sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Laitilan Hyvä Tuomas Altbier

Laitilan Hyvä Tuomas Altbier

Tämänvuotinen Hyvä Tuomas -olut ilmestyi ovelle Laitilan näytepakettiin sujautettuna. Jo perinteeksi muodostuneen oluen tämänkertainen tyyli on Altbier, jota on melko vähän itsekin tullut maisteltua. Siinä mielessä siis varsin mainio valinta.

Oluen taustahan on seuraava: Olutliitto myöntää vuosittain Hyvä Tuomas -kiertopalkinnon ansiokasta työtä olutkulttuurin eteen tehneelle tahoille tai tahoille. Tällä kertaa palkinto annettiin olut- ja ruokatoimittaja Marjaana Nelimarkalle sekä oluttoimittaja Jussi Rokalle. Aiempien Tuomaiden tapaan he suunnittelivat oman oluen yhdessä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan kanssa ja nyt lopputulos on saatu kansan maistettavaksi eli jakeluun.

Olutkartalla Altbier sijoitetaan vakaasti Düsseldorfin alueelle, mutta tähän olueen on haettu mallia hitusen pohjoisemmasta, münsterilaisen Pinkus Müllerin Altista. En ole varma, olenko tuota esikuvaolutta koskaan itse maistanut, mutta ainakin olen sitä isäukolleni ja kaverilleni joskus vuosia sitten diilannut. Sen sijaan panimon Pinkus Pils on jäänyt hyvinkin mieleen ja muistelen kaiholla aikoja, kun sitä vielä verkkokaupoista suht helposti löytyi. Erinomainen olut nimittäin. Mutta jatketaan nyt Altin parissa.

Pintahiivalla käytetty, tummahko, maltainen ja hedelmäinen oluttyyli varastoidaan aleille poikkeuksellisesti kylmässä, minkä vuoksi maku muuttuu puhtaammaksi ja rapsakammaksi. Münsterilaisten näkemykseen kuuluu myös runsas vehnän käyttö (n. 30% maltaista), mitä myös Laitilassa on jäljitelty – hitusen kevyemmässä suhteessa kumminkin. Hyvän Tuomaan raaka-aineiksi luetellaan Pale Ale-, Münich-, Carared-, Carafa III- sekä vehnämallas, kun humalointi nojaa Magnumin, Hersbruckerin ja Perlen varaan (28 EBU).

Olutyyliä ei ole Laitilassa aiemmin valmistettu, mutta sen tekijöitä on hyvin vähän yleensäkin. Monikäyttöinen laji sopisi tasapainoisen ja hillityn, silti riittoisan ja miellyttävän maltaisen makumaailmansa puolesta yleisemmäksikin ”talon olueksi”, mutta aika vähälle nämä kohtaamiset siitä huolimatta ovat jääneet. Myönnän, että unohdan itsekin ajoittain koko aiheen, joten onkin hienoa, että tämänkaltaisia muistutuksia meille tarjoillaan.


Laitilan Hyvä Tuomas Altbier

Punakahko, kuparisen ruskea, valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on mallaspainotteinen, sitä myöten hieman leipäinen, myös karamellinen ja vähän pähkinäinenkin. Mukana on myös hedelmäisyyttä, mutta aika kuiva ja varmanoloinen tuoksumaailma joka tapauksessa on.

Maku on runsaampi, vallan toimiva. Mallas edellä mennään, matkaan mahtuu myös kevyttä mutta tunnistettavaa hedelmäisyyttä, pähkinää ja kevyttä katkeruutta. Mallaspuolella on hyvä annos keskitumman leipäisiä piirteitä sekä karamellisuutta vai olisiko enemmänkin keksimäisyyttä. Makeaksi olutta ei silti kannata leimata, vaikka nuo maut sieltä esiin nousevatkin. Helposti hörpittävä, suht raikas mutta makua riittävästi taakseen saava kokonaisuus.

Altteja olen aika vähän maistellut, joten autenttisuutta en osaa arvailla. Tämänkaltaiseksi ne olen kuitenkin mieltänyt, ehkä vähän runsaammiksi tosin. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä. Pääasia, että olut on hyvää.

Pisteet: 34/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti