Vanha kunnon Nøgne Ø India Pale Ale?

.NIPA.

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Nøgne Ø (Hansa Borg), Grimstad, Norja

Siitä onkin jo aikaa kun olen viimeksi norjalaispanimon perus-IPAa lasiini kaatanut. Nøgne Ø India Pale Ale, tuttavallisemmin NIPA, kolahti aikanaan syvästi ja olut keikkuu myös erinäisten arviosivustojen IPA-asteikon kärkipäässä (esim. Ratebeerissa overall: 98/100, style: 99/100). Edellinen kirjailtu arvioni on vuodelta 2011 jolloin arvotin sen mahtipisteille 42/50. Ihan samalle tasolle ei nyt päästy ja yleisemminkin on puhuttu kokonaisuuden latistuneen huimimman hekuman ajoista. Täytyy tosin muistaa, että vuodesta 2003 lähtien valmistettu NIPA oli vielä viisikin vuotta sitten harvinaista herkkua ja tuoreen laatu-IPAn mittari monille – niin myös itselleni. 

Maailma muuttuu, samoin makumieltymykset, mutta onhan reseptissä ja prosessissakin voinut elämistä vuosien varrella tapahtua. Tässähän on ollut Hans Borg -fuusiota sun muuta matkan aikana, mutta tokko omistussuhteen muutokset tässä syypäinä ovat. Nøgne kertoo sivuillaan India Pale Alen olevan panimon parhaiten myynyt tuote, mikä pitkän historian ja totutun laadun perusteella on helppo uskoa. Ilahduttava paluu pitkäripaisen valikoimiin vaikka tällä kertaa hinta (7,51€/plo) ja laatu (tai pikemminkin makuhype) eivät kohdanneetkaan. Naapurini vahvisti mietteeni oman "tuliaispullonsa" myötä ja muisteli samalla, ettei asiat näin olleet aivan hetki sitten, hänellä kun oli edellinen kosketus NIPAan hieman tuoreemmassa muistissa. Hetki kuitenkin pitänee pureskella ennen uutta kohtaamista.

Pullon kylki muuten kehottaa jättämään pohjahiivat kaatamatta, mikä onkin viisasta. Spiegalaun IPA-lasiin ei puolilitrainen näppärällä ranneliikkeelläkään onneksi mahdu, kun eihän näitä aina voi muistaa.

Nøgne Ø India Pale Ale

Oranssihtavan keltainen, runsaasti, jopa yli äyräiden vaahtoava olut. Tuoksussa melko kypsää trooppista hedelmää, greippistä purevuutta sekä karamellisen maltaisuuden kanssa pariutuvaa pihkaisuutta. Hiven havuja, aavistus yrttistä sivallusta. Runsas, ehkä vähän liiankin jähmeä ja raskas. Hyvä kuitenkin.

Maultaan tuoksun kaltainen, mukavasti pureva, tuhti ja lopulta hivenen raskaaksi kääntyvä. Muhkeasti esillä oleva mallaspuoli on hivenen rusehtavaa, karamellista ja pyöreää. Runsas humalointi pistää kuitenkin hyvin kampoihin trooppisemman, greippistä särmää ja yrttistä tuoreutta tarjoavalla kampanjallaan. Mukana on myös havuista vehreyttä sekä pihkaisempaankin otetta. Jälkimaussa tunnelma tiivistyy ja rapeus joutuu vähän taistelemaan raskaaksi koituvan tunnelman kanssa. Yleensä tällainen toimisi, mutta nyt orastavan hellepäivän päätteeksi kokonaisuus on hieman turhankin raskas.

Mutta…  Onhan tämä mielestäni aika nognemainen IPA, ainakin mitä näihin kestosuosikkiklassikoihin tulee. Tuhti mallaspanostus näyttelee runsaan makumaailman joukossa omaa tärkeää rooliaan ja seisoo jämäkkänä hamaan loppuun asti. Jotenkin vain muistelin IPAn olleen vähän raikkaampi tapaus… Kieltämättä kokonaisuus koituu hienoiseksi muistojen pettymykseksi, vaikka sinällään hyvä olut onkin. Parissa katovuodessa hekuma on noussut omiin korkeuksiinsa, eikä tuohon kutsuun nyt vastattu. 

Siksi ”vain”, tai no, vain 36/50