Aecht Schlenkerla Rauchbier Hansla

 

Aecht Schlenkerla Rauchbier Hansla

• Tyyli: Vähäalkoholinen savuolut / Hansla
• Alk:% 1,2
• Panimo: Brauerei Heller, Bamberg, Saksa

Tällä kertaa pureudutaan jo hetken meikäläistenkin kaupoista löytyneen kevyen savuoluen saloihin. Urbockista ja Eichestä tutun saksalaispanimon ”uutuukainen” taisi tulla markkinoillemme jo tuossa alkusyksystä, mutten heti tarttunut tilaisuuteen. Sen jälkeen vastaan on tullutkin pari tyhjää hyllypaikkaa eli minulla on ollut Hanslat hukassa. Nyt puute on onneksi paikattu ja päästään Olutkellarissakin paneutumaan itse asiaan.

Brauerei Hellerin, tuttavallisemmin Schlenkerlana puhutun bambergilaispainimon savuntäyteinen vastaus matala-alkoholisten oluiden suosioon ei suinkaan ole mikään uusi keksintö, vaan ilmeisesti Hanslaa on valmistettu jo ammoisina aikoina. Panimon kertoman tarinan mukaan sitä onkin juotu kuin vettä vain, eli sen alku ja juuri sijoittuu aikaan, kun kaupunkilaisten käytössä olleet vesivarat eivät olleet ehkä sitä terveellisintä nautittavaa ilman asianmukaista käsittelyä. Olueksi valmistaminen oli yksi hyväksi havaittu ”desifiointitapa” ja niin Bambergissa ryhdyttiin tekemään hyvin mietoa oluttyyliä, joka myös nimillä Heinzlein, Heinzele, Hainslein tai Hansla tunnettiin.

Nykyreseptin autenttisuudesta en osaa arvata mitään, mutta lajin ajatuksena on joka tapauksessa valmistaa olutta hyvin miedosta vierteestä, jolloin loppuvahvuuskin asettuu luontaisesti varsin maltilliselle tasolle ilman käymisen keskeyttämistä tai muita kujeiluja. Hanslat ilmeisesti myös humaloitiin vähän rankemmin säilyvyyden parantamiseksi. Savuista, unohdettua pöytäolutta on nyt joka tapauksessa tarjolla ja kyllähän tästä se Schlenkerlan taika hienosti välittyy, vaikka pohja muutoin hyvin kevyt onkin. Vahvuudeksi on tosiaan merkitty <1,2% eli siellä ykkösprosentin tietämillä liikutaan.

Aecht Schlenkerla Rauchbier Hansla

Utuinen, kupariin tähtäävän ruskea, erittäin riittoisan ja pitkäikäisen vaahdon korostama olut. Tuoksu on tutun savuinen, kuin hyvin kevennetty painos Urbockista. Onnistuneesti vieläpä. On toki paikoin ohuen tuntuinen ja kaipaisi alleen lisätukea, mutta ainakaan savun puutteesta ei pääse syyttämään.

Maku nojailee tuoksun kokemuksiin. Savuisuus on tuttua Schlenkerlaa, joskin sen kaikkivoipaisuus pääsee jopa yllättämään. Pyökkisavun ja alta hiljalleen nousevan tervan lisäksi paljon muuta ei juuri ole tarjolla ja olut jää prosenttien myötä odotetun ohuen tukirakenteen varaan keikkumaan. Kevyttä maltaan pyöreyttä toki löytyy, mikä pelastaa paljon, muttei toki mahdottomiin pysty. Runsaan savuinen ja muutoin kevyt kokonaisuus ei kuitenkaan mitenkään tasapainottomalta vaikuta - päinvastoin.

Jossain mökkisaunan hämärässä menisi ihan asiansa ajaen savuisena janon tasapainottajana, enkä muutenkaan pöllömmäksi juomatuotteeksi tätä toruisi. Siinä määrin kiinnostuin, että hakenen näitä pari pottua talvikauden kevyeen tunnelmointiin.