Kotiolut: Vehniän Double IPA

Vehniän Double IPA

Vehniäläisten kotiolutkimara saa tällä kertaa jatkoa hieman ponnekkaamman, runsaammin humaloidun oluttyylin eli Double IPAn muodossa. 8,5-prosenttinen olut lienee sahteja lukuunottamatta vahvin vehnäkylällä tällä vuosituhannella valmistettu olut. Suuret saappaat vaativat täyttyäkseen aina vähän ekstraeforttia ja tekijät myöntävätkin, ettei olut aivan yllä sinne, minne ehkä speksien puolesta sen olisi voinut odottaakin kurkottavan. Tasapainoa minäkin jäin vähän kaipailemaan, vaikka kivaa West Coast DIPA -tunnelmaa tarjolla olikin.

Oluen runko on rakennettu Pale Ale-, Pilsner-, Crystal Light- ja Carabody -maltaiden päälle ja katkerointi (75 IBU) on hoidettu Simcoen ja Pink Bootsin voimin. Aromipuolelle on heitetty samoja nimikkeitä, joista tuo Pink Boots 2019 on tosiaan kooste seuraavista lajikkeista (suhdelukema suluissa): Loral (3), Glacier (2), Mosaic (1), SImcoe (1) ja Sabro (1).

Lähtökohtana oli tehdä vahvinta mitä olutrintamalla on Vehniällä tullut tehtyä. Tyylilajina IPA ja siihen kaikkea vähintään tuplana, eli DIPA. Hyväksi IPA-humalaksi havaittu Simcoe sai kaverikseen Pink Boots 2019 -humalasekoituksen.

Vehniän Double IPA

Meripihkainen, sameahko ja kauniin vaahdon korostama olut. Tuoksu on alkuun melko vieno. Hieman keksimäinen, sitruksinen ja kypsän hedelmäinen.

Maku on runsaampi, napakka suorastaan, muttei vain katkeromielessä. Sitrus, mänty, pihka ja mallas sointuvat yksiin hyvin, mutta niistä tiivistyy nieluun  myös jännä, vähän tahmean tuntuinen jälkikaiku, kuin haihduttamalla tiivistetty siirappinappi lykättäisiin jälkimakua tehostamaan. Hauska, mutta samalla vähän jännä tuntu. Itse oluthan on hyvä, vahvuutensa myötä myös vähän suussa lämmittäväkin, mutta makuun ei alkoholia mainittavasti pääse. Semmoinen hieman karamellinenkin, sitrushedelmäinen ja pihkainen, kypsän trooppinen esitelmä, jollaisia tulee näinä sameina aikoina nautittua aivan liian vähän.

Aika tuntuu myös tasoittavan pois tuon tiivistenapin, mikä vapauttaa tunnelmaa. Jälkimaku jää sen katoamisen myötä ehkä vähän turhan koruttomaksi ja aika paljon alkoholin lämmön varaan nojaavaksi. Eli tasapainoa tuo loppuun joka tapauksessa jää kaipaamaan.