Kaksi kertaa Orval

Laatikoittain iloa...

• Tyyli: Belgian Ale
• Alk.%: 6,2
• Panimo: Brasserie d'Orval, Florenville, Belgia

Orval on olut, jonka kuvailuun käytetään muita herkemmin ylimaallisia superlatiiveja sekä erinäisiä suitsutustermejä. Klassikko, taikuus, kympin suoritus… Siinä sanavarastoa tarjonnan tylsimmästä päästä. Trappistien suurjumala ja munkkien märkä päiväuni lienevät sieltä toiselta, innovatiivisemmalta laidalta sitten.

Tutustuin Orvaliin jo ennen varsinaisen olutharrastuksen alkamista. Sitä kehuttiin monissa eri lähteissä ja sen ympärille piirrettiin eräänlainen pyhä kehä. Pakkohan sitä oli sitten päästä maistamaan. Ja näin kävikin...

Ensikosketus lajiin oli kuitenkin rujo. Varsin tuore Orval otti keltanokalta luulot pois heti kättelyssä – runsaita makuja, terävyyttä ja ronskia aromaattisuutta. Huh… Sittemmin kyseisen nektarin salat ovat auenneet allekirjoittaneellekin ja myös edellä mainitun termistön tarkoitusperät tuntuvat hyvinkin omilta.

Orval vakiintui nopeasti hyväksi nautintojuomaksi, jota on löytynyt kellarista läpi harrastusuran. Laatikoilla on kuitenkin käyty maltilla, sillä mielestäni kyseinen juoma vaatii erityisen hetken, mielellään rauhallisen sopen ja häiriöttömän tilan – niin fyysisessä kuin henkisessäkin mielessä. Orvalliin kätkeytyy tietynlaista taikaa ja sen seurassa on kuuta tullut tuijoteltua kerta jos toinenkin.

Yksinkertainen etiketti on tunnusomainen, mutta myös kaunis...

Orval on kotoisin eteläisestä Belgiasta, läheltä Ranskan rajaa. Trappistipanimo Brasserie d'Orval toimii Abbaye Notre-Dame d'Orvalin luostarissa, jossa kerrotaan harjoitettaneen vaihtelevaa oluen valmistusta aina perustamisen alkuajoista lähtien – vuodesta 1132 siis... 1700-luvun lopulla vallankumouskiihkoiset ranskalaiset polttivat luostarin maantasalle eikä raunioille palattu kuin vasta vajaan sadan vuoden kuluttua vuonna 1887. Hengellistä toimintaa tontilla ei kuitenkaan ollut ennen vuotta 1926, jolloin luostarin jälleenrakennus alkoi. Rakennuskustannuksia peittämään perustettiin myös panimo (1931) ja näin oluen ystävien ylistämä juoma, Orval, sai alkunsa. (Orval-lasi on muuten luostarinkin suunnitelleen Henry Vaesin käsialaa). 

Työväki panimoon haalittiin luostarin ulkopuolelta munkkien keskittyessä hengenravinnon ja hengellisen yhteisön rakentamisen lisäksi leivän ja juuston tehtailuun. Panimo uudistui 2000-luvulle tultaessa kun moderni Orval vihittiin käyttöön vuonna 2007. Brasserie d'Orval oli tiettävästi ensimmäisiä mm. kuivahumalointia ja infuusiomäskäystä käyttäneitä belgialaispanimoita… Vuosituotanto oli vuonna 2014 7.100.000 litraa, mikä lienee aivan kapasiteetin ylärajoilla.

Orvalia kehutaan muihin trappistioluisiin verrattessa poikkeukselliseksi. Se on runsaasti humaloitu, vaalea  belgiale, joka luottaa vahvaan kuivahumalointiin. Sen vaaleaa runkoa täydentää pieni määrä karamellimallasta ja humalointi hoidetaan Hallertau-, Styrian Goldings- ja Strisselspalt-lajikkein. Viimeisen silauksen sille antaa pulloihin lisättävä Brettanymoces-hiiva, jonka panoksen ansioista Orvalin makuprofiili elää vahvasti läpi elinkaaren. Sanotaankin, että Orval on parhaimmillaan joko täysin tuoreena jolloin aromihumalointi on kukkeimmillaan tai sitten olut kannattaa säilöä kellariin usean vuoden ajaksi odottelemaan.

Hätävara Orvallin janoon...

Tänä keväänä kellarin Orval-laatikot sitten alkoivat kumisemaan tyhjyyttään ja eräänä maaliskuisena kevätiltana havahduin mökkimiljöön rauhassa siihen tosiasiaan, etten koskaan ollut raapustanut ylös sanaakaan tästä hienosta oluesta. Hetket Orvallin äärellä ovat siis olleet ilmeisen kultaisia, ilman maallisen dokumentoinnin paheellisuutta. Tällä kertaa päätin kuitenkin tarttua kynään, sillä oluen makumaailman kuvailu pelkän muistin perusteella osoittautui yllättävän haastavaksi. Maaliskuun iltahämärässä lasiin kaatui hieman alle nelivuotias, 7/7/2011 pullotettu arvojuoma. Kohtalaisen kypsynyttä erää siis...

Arvion julkaisu kuitenkin jäi, sillä päätin hieman myöhemmin hankkia lisää Orvallia kellarin täytteeksi. Laatikollinen tätä pyhyyden nektaria saapuikin reilussa viikossa kotiovelleni ja näin käsissäni oli kenties tuoreinta Orvallia, mitä olin nähnyt: pullotettu 3/3/2015 eli tuolla hetkellä kahden kuukauden ikäistä... Laadunvarmistuksellisista syistä kumosin yhden saapuneista oluista lasiini ja raapustin tästä operaatiosta virallisen muistion. Sekä mökillä tarinoitu, kypsempää Orvallia käsittelevä arvio, että Tullin virkaa hoitanut, tuoreen Orval-erän pöytäkirja löytyvät alta...

Orval (3v 8kk)

• Pullotettu: 7/7/2011
• Nautittu: 21/3/2015
• Ikä: n. 3v 8kk

Oranssi, simamaista ruskeutta henkivä olut todella kauniilla, kuohkealla ja luonnovalkoisella vaahdolla kruunattuna. Tuoksu on silkkaa seksiä. Runsas aromaattisuus tulvii ulos lasista täyttäen hirsimökin raikkaan ilmanalan. Parfyymimäisiin sfääreihin yltyvä puhallus viettelee pomeranssinkuorisen, kuivakukkaisen henkäyksen voimin. Matkassa on myös kuivan valkoviinimäistä hedelmäisyyttä, kevyen rusinaista makeutta sekä hiivaisen pippurista mausteisuutta. Kerrassaan ensiluokkainen tuoksu!

Maistamaan päästään vartin odottelun jälkeen – vaahtokerros on vihdoin laantunut sentin paksuiseksi, kestoisaksi vaipaksi. Makukokemus on pysähdyttävä. Aromaattinen, kuivattua appelsiinin ja tuoreena raastetun curacaon kuorta yhdistelevä, kuivakukkasekoituksella viimeistelty parfyyminen tunnusväri kantaa pitkälle. Makeutta löytyy rusinan termein, hedelmäisyyttä kuivan valkoviinin muodossa mutta myös valkopippurinen mausteisuus viitoittaa kuivahkon arvokkuuden suuntaan. Luonnollisesti hieman hiivaa, lopussa kevyen etikkaista, lambicin sävyisiä happamuuden tuntoja, kohtalaista katkeroakin. Myös omenaista vihreyttä löytyy…

Vaaleansävyinen, yleisesti hieman kuiva kokonaisuus pehmeällä sydämellä varustettuna. Runsaan aromaattinen, lopussa sopivan katkeran hapan ja mauiltaan syvä. Tuntumaltaan soljuva ja kepeä.

Kerrassaan kaunis olut, joka vakuuttaa joka osa-alueella. Kypsynyt klassikko, arvostettu ja tunnustettu – ihan syystäkin!

Pisteet: 43/50

Orval (2kk)

• Pullotettu: 3/3/2015
• Nautittu:16/5/2015
• Ikä: n. 2,5kk

Valoa vasten kauniin punertava, keskitummankeltainen ja samea olut joka vaahtoaa varsin komeasti. 

Tuoksu ei ole niin silmille hyppivä kuin mitä tällaisesta tuoreemmasta tapauksesta mielikuvat olivat. Aromaattisuus jää kypsyneestä kumppanistaan kovasti jälkeen vaikkei runsaudesta sinällään pulaa olekaan… Valkoviinimäistä, kuivaa hedelmäisyyttä, sitruksista happamuutta sekä valkopippurista potkua. Hyvin hienoista tallimaisuutta, kuivakukkaista aromaattisuutta sen sijaan on kohtalaisesti esillä. Vihreää omenaisuutta, myös ”perusbelgihiivaisuutta”. Raikas, hedelmäinen ja sopivasti hapan.

Maultaan pirteä, silti tasapainoinen mutta myös sopivan ”pisteliäs”. Valkoviinimäistä, vaaleaa ja kuivaa hedelmäisyyttä, sitrusmaista happamuutta sekä valkopippurista mausteisuutta. Omenaista, vaaleaa ja hennosti kuivattua hedelmää, lopussa melko runsasta katkeruutta joka tehostuu terävien hiilihappojen ansiosta. Belgihiivaa, vienoa lääkemäisyyttä henkivää yrttisyyttä. Terävä, kukkaisen katkera, tuore ja vaalea. Tuntumasta löytyy kuitenkin hyvää pyöreyttä ja ehkä jonkin verran karamellistä makeuttakin muutoin kuivaan taittuvan makupaletin taustalta löytyy…

Hemmetin hyvää ja kesään kutsuvaa, mutta kyllä kypsyttely tälle terää tekee. Mainio olut…

Pisteet: 39/50

---

Eli minulle toimii paremmin kypsynyt ja hioitunut Orval, mutta kyllä tuorekin ansaitsee täyden tunnustuksen. Maku asioita hienon juoman äärellä...