sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Kuchlbauer Aloysius Weizenbock

Kuchlbauer Aloysius Weizenbock

Syksyn kunniaksi Weizenbockia edesmenneen arkkitehtihulluna tunnetun Friedensreich Hundertwasserin suunnitteleman satutornin varjoista. Abensbergiläisen panimon ja vängän tornirakennelman taustoja käytiin aiemmin läpi tornin nimikkovehnän yhteydessä.

Alosysius on 7,2-prosenttisena panimon vehnäkuusikon vahvin tuotos. Oluena se on perusvarmaa, laadukasta ja hyvänmakuista saksalaislinjaa jatkava, joskaan ei nouse sinne kauneimpien ja muistettavimpien weizenbockien portaalle. Ostaisin varmaan toistekin, mutta todennäköisesti etsisin ensin muutaman verrokin mistä valita.

Kuchlbauer Aloysius Weizenbock
Tummanruskea, harmahtavan kolamainen ja samea olut vaalealla vaahdolla. Tuoksu on tumman limppuinen, ylikypsänä kuivatun hedelmäinen, mausteinen ja sitä myöten kuivuutta ilmentävä, silti piilottelevan siirappinen. Toimii.

Maku tuntuu aluksi tuoksua kuivemmalta, mutta antaa ajan myötä enemmän pehmeyttäkin itsestään. Mallaspuolella on tarjolla tummanpuhuvaa, osin limppuista ja siirappista, osin perusvehnäistä, perusvarmaa menoa. Kypsää hedelmää, myös kuivattua sellaista, sopivaa mausteisuutta sekä yrttistä katkeroa. Jälkimaku on keskirunsaan katkera, tummanhedelmäinen ja hivenen banaaninen sekä makean maltainen. Tuntumaltaan aika jykevä, joskin teräväpäinen hiilihappoisuus sitä hieman keventääkin - toisaalta se tukee katkeron purentaa etenkin jälkimaussa. Hyvää on, muttei klassikoksi yllä kuitenkaan.

Pisteet: 35/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti