Sinivalkoinen kupla

Klassikko tiivistää ongelman ytimen...

1908 Koska viralliset tilastot osoittavat suomalaisten juovat alkoholia vähiten koko Euroopassa, kieltolakia pönkittämään kehitetään myytti suomalaisesta viinapäästä. Sen mukaan suomalainen aiheuttaa alkoholinkäytöllään poikkeuksellisen suuret haitat.

1919 Kieltolaki astuu voimaan, ja siitä tulee pian epäsuosittu. Alkoholin salakuljetus verkostoituu tehokkaasti, ja jopa maaseudulla saa pirtua helposti ja halvalla.

Päivi Parhi-Riikolan vanhan, Suomalainen viinapää -tekstin esittämä, sadan vuoden takainen ajankuva saattaa nykyisin hieman hymyilyttää, mutta tarkemmin ajatellen tuosta puusta ei olla kovinkaan kauaksi pudottu. Kieltolaki on toki kumottu jo aikaa sitten, mutta Euroopan säännellyin toimintaympäristö, ideologisten raittiusjärjestöjen vahva jalansija päätöksenteossa sekä kaavoihinsa kangistunut valtion alkoholimonopoli vääristävät pitkäjänteisesti suomalaisten suhtautumista alkoholiin. Kulttuuria ajetaan aktiivisesti alas ja samalla meille uskotellaan, että suomalainen on jonkinlainen poikkeustapaus, luonnonoikku. Kukaan ei kuitenkaan kerro, että tuo ”luonnonoikku” on harjoittamamme politiikan itsensä luoma vääristymä. Kulutus on samaa tasoa verotuksellisesti olutta ja viiniä suosivan politiikan ja vapaan myynnin omaavan Saksan kanssa… Kaksi tietä, sama lopputulos – saksalaisilla vain on vapaus valita, matkailuvaltti ja vahva kulttuuri, meillä ei mitään näistä.

Sinivalkoisen kuplan ongelma ja toimenpiteet

Suomessa on Viroon nähden lähes viisinkertainen olutvero ja tuolla verokuilulla heltiää EU-alueen kirkas kärkisija. Matkustajatuonti peittoaa selvästi kotimaisen ravintolamyynnin kattaen joidenkin arvioiden mukaan jo lähes kolmanneksen kokonaiskulutuksesta. Suomalainen ei ole tyhmä ja näinä tiukkoina aikoina Viron hintataso on varsin houkutteleva pidemmänkin matkan takaa tarkasteltuna. Nettikauppojen valikoiman laajuudesta puhumattakaan… Uuden hallituksen aikeet korottaa alkoholiveroa, mikäli Viron korotukset antavat siihen mahdollisuuden tuskin kääntää rallin suuntaa, päinvastoin.

Sen sijaan, että Suomessa pyrittäisiin kehittämään omaa tuotetta toimivammaksi, on täällä käytännössä pyritty kieltämään muiden vaihtoehtojen käyttö. EU:n lainsäädännön mahdollistamaa matkustajatuontia pyritään verovaroin suitsimaan ja demonisoimaan, eivätkä laillisten verkkotilausten mukaan lykätyt Tullin terveisetkään harvinaisia ole. Sumutus, risteävät lausunnot, syyllistäminen ja uhkailu tuntuvat olevan viranomaisportailla suosittuja tehokeinoja.

Kuinka tätä omaa tuotetta sitten pitäisi kehittää? Ensiaskelten suunta olisi hyvä ottaa Tanskan tapaan. Siellä otettiin pari vuotta sitten härkää sarvista eli ryhdyttiin toimiin kasvaneen Saksan tuonnin vuoksi. Kieltojen ja pelottelun sijaan keinoksi valikoitiin oman alkoholiverotuksen laskeminen kilpailukykyisemmälle tasolle. Tämän seurauksena kotimaan myynti kasvoi rajakaupan kääntyessä laskuun. Painotus kotimaan myynnin osuuden kasvattamiseen työllistäisi Suomessakin laajalla rintamalla mm. maatalous-, panimo-, palvelu-, matkailu- ja ravintola-alaa. Eli niitä kaivattuja työpaikkoja olisi tarjolla...

(Kuva: Panimoliitto - Creative Commons)

Pelkkä verotuksen tarkastaminen ei Suomessa kuitenkaan riitä – olemmehan ajaneet kulttuurimme niin pahasti umpikujaan, että elpymiseen vaaditaan radikaalimpia toimenpiteitä. Suomalainen kuuluu häviävän pieneen, alle kolmen prosentin vähemmistöön EU:n kansalaisista, jotka asuvat valtiollisen alkoholimonopolin vaikutusalueella. On aika ottaa harppaus eurooppalaista normaalitilaa.

Alko ylläpitää näennäisesti laadukasta valikoimaa, joka tarkemmassa tarkastelussa paljastuu tylsän geneeriseksi, ylihinnoitelluksi ja ennalta-arvattavaksi. Siksipä yhä valveutuneempi kansalainen suuntaa katseensa ulkomaille. Valtiollisen monopolin purkaminen olisikin tärkeää laadukkaamman tarjonnan lisäämiseksi ja eritoten kotimaisten tuotteiden esiin saamiseksi. Suomessa on nykyisellään yli 50 pienpanimoa, mutta harva niistä on edustettuna Alkon hyllyillä – uudistuksista huolimatta.

Panimoiden ulosmyynnin salliminen pitäisi jo nykyisellään olla itsestäänselvyys, mutta myös muissa maissa harjoitettu verkkokauppa kuuluisi nykypäivään. Monopolin purkautumisen myötä alan erikoisliikkeitä, länsimaisista suurkaupungeista tuttuja olut- ja viinipuoteja tuskin suuremmissa määrin katukuvaan ilmestyisi (ainakaan heti), mutta esimerkiksi tukkureilla ja maahantuojilla olisi jo valmis logistiikka verkkokaupan pyörittämiseen – panimotkin ottaisivat mahdollisuuden ilolla vastaan. Näin suomalainen pienpanimo-olut pääsisi kansallisen levityksen myötä myös rajojemme ulkopuolelle...

”No sitten tulisi kaikenmaailman Rainbow-viinitonkat ja –viinalagerit markettien hyllyyn!”… Osittain varmaan näinkin, mutta automarkettien olutvalikoima peittoaa jo nykyisellään Alkon kapean valikoiman, joten ei liene mitään syytä olettaa, etteikö valikoima haluttaisi pitää laadukkaana jatkossakin. Monopolin purku ei välttämättä tarkoittaisi Alkon lopullista hautaamista, nythän se saisi vain tervettä kilpailua ja näin ”laadukas ja monipuolinen” valikoima pääsisi todelliseen testiin. Voidaan toisaalta kyseenalaistaa sekin seikka, että kuuluuko alkoholin myynti ylipäätään valtion tehtäviin, sen valmistuksesta puhumattakaan. Noh, tapahtuuhan se sentään raittius- ja terveysjärjestöjen siunauksella ja valvonnassa...

Kansainvälinen pienpanimobuumi, lähiolut ja laatu ovat kovassa nosteessa ja näistä pitäisi nyt Suomessakin ottaa koppi. Pienpanimot elävät täälläkin vahvaa nousukautta ja suorastaan tarjoavat mahdollisuuden kulttuurin tervehdyttämiseen, siihen haikailtuun eurooppalaistumiseen. Samalla pienpanimo-olut ja arvostettu perinnejuomamme, sahti, voitaisiin ottaa olennaiseksi osaksi matkailun edistämistä… Miksi näitä hienoja ylpeyden aiheita halutaan piilotella?

Suomalainen alkoholipolitiikka on Euroopan outolintu, suoranainen muinaismuisto. Meidän on vihdoin aika puhkaista tämä sinivalkoinen kupla.  Maailma näyttää sen ulkopuolella hyvin erilaiselta, vaikka perusteesit molemmissa pätevätkin. Tulkinnoissa on vain on eroja ja näistä tulkintaeroista me suomalaiset olemme maksaneet kulttuurimme kipeiksi...

J-P

PS. Lepuuttakaamme tässä odotellessa silmiämme THL:n Suomi toimintakykyisemmäksi kansantautien taakkaa vähentämällä –julkaisussa esitetyssä, nerokkaassa päätelmässä, joka tunnustaa nykyisen politiikan epäonnistuneen tavoitteissaan ja samalla tarjoaa asian korjaamiseen nerokasta ratkaisua. Virallisten tahojen ajatteluun pitäisi saada uusia tuulia, virheet on pystyttävä myöntämään ja sen myötä ryhdyttävä korjaaviin toimiin. Toistaiseksi näytetään kuitenkin menevän samalla, hyväksi, joskin toimimattomaksi havaitulla linjalla..:

4. Alkoholipolitiikka ei ole onnistunut estämään alkoholihaittojen voimakasta kasvua. 

Kokonaiskulutusta ja haittoja voidaan vähentää pitkäjänteisellä hintapolitiikalla sekä rajoittamalla alkoholin saatavuutta.