Kesän 2015 oluttrendit

Kuva-arvoitus: kesän suosituin perusmaku?

Kesäkuu on jo hyvässä vauhdissa ja aurinkoisista keleistä on ehditty nauttimaan jo hyvä tovi. Kaupunkien katukuvaa rikastuttamaan pystytetyt terassit, iloista puheen sorinaa tulvivat piknikpuistot ja kotipihojen salaiset biergartenit ovat heränneet kesän kukoistukseen. Ne kylpevät auringonvalossa ja tulvivat kesämielen lisäksi myös sesongin makuja. Myös oluiden maailmassa on käännetty kesämoodi päälle. Talviset, tuhdit ja tummat oluet ovat saaneet väistyä kepeiden, virkistävien kesäoluiden tieltä ja täksi kesäksi meille onkin rantautunut uusia olutrendejä... Tässä osin tuntopohjalta koottu, varsin epätieteellinen läpileikkaus aiheeseen:

Hapanta hekumaa

Kyllä vain, hapanoluista povattiin jo jokin aika sitten uutta trendiä ja nuo arviot näyttävät osuneen oikeaan! Perinteisten, happamien makujen taitajien lisäksi uraa uurtavat pienpanimot ovat innostuneet näistä pitkän historian omaavista, Pohjois-Ranskaan, Belgiaan, Saksaan ja Puolaan yleisesti liitetyistä oluttyyleistä. Tarjolla on makuvivahteita marjojen ja hedelmien maailmoista suolaisempaan mineraalisuuteen sekä yrttisempään leikittelyyn, jotka kaikki sulautuvat kauniisti yhteen oluille ominaisen happamuuden kanssa. Vehnä on yleisesti kesän tunnusvilja ja sitä löytyykin hyvällä skaalalla tämänkin sesongin suosikkioluista.

IPA-huuma nosti craft beerin kansan huulille, mutta hapanoluista tuskin samanlaista, näin laajaan massaan iskevää trendiä saadaan. Potentiaali tosin on, sillä omintakeinen makuprofiili ja nautinto-ominaisuudet saattavat avata ovia myös yleensä olutta kartteleville herkkusuille. Tällä kertaa ei myöskään olla Alkon suopeuden ja (yleensä harmillisen hitaan) reagoinnin varassa valikoiman suhteen, sillä lähtökohtaisesti monet hapanoluttyylit ovat varsin mietoja, helposti maitokauppavalikoimaan istuvia. Toki ronskimpiakin vaihtoehtoja löytyy, mutta olutravintolat ovat todella hyvin ajan tasalla. Tällä hetkellä Berliner Weisset, Sour Alet ja Saisonit tuntuvat olevan kovasti pinnalla, mutta tarjonnasta löytyy myös muita hyviä, arvostettuja ja jopa harvinaisia vaihtoehtoja. Tässä hieman tyylikirjoa:

"Sopivan happamia ovat!" sanoi vanha olutkettu...

Berliner Weisse

"Pohjoisen kuohuva". Kevyt, yleensä alle kolme prosentinen, hapan vehnäoluttyyli nimensä mukaisesti Berliinistä. Aikanaan todella suosittu olut, joka 1900-luvulla kuoli lähes sukupuuttoon. Sittemmin uusi kipinä syttyi Atlantin takana USAssa ja nykyisellään myös eurooppalaiset tekevät omia versiointejaan – Sinebrychoff viimeisempien joukossa. Yleisesti happamuutta tasoitellaan joko maratti- tai vadelmasiirapilla, mikä antaa oluelle omintakeisen vihreän tai punaisen sävyn. Menee myös sellaisenaan. Todellinen kesäjuoma! (Valmistajia: Berliner Kindl, Brew Baker)

Lambic

"Brysselin shampanja” – monien mielestä oluista jaloin… Nimisuojattu, maailman vanhimpiin kuuluva, käymistavastaan johtuen hapan oluttyyli. Se valmistetaan spontaanikäymisellä eli tallimaisuutta makuun antavien brettanomyces-villihiivojen avulla ja kypsytetään puutynnyreissä muutamia vuosia – joko itsekseen tai marjojen kanssa. Maustamaton, happaman valkoviinimäinen Gueuze on sekoitus nuorta ja vanhempia lambiceja, Kriek on maustettu kirsikoin ja Framboise vadelmin. Ruokosokerilla tasoitettua lambicia kutsutaan nimellä Faro, mutta myös monia muita variaatioita on olemassa aina savulambiceista viskiversioihin – tyrnistä mustaherukkaan. (Valmistajia: Cantillon, 3Fonteinen, Boon, Lindemans)

Hapan Ale / Sour Ale

Tähän kategoriaan lasketaan kaikki tarkoituksella happamat oluet, jotka eivät edusta mitään muuta määriteltyä tyyliä. Niille on ominaista happamuus, joka on yleensä peräisin Lactobacillus-maitohappobakteereista tai Brettanomyces-hiivasta. Lambiceista ne erovat siten, että ne käytetään ale-hiivalla ja happamuutta korostavat bakteerit lisätään mukaan vasta käymisen jälkeen. Marjoin ja hedelmin maustamaminen on hyvin yleistä. (Valmistajia: monilla panimoilla on omansa, melko aktiivisia ovat Nøgne Ø, Mikkeller)

Flaamilainen Hapan Ale / Flemish Red / Flemish Brown

Belgialaisen Flandersin alueen oma tyyli, jonka edustajat ovat yleensä punertavia tai ruskeita. Niille on happamuuden lisäksi ominaista runsas maltaisuus ja hedelmäisyys ja lambicien tapaan ne vaativat pitkän kypsytyksen. Yleensä valmis olut muodostuu Gueuzen tapaan sekoituksesta nuorta ja vanhaa, mutta edellisten tapaa myös hedelmiä ja marjoja tykätään lisätä joukkoon. (Valmistajia: Rodenbach, Liefmans)

Saison

Belgian ranskalaisen puoliskon perinteinen kesäolut, saison de mars, joka korkeiden kesälämpötilojen vuoksi valmistettiin keväällä. Siitä tehtiin sopivan vahvaa (5-7%) ja riittävän humaloitua, jotta se kestäisi kesän yli. Virkistävän kirpeä, mausteinen oluttyyli joka yhdistelee kauniisti hedelmää ja mausteisuutta. Ei varsinainen hapanolut, mutta ansaitsee kipakan maininnan tässä kohtaa. Olutmaailman kirkkaimpia tähtiä tällä hetkellä! Jokaisella panimolla tuntuu tällä hetkellä olevan sen pakollisen IPAn lisäksi myös oma saison… Myös ronskimmin aromihumaloidut saisonit toimivat! (Valmistajia: Dupont, Fantôme, St. Feuillien sekä lukuisat muut, kuten Nøgne Ø, Maku Brewing)

Gose, Grodziskie & Lichtenhainer

Historiallisia, vähemmän puhuttuja oluttyylejä Saksasta ja Puolasta. Kaikki oluet omaavat matalan alkoholipitoisuuden ja niiden valmistuksessa on käytetty vehnää. Ne muistuttavat osittain lambiceja ja hapan aleja…

Gose on suolaisen mineraalinen, Leipzigin alueella valmistettava, yli tuhatvuotisen historian omaava oluttyyli, joka maustetaan korianterilla. Goseja on alkanut näkymään myös ruokakaupoissa!  (Valmistajia: Brauerei Reichenbrand)

Grodziskie niin ikään satoja vuosia vanha, puolalainen, alun perin tyystin vehnästä valmistettu olut. Sen makumaailmaa hallitsee savuisuus johtuen perinteisistä maltaan kuivatusmetodeista, jotka antoivat olueen tahtomattakin savuisen aromin. Nykyisin käytetään myös ohraa… 

Lichtenhainer on Thuringen alueen oma ja perinteinen olut. Se muistutta reseptiikaltaan ja happamuudeltaan Berliner Weissea, mutta sen valmistuksessa käytetään myös savustettua ohra- tai vehnämallasta.

Sumentaako hapanbuumi jättimäisen IPA-huuman voimaa?

IPA-huuman katkera loppu?

Syökö nosteessa oleva hapanolutinnostus katkeran suloisten humalapommien jalansijan markkinoilta? Tuskin. Kuten Laitisen Mika Maltainen-blogissaan sanailee, ei trendin hiipumisestä näy merkkejä Atlantin takana, josta imetään edelleen suuri määrä vaikutteita vanhankin mantereen olutbuumeihin. Craft beer on in ja elää vahvempana kuin koskaan. Suuri yleisö on alkanut ottamaan IPA, APAt ja vastaavat omikseen, joten perusteita taantumuspuheille ei yksinkertaisesti ole. Et siis nolaa itseäsi tilatessasi tiskillä "jotain IPAa...", sillä IPA on edelleen pop ja valikoima ennen näkemättömän laaja!

IPA ei nykyisin tarkoita pelkkää india pale alea. Se on vakiinnuttanut paikkansa oluen ominaisuuteen viittaavana terminä, joka ilmaisee kyseisen oluen avokätistä, jenkkityylistä humalointia. Se haastaakin paljon käytetyn, merkitykseltään osittain limittyvän American-etuliitteen ja hyvä niin, sillä nykyisellään ”alkuperäisiin jenkkihumaliin” verrattavia humalalajikkeita tuotetaan USAn lisäksi myös Euroopassa, Australiassa, Japanissa ja Uudessa-Seelannissa. IPA-termi tuo ronskin, aromikkaan humaloinnin yleismaailmallisemmaksi määreeksi. Ei kovin huonosti ilmiöltä, jota povattiin lyhytaikaiseksi tähdenlennoksi...

Uusien humalalajikkeiden ja sekoitusten lisäksi markkinoita valloitetaan myös muilla raaka-ainevariaatiolla:

Greippisimppu ja kesän muut hedelmäiset saaliit...

Hedelmien esiinmarssi

Runsasta hedelmäkirjoa löytyy tosiaan hapanoluiden joukosta, mutta viime aikoina ne ovat alkaneet vallata alaa myös muissa oluttyyleissä. Sitruunankuori witbierissä ei toki mikään uusi villitys ole, mutta tällä hetkellä kaupan hedelmäosasto tuntuu jatkuvan aina oluthyllylle saakka, missä se kohtaa yrtti- ja mausteosaston. Markkinoiden laajentumisen ja idearikkaan innovoinnin myötä etenkin IPOjen reseptiikkaan on ryhdytty lisäämään humalakattauksen trooppista tuulahdusta tehostavaa, aitoa hedelmäisyyttä.

Passionia, greippiä, papaijaa tai mangoa… Kaikkea tätä on mahdollista löytää, mutta luonnonantimin maustaminen ylipäänsä on nostanut profiiliaan ja hedelmien lisäksi mukaan mahtuu kuusenkerkkää, korianteria, inkivääriä, lakritsijuurta tai vaikkapa ruusunmarjaa. Osa näistä on perinteisiä, pitkään käytettyjä valintoja, mutta viime aikoina tyylirajat ovat maustamisen suhteen rikkoutuneet ja erilaisia kombinaatioita löytyy kirjava määrä. Kokeiluja ovat Suomessakin harrastaneet mm. Hiisi ja Rekolan Panimo, mutta myös muiltakin on alkanut maustettuja makuja löytymään. 

Eli mitä sinne lasiin siis?

Kuten aiemmin mainitsinkin, kuuluu vehnä olennaisena osana kesään. Perinteinen, palkitseva Hefeweizen on kesäkuumalla kova sana, mutta myös sen belgiserkku eli Witbier kannattaa pitää mielessä.

Suosiota nauttivista oluista esiin voisi nostaa rehtiin nautiskeluun ja luonnosta nauttimiseen soveltuvat Saisonit, grillin ääreen ja yleiseen viilennykseen mainiosti sopivat Berliner Weisset sekä erityishetkiä varten kellarista kaivettavat Lambicit, joista omaan suuhun parhaiten toimivat rehdit Gueuzet sekä kirsikkaiset Kriekit. Sourien seasta löytyviä Rodenbach Caractère Rougen kaltaisia täysosumia ei kannata jättää väliin...

Humalapommit toimivat aina ja ehkä ronskimmin humaloidut Wheat Alet puhuttelevat puhtaiden "perus-IPOjen" ohella tällä hetkellä eniten. Klassikkona pöytään rehdin rapeat Pilsnerit sekä varjon rauhaan istuvat, runsaamman maltaiset saksalaiset Heller Bockit. Niin ja tietenkin Sahti... Sahti toimii aina...

Olutkulttuurin noste mahdollistaa useammankin rinnakkaisen trendin olemassa olon, mikä kieltämättä on hienoa. Toivotaan, että kehitys jatkuu samanlaisena mutta ennen kaikkea nautitaan tarjolla olevista hedelmistä!

Nautinnollista olutkesää 2015!

J-P

Lambic on oluista jaloin...

Humalilla tykitetty saison on todellinen trendituote...

Wit on usein unohdettu, joskin todella toimiva vehnäoluttyyli Belgiasta.

ja tarjontaa alkaa olemaan kohtalaisen mukavasti...

Gosea voi löytää ihan maitokaupankin hyllystä!

Saison taittuu myös kotimaisin voimin!

Mutta osataan sitä myös Ruotsissa...

Kevyet, sitrusmaisen happamat Berliner Weisset toimivat helteen taittamiseen mutta käyvät myös grillin ääreen!

Saksalainen vehnä on ylittämätön...

mutta kesäillassa ei liene sahdin voittanutta...