Goose Island Original Bourbon County Brand Stout 2018 |
- Tyyli: Imperial Stout
- Alk.%: 14,7
- Panimo: Goose Island Beer Company (AB-InBev), Chicago, Illinois USA
Goose
Islandin Bourbon County -perhe on ollut himoharrastajien huulilla jo pidemmän aikaa,
mutta pääsiäisenä korkattu Original Brand Stoutin 2018-versio oli itselleni
ensimmäinen kerta, kun tähän kehuttuun konseptiin pääsin tutustumaan. Sen eri
vuosikertoja oli tänä keväänä tarjolla useammassakin eurooppalaisessa
verkkokaupassa, mikä laski ostokynnystä riittävästi, vaikka pullohinta siellä
kolmenkympin hujakoilla kieriskelikin. Mutta kerrankos sitä pari pulloa testaa,
vaikka pääsääntöisesti näitä kovahintaisia hypeoluita en ihan kamalasti ole
raaskinut harrastaakaan. Nøgnen viime erien myötä
kovasti kallistuneet Dark Horizonit ehkä suurimpana poikkeuksena.
Bourbon
Countyt lienevät kuitenkn osa harrastajan yleissivistystä. Original Brand Stoutin
ensipainoksen sanotaan olleen uraauurtava, maailman ensimmäinen bourbon-kypsytetty
olut. Panimon mukaan tuo ensierä laskettiin markkinoille vuonna 1992, mutta
aiheesta lienee pientä epäselvyyttä tuon väitteen taustoja tutkineiden tahojen
kanssa. Vaihtoehtoiseksi ajankohdaksi on esitetty vuotta 1995, mutta ilmeisesti
Goose Island pitää kiinni pulloihin merkatusta 1992:sta. Joka tapauksessa
jakelu tapahtui paikallisesti omasta brewpubista, sillä panimo ei tuohon aikaan
pullottanut tuotteitaan lainkaan.
Chicago Tribune:
Bourbon County Stout is a legend, but probably not as old as we think
Pioneerityöstä
on joka tapauksessa kyse. Olut on saanut alkunsa Goose Islandin tuhannennen oluterän
valmistuksesta. Juhlabatchia varten haettiin tietenkin jotain repäisevää ja
innovatiivista ideaa. Goose Islandin panimomestari Greg Hall sai käsiinsä muutamia Jim Beam -tynnyreitä, joita päätettiin testata poikkeuksellisen vahvan ja suuren oluen kypsytykseen. Vahvaa imperial stoutia kypsyteltiin tynnyreissä sadan päivän ajan ja näin syntyi nykyisin Bourbon County Brand Stoutina tunnettu olut – BCBS.
Goose Island Original Bourbon County Brand Stout 2018 |
Vuoden
1995 the Great American Beer Festival on yksi “salaliittoteoreetikoiden” käyttämä
rajapyykki oluen alkuperäisvuoden selvittämisessä. Se oli joka tapauksessa ensimmäinen
oluttapahtuma, johon Bourbon Countyn esi-isä ilmoitettiin. Jotain ajankuvasta
kertoo se, ettei olut sopinut mihinkään tapahtuman kategoriaan, joten se
hyllytettiin virallisesta kilpailusta – erityismaininnan se kuitenkin pokkasi.
Ensikerran
Bourbon County Brand Stoutia pullotettiin vuonna 2005, jolloin sitä alkoi
saamaan Chicagon alueelta. Tarina jatkui tasaisen kasvavana ja vuodesta 2014
lähtien Goose Islandin tynnyriohjelmaa on operoitu 12 000-neliöisen The
Goose Island Barrel Housen kautta. Noihin neliöihin luulisi jo jokusen tynnyrin
säilövän ja saatavuus on tuntunut parantuvan viime vuosina kummasti. Ehkä Anheuser-Busch
InBevin omistajuudellakin on jotain osaa asian suhteen.
Itse
oluen reseptiikkaa ei tiettävästi ole historian saatossa suuremmin muutettu.
Jim Beam -tynnyrit on toki vaihdettu Heaven Hillin bourbon tynnyreihin ja tynnyreissä
vietetty aikakin on nostettu jo vuoteen. Kypsytykseen käytetään hyvin
tuoreeltaan tyhjennettyjä, ”hädin tuskin viimeisistä viskipisaroista kuivaneita”
astioita. Kuukauden sanotaan olevan jo ehdoton tyhjänäpitoajan maksimi viskin
ja oluen välillä. Bourbon County -tuoteperhe on hiljalleen myös kasvanut useammallakin
nimikkeellä ja versioinnilla, joita on ilmeisesti Originaaliakin hankalampi
haalia omakseen.
14,7-prosenttinen
olut ei ole aivan sieltä kepeimmästä päästä ja vaatii jo senkin suhteen oman,
tarkoin valitun hetkensä ja mielellään myös maistokaverin tai parikin. Jotain
sen suuruudesta kertoo sekin, että erän saanti jää vain 60-prosenttiin
normaalista keitosta, mitä panimolle tehdään. Lukema pyörii suht samoissa kuin
HIISIn Ikiiurson tynnyröityjen erien kohdalla.
Goose Island Original Bourbon County Brand Stout 2018 |
Sysimusta,
ohuen, ruskean vaahdon nostava olut. Tuoksu on tumman suklainen, paahtuneen
maltainen, lämmin ja bourbontynnyriä vähän joka puolella tunnustava. Runsas,
vahva ja aika rujo. Yllättävän kulmikas, osin kyllä jo vahvuutensa johdosta.
Maku
on tuoksun tavoin voimakas ja vahvuuttaan korostava. Todella hidasta juotavaa,
jossa pieni alkoholin polte on koko ajan läsnä. Olen alkuun jo kevyen pettynyt,
koska odotin sulavampaa ja muhevampaa kokonaisuutta. Tämä ottikin luulot pois
ja asetti diletantin ruotuun: ”Siinä muuten istut kolme tuntia ja nautit”. Ja
näin tein.
Aika
kuluu ja juoni aukenee. Mämmisiä piirteitä, paahtuneen maltaan seassa
limppuista, aavistuksen siirappista ja paahtuneen toffeista puolta - kypsää
kuivahedelmää, lämpöä, kuivuutta, mutta myös pehmeyttä ja makeuttakin. Viski,
bourbon kaikuu ympärillä, tynnyrin vaikutuksen huomaa, mutta se sulautuu mukaan
yllättävän kauniisti, vaikka sen voima paikoin karmeja vähän kolisteleekin.
Huhhuh, toimii kyllä hienosti.
Huulia
tahmaava, suht suljuva tuntuma on odotettua kevyempi ja runsaan, voimakkaan
makumaailman soisi saavan enemmän syvyyttä alleen. Isosta oluesta on eittämättä
kyse, mutta ensikertalaisena joudun toteamaan, ettei näiden metsästyksestä
kolmenkympin kappalehinnalla välttämättä tapaa tule - ei, vaikka ensikosketus
erittäin hyvältä kaiken kaikkiaan lopulta tuntuukin.
Pisteet
kertovat, että ilta kului erityisen hyvän oluen äärellä. Kellarissa odottava
2019 versio kuitenkin määrittää pitkälti, saako kokemusten sarja
tulevaisuudessa sen suurempaa jatkoa. Moisille rahoille on nimittäin hyviä
käyttökohteita muuallakin saman harrastuksen sisällä. Olen kuitenkin hyvin iloinen, että tämän pääsen vielä ainakin kertaalleen kokemaan.
Pisteet:
41/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti