perjantai 17. huhtikuuta 2020

Goose Island Original Bourbon County Brand Stout 2018

Goose Island Original Bourbon County Brand Stout 2018

Goose Islandin Bourbon County -perhe on ollut himoharrastajien huulilla jo pidemmän aikaa, mutta pääsiäisenä korkattu Original Brand Stoutin 2018-versio oli itselleni ensimmäinen kerta, kun tähän kehuttuun konseptiin pääsin tutustumaan. Sen eri vuosikertoja oli tänä keväänä tarjolla useammassakin eurooppalaisessa verkkokaupassa, mikä laski ostokynnystä riittävästi, vaikka pullohinta siellä kolmenkympin hujakoilla kieriskelikin. Mutta kerrankos sitä pari pulloa testaa, vaikka pääsääntöisesti näitä kovahintaisia hypeoluita en ihan kamalasti ole raaskinut harrastaakaan. Nøgnen viime erien myötä kovasti kallistuneet Dark Horizonit ehkä suurimpana poikkeuksena.

Bourbon Countyt lienevät kuitenkn osa harrastajan yleissivistystä. Original Brand Stoutin ensipainoksen sanotaan olleen uraauurtava, maailman ensimmäinen bourbon-kypsytetty olut. Panimon mukaan tuo ensierä laskettiin markkinoille vuonna 1992, mutta aiheesta lienee pientä epäselvyyttä tuon väitteen taustoja tutkineiden tahojen kanssa. Vaihtoehtoiseksi ajankohdaksi on esitetty vuotta 1995, mutta ilmeisesti Goose Island pitää kiinni pulloihin merkatusta 1992:sta. Joka tapauksessa jakelu tapahtui paikallisesti omasta brewpubista, sillä panimo ei tuohon aikaan pullottanut tuotteitaan lainkaan.

Chicago Tribune: 

Bourbon County Stout is a legend, but probably not as old as we think


Pioneerityöstä on joka tapauksessa kyse. Olut on saanut alkunsa Goose Islandin tuhannennen oluterän valmistuksesta. Juhlabatchia varten haettiin tietenkin jotain repäisevää ja innovatiivista ideaa. Goose Islandin panimomestari Greg Hall sai käsiinsä muutamia Jim Beam -tynnyreitä, joita päätettiin testata poikkeuksellisen vahvan ja suuren oluen kypsytykseen. Vahvaa imperial stoutia kypsyteltiin tynnyreissä sadan päivän ajan ja näin syntyi nykyisin Bourbon County Brand Stoutina tunnettu olut – BCBS.

Goose Island Original Bourbon County Brand Stout 2018
Vuoden 1995 the Great American Beer Festival on yksi “salaliittoteoreetikoiden” käyttämä rajapyykki oluen alkuperäisvuoden selvittämisessä. Se oli joka tapauksessa ensimmäinen oluttapahtuma, johon Bourbon Countyn esi-isä ilmoitettiin. Jotain ajankuvasta kertoo se, ettei olut sopinut mihinkään tapahtuman kategoriaan, joten se hyllytettiin virallisesta kilpailusta – erityismaininnan se kuitenkin pokkasi.

Ensikerran Bourbon County Brand Stoutia pullotettiin vuonna 2005, jolloin sitä alkoi saamaan Chicagon alueelta. Tarina jatkui tasaisen kasvavana ja vuodesta 2014 lähtien Goose Islandin tynnyriohjelmaa on operoitu 12 000-neliöisen The Goose Island Barrel Housen kautta. Noihin neliöihin luulisi jo jokusen tynnyrin säilövän ja saatavuus on tuntunut parantuvan viime vuosina kummasti. Ehkä Anheuser-Busch InBevin omistajuudellakin on jotain osaa asian suhteen.

Itse oluen reseptiikkaa ei tiettävästi ole historian saatossa suuremmin muutettu. Jim Beam -tynnyrit on toki vaihdettu Heaven Hillin bourbon tynnyreihin ja tynnyreissä vietetty aikakin on nostettu jo vuoteen. Kypsytykseen käytetään hyvin tuoreeltaan tyhjennettyjä, ”hädin tuskin viimeisistä viskipisaroista kuivaneita” astioita. Kuukauden sanotaan olevan jo ehdoton tyhjänäpitoajan maksimi viskin ja oluen välillä. Bourbon County -tuoteperhe on hiljalleen myös kasvanut useammallakin nimikkeellä ja versioinnilla, joita on ilmeisesti Originaaliakin hankalampi haalia omakseen.

14,7-prosenttinen olut ei ole aivan sieltä kepeimmästä päästä ja vaatii jo senkin suhteen oman, tarkoin valitun hetkensä ja mielellään myös maistokaverin tai parikin. Jotain sen suuruudesta kertoo sekin, että erän saanti jää vain 60-prosenttiin normaalista keitosta, mitä panimolle tehdään. Lukema pyörii suht samoissa kuin HIISIn Ikiiurson tynnyröityjen erien kohdalla.

Goose Island Original Bourbon County Brand Stout 2018
Sysimusta, ohuen, ruskean vaahdon nostava olut. Tuoksu on tumman suklainen, paahtuneen maltainen, lämmin ja bourbontynnyriä vähän joka puolella tunnustava. Runsas, vahva ja aika rujo. Yllättävän kulmikas, osin kyllä jo vahvuutensa johdosta.

Maku on tuoksun tavoin voimakas ja vahvuuttaan korostava. Todella hidasta juotavaa, jossa pieni alkoholin polte on koko ajan läsnä. Olen alkuun jo kevyen pettynyt, koska odotin sulavampaa ja muhevampaa kokonaisuutta. Tämä ottikin luulot pois ja asetti diletantin ruotuun: ”Siinä muuten istut kolme tuntia ja nautit”. Ja näin tein.

Aika kuluu ja juoni aukenee. Mämmisiä piirteitä, paahtuneen maltaan seassa limppuista, aavistuksen siirappista ja paahtuneen toffeista puolta - kypsää kuivahedelmää, lämpöä, kuivuutta, mutta myös pehmeyttä ja makeuttakin. Viski, bourbon kaikuu ympärillä, tynnyrin vaikutuksen huomaa, mutta se sulautuu mukaan yllättävän kauniisti, vaikka sen voima paikoin karmeja vähän kolisteleekin. Huhhuh, toimii kyllä hienosti.

Huulia tahmaava, suht suljuva tuntuma on odotettua kevyempi ja runsaan, voimakkaan makumaailman soisi saavan enemmän syvyyttä alleen. Isosta oluesta on eittämättä kyse, mutta ensikertalaisena joudun toteamaan, ettei näiden metsästyksestä kolmenkympin kappalehinnalla välttämättä tapaa tule - ei, vaikka ensikosketus erittäin hyvältä kaiken kaikkiaan lopulta tuntuukin.

Pisteet kertovat, että ilta kului erityisen hyvän oluen äärellä. Kellarissa odottava 2019 versio kuitenkin määrittää pitkälti, saako kokemusten sarja tulevaisuudessa sen suurempaa jatkoa. Moisille rahoille on nimittäin hyviä käyttökohteita muuallakin saman harrastuksen sisällä. Olen kuitenkin hyvin iloinen, että tämän pääsen vielä ainakin kertaalleen kokemaan.

Pisteet: 41/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti