tiistai 24. maaliskuuta 2020

Hailuodon Hailuoto Weisse

Hailuodon Hailuoto Weisse
Hailuodon Panimon tuotantoa makustelee pääsääntöisesti hyvinkin mielellään. Tasapainoiset ja toimivat perusmaut viimeistellään saaripanimolla onnistuneesti ja etenkin vehnävien oluiden sekä vaaleiden lagereiden tekeminen tuntuu luonnistuvan heiltä poikkeuksellisen hyvin. Ainakin noin yleisesti, viime syksynä kohdalleni sattui pari vähän epäkurantinpaa tummempaa vehnäpulloa, mutta tuon kaksikon päälle ei valituksen kohteita ole sattunut. Nytkin esittelyssä oleva Hailuoto Weisse osuu makuhermoon varsin mallikkaasti ja on noussut muutamankin lähipiiriin kuuluvan kuluttajan suosikeihin. Ja näin kevään porskuttaessa sen käyttöaste tulee varmasti nousemaan taas Olutkellarissakin.

Kommelluksitta ei kuitenkaan tämä maistokokemus mennyt. Suuri pullokoko tuottaa nimittäin haasteita kylmäsäilytykselle ja ainoa toimiva ratkaisu ainakin meidän taloudessa on jääkaapin ovilokero, missä olut altistuu toistuvalle heiluriliikkeelle. Pikkumoppailulla lieveilmiön jälkipyykistä kuitenkin selvittiin, kuten arvion alusta voi lukea.
Kevyesti humaloitu kesäinen janojuoma! Olut perustuu vanhaan perinteiseen saksalaiseen hapanolueeseen, Berliner Weisseen. Hailuoto Weisse on hapanolut joka voidaan nauttia esimerkiksi mustikkasiirapin kanssa (n. 3 cl siirappia/5 dl olutta). Olut on käytetty maltaan pinnalla luontaisesti elävän maitohappobakteerin ja hiivan kanssa.
Humalat: Saphir, Mandarin

Hailuodon Hailuoto Weisse
Ohhoh, jääkaapin ovi lienee vähän huono paikka berliner weissen pitkäaikaisempaan säilytykseen. Poksaus, sihahdus ja sitä seuraava pitkäkestoinen suhahdus tiesi sitä, että viikonloppusiivous aikaistui juuri päivällä. Ainakin keittiön puolikkaan osalta. Vajaa puoli pulloa hötäkässä lopulta menetettiin. Mutta oma vika, uskoisin ainakin, sillä maku on ennallaan ja toimii hyvin, jahka olut saadaan lasiin siivoilin jälkeen hiljalleen asettumaan. Eli sitten asiaan.

Varsin vaalea, sameahko ja edellisen seurauksena hyvin vuolaan vaahdon kätkemä olut. Kepeän raikas ja näppärän hapan tuoksu on mainio. Vehnän ja sitrusmaisen happamuuden yhteenliittymää, jossa on sekä pehmeyttä että mukavaa nipistystä.

Maku toistaa tuoksua. Happamuutta löytyy, samoin vastapainoa antavaa, vaalean vehnäistä mallasta. Takana on kevyttä hedelmääkin, mutta melko kuiva ja lopussa hieman katkerakin olut tämä kuitenkin on. Happamuus on parhaiten esillä pitkässä ja kirpeässä jälkimaussa. Oivallinen kokonaisuus, jossa on sekä makua että tasapainoa.

Pisteet: 35/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti