lauantai 31. heinäkuuta 2021

Goose Island Original Bourbon County Brand Stout 2019

Goose Island Original Bourbon County Brand Stout 2019

Vaikka ensikokemus hyvinkin arvostetusta Bourbon County -stoutista jättikin vähän kysymysmerkkejä ilmaan, ei oluen mainioutta käy silti kiistäminen. Asia jäi mieleen pyörimään ja lopulta kaivelin kellaristani esiin myös vuoden 2019-version samaisesta oluesta. Pakkohan se oli taas testata, vaikka varantoni tätä myöten ehtyikin, eikä uutta pulloa varmaan raaski hetkeen tilalle ostaakaan.

Vuoden 2019 Bourbon County Brand Stout on jonkinasteinen juhlapullote, sillä se oli oluen järjestyksessään viidestoista pullotuskerta. Panimo vähän vihjaileekin, että tätä pulloa ei tavan kuolevainen varmaan edes raaski heti korkata, mutta sen verran sitä supersankarin viittaa oli kuitenkin soviteltava, että vuoden kellarissa majailu sai luvan riittää.

We’ve bottled Bourbon County Stout for 15 years and this year’s vintage is one that you will want to hold on to for years to come.
Kyseinen vuosikertaerä on sekoitelma Heaven Hill-, Buffalo Trace -ja Wild Turkey -tynnyreissä kypsyneestä, runsaslinjaisesta stoutista. Liekö odotelmat jo ajan mittaan laskeneet, olut odotellessa ylevöitynyt tai tähtimerkit vain edelliskohtaamista paremmin kohdillaan, sillä tämän lasillisen äärellä aloin saada hienon juoman arvostetusta juonesta todenteolla kiinni. Ei sillä, että ensikosketuskaan olisi muuta kuin nautintoa tarjoillut, mutta nyt kohkausta ymmärtää huomattavasti paremmin ja syvemmin. Erinomaista, etten sanoisi.

Goose Island Original Bourbon County Brand Stout 2019

Sysimusta olut kaatuu lasiin hitaasti ja vähäeleisenä. Vaahtoa ei ruskeaksi värjäytyvää kuplarengasta enempiä muodostu.

Tuoksu on vaniljainen, paahtuneen maltainen, kypsän kuivahedelmäinen ja paahtuneen sokerinen. Lämpöä ja vähän viskiäkin. Avautessaan päävärit pysyvät samoina, mutta tunnelma pehmenee hieman.

Maku on hyvin runsas. Palanut sokerisuus on melko vahvaa. Vaniljaa, paahtunutta maltaisuutta, kahviakin. Kuivatut, kypsät hedelmät syventävät taustaa, alkoholin lämpö hidastaa tunnelmaa. Vähän on viskinkin kaikua ilmassa. Huulia tahmaava, runsas ja sävykäs kokonaisuus pehmenee pehmenemistään läpi maistelun. Aluksi ajattelin, että on omaan makuun aivan turhan makeaa, mutta ajan myötä imelyys, makeus tasaantuu ja kuivahedelmien, tumman suklaan ja paahteisuuden liitto valtaa alaa. Nyt alkaa lyyti jo kirjoittamaan. 

Pisteet: 44/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti