirjosta kaikessa hirveydessään… Vai peurojako nuo ovat? Vastaus löytyy hiisimäiseen tapaan suomalaiskarjalaisesta mystiikasta. Laus on näissä uskomuksissa porojen ja hirvien kantaemon, emuun yleisnimitys. Emuu on synnyttänyt tai luonut jonkin kasvi- tai eläinlajin, ja kantaa vastuun tämän lajin toiminnasta sekä huolenpidosta. Perinteisempään suuntaan henkivän olutsarjan yhtenä ideana oli valmistaa useampikin hirviteemainen belgiolut ja quadrupelin ollessa joukon vahvin, sai se itseoikeutetusti nimensä mystiikkaa henkivän, ”esihirven” mukaan… Hirviteemahan oli muuten esillä jo aiemmin maistetun Alces Tripelin yhteydessä (lat. Alces alces = hirvi).

Mahtipontinen, marsalkkamaisen arvokas ja melko taistohenkinen näkemys – itse tuijottelin tuota läpi pitkään ja hartaasti. Melkoinen taideteos… Kuvitus kätkee sisäänsä myös raskaampia viitauksia Ace of Spadesin sekä Sign of the Hammerin muodossa. Tästä huomiosta pitää kiittää Ukonmaljan Tommia, itseltäni tämä jäi täysin tajuamatta... Lausin reseptiikassa sen sijaan ei kuulemma sinällään ole mitään ”ihmeellistä”, vaan se rakentuu belgimaltaiden ja trappistihiivan varaan. Humalointi on kevyttä, Styrian Goldingsilla ja Nuggetilla hoidettua. Tässä vaiheessa ojennan mikin taasen Tatun suuntaan, joka kertoo vielä lyhyesti oluen tarinaa:

Tavoitteena oli tehdä mahonginruskeanpunainen, runsas "winter warmer" belgihenkeen. Sen verran twistattiin, että kandisiirapin sijaan käytettiin ihan rehtiä kotimaista tummaa leipomosiirappia.

Hiisi Laus Quadrupel

Varsin tumma, samean ruskea olut joka vaahtoaa kohtalaisesti, mutta tasoittuu pöytäänkantomatkalla. Tuoksusta löytyy päällimmäisenä tummaa, kypsänä kuivattua hedelmää sekä belgihiivaista mausteisuutta, kevyttä aniksista yrttisyyttä. Hieman siirappista makeutta, joka saa kevyen imelää, sokeriliemistäkin kaikua, mutta omaa myös reunoiltaan paahtunutta aromia. Alkoholikin henkii lämpöä, yleisesti pätevää tunnelmaa, josta kuitenkin jää viimeinen silaus uupumaan - ehkä hedelmäisyys voisi olla intensiivisempää ja syvempää, mutta hienosti skulaa näinkin.

Maku toimii varsin mallikkaasti, vaikkei lajin kärkeä uhmatakaan. Tummaa, enää osittain kuivattua hedelmää, ruskeaa, hennosti paahtunutta siirappisuutta sekä kevyttä paahteisuutta. Rusinaa, belgihiivan mausteista tunnelmaa ja alkoholin lämpöä - makeus  on sopivalla tasolla ja suutuntuma on mukavan tahmaava hiilihappojen pysyessä nautinnollisen maltillisina. Lopusta löytyy anismaista henkäystä ja jälkimaku täydentyy pinttyneellä, tummalla hedelmällä sekä siirappisella, paahtuneeseen tahmaisuudella.

Tuomio: Mielestäni Hiisin pojat ovat onnistuneet luomaan maistuvan quadrupelin, josta löytyy kaikki tarvittava. Ehkä hieman lisäpontta "suuren oluen" statukseen vaadittaisiin ja matkaa vuosisataisiin luostarisalaisuuksiin on vielä jonkin verran taitettavana, mutta Pohjolan kärkeä belgimakujen saralla ehdottomasti.

Pisteet: 39/50