tiistai 21. kesäkuuta 2016

Hacker-Pschorr Weisse

Hacker-Pschorr, saksalaista runoutta parhaimmillaan...

Vehnäolut kuuluu kesään ja tunnetusti sen vakaimmat edustajat tulevat Saksasta, hyvin usein sen eteläisemmistä osista. Hacker-Pschorr on Paulanerin lipun alla seilaava münchenilaispanimo, joka lasketaan perustetuksi kultaisella 1400-luvulla. Tuolloin olut alkoi virrata Hacker-nimen alla mutta soljuvaa saksankieltä parhaimmillaan tarjoilevan Hacker-Pschorrin nykyinen tarina alkoi muodostua 1700-luvun lopulla, kun kahden panimosuvun jälkikasvu löysi toisensa romanttisessa mielessä. Vuonna 1793 Joseph Pschorr vei vihille panimomestari-Hackerin tyttären Maria Theresian ja osti samalla appiukkonsa panimon. Uudessa ohjauksessa panimo kasvatti markkinaosuuttaan Münchenin alueella nopeasti ja myöhemmin Joseph Schorr hankki omistukseensa myös toisen panimon. Näin Hacker sai rinnalleen Pschorrin myös oluellisessa merkityksessä.

Panimotoiminnan lisäksi Pschorr investoi myös maa-alueisiin sekä rakennutti panimolle maanalaiset, linnoitusmaisiksi kuvaillut varastotilat jotka mahdollistivat ympärivuotisen oluenvalmistuksen kesäajan korkeiden lämpötilojen ollessa aiemmin suuri haaste lagereiden kypsymiselle ja säilyttämiselle. Ajan tehdessä tehtävänsä panimoiden toimintaa jatkoivat pariskunnan pojat, jotka kumpikin saivat hallintaansa oman panimon; Mathias Hackerin ja Georg Pschorrin. Maanalainen varastolinnoitus siirtyi samalla yhteisomistukseen. Molempien panimot jatkoivat kasvuaan ja niittivät mainetta myös Saksan, jopa Euroopan, ulkopuolella. Maailmansodat kuitenkin katkaisivat suhteet ulkovaltoihin, mutta vaikeuksista huolimatta hyvän jalansijan kotimarkkinoille saaneet panimot pitivät pintansa. Hacker ja Pschorr yhdistyivät lopulta vuonna 1972.

Hacker-Pschorr luottaa patenttikorkkipulloihin, mikä ainakin itseäni miellyttää. Alkoon saapunut perushefe erottuu näin myös vehnäoluthyllyn saksalaisjoukkueesta hyvin edukseen eikä sisällössäkään valittamista ole. Perin näppärä vehnäolut on siis kyseessä.

Hacker-Pschorr Weisse
Kevyen oranssinen, kaunis ja perusvarman vaahtokerroksen nostattava olut. Tuoksu on miedohko, siitä huolimatta hyvä ja puhutteleva. Banaania, runsastakin hedelmää ja mukavaa sitrusta yrttisellä sivuvivahteella. Vehnää, hiivaa ja mausteita – peruselementit hyvin kasassa.

Suussa vähän mieto, hyvä mutta ehkä pientä potkua kaipaava. Kuivaa banaania, aprikoosimaista hedelmää ja sitruksista, hivenen yrttistä kulmikkuutta. Mausteinen hiivaisuus potkii hyvin ja pariutuu kauniisti keskirunsaan humaloinnin kanssa. Lämmetessä maku hieman avautuu ja kokonaisuus ryhdistäytyy. Perusvarmaa menoa.

Tuomio: Hyvä, laadukas muttei ihan terävintä kärkeä. Miellyttävä tuttavuus joka tapauksessa.

Pisteet: 34/50

1 kommentti: