perjantai 19. joulukuuta 2014

Papabeersin valikoimaa: Pyynikin Pirun Polkka

Pirun Polkkaa...

Polkaksihan se pisti kun Papabeersin paketti jokunen aika sitten perille saapui. Pirullisen vahvuinen (6,66%) IPA on kutkutellut jo hyvän aikaa, joten sen kuuluminen Papan ensimmäisen erän kalustoon oli mieluisa yllätys. Vanillastoutin yhteydessä tulikin jo purettua koko pakettitouhun kuviota, jossa kaikessa hulluudessaan tuntuu olevan eniten järkeä tässä maassa – ja se oikeastan kertoo jo melko paljon alkoholipolitiikkamme vinoumista… 

Helpoin, halvin, paras ja monen oluen kohdalla ainut tapa saada tamperelaispanimon makuja ruokapöytään tai jääkaapin täytteeksi on siis kierrättää ne ensin viron kautta… Kaikkiaan reilut kuusisataa kilometriä on minunkin pakettini taivaltanut, kun panimolta kotiovelle on matkaa hätäiseen neljäsosa tuosta summasta. Eihän tämä yksinkertaisesti näin voi toimia!

Mutta sitten päivän aiheeseen… Pirun Polkka IPAa olisi tarjolla ja hieman uuden sekä vanhan mantereen sekoitukseltahan tämä ensitiedon perusteella vaikuttaa.. Ainakin panimon kotisivut kuvailevat olutta seuraavasti:
Tanssiin kutsu. Tämä olut tahtoo tanssahdella humalaisen tanssinsa, tarjoten 72 EBUa. Punertavan, suodattamattoman, alehiivalla ja britti- ja jenkkihumalilla höystetyn ihanan katkeran elämyksen.
Pyynikin Pirun Polkka
Punertavan oranssi, hieman tummakin IPA. Vaahtao se kerryttää kruunukseen kohtalaisen nätisti. Tuoksu on oiva, hieman raskas ja tunkkainen tosin. Kypsää hedelmää, karamellista maltaisuutta sekä greippistä purevuutta. Hienoisesti ruohoyrttiä ehkä myös hentoa marjaisuutta.

Maultaan hieman voimakkaampi, melko kulmikas eikä omaan makuun ehkä niin hyvin istuva. Greippinen purenta on jyhkeää ja etenkin lopussa alaa valtaavaa – jälkimakua värittää myös runsas pihkaisuus, mikä ehkä turhaksi tiivistää pakettia. Katkeruus on kuitenkin mukavalla tasolla. Mallaspuoli on melko hyvin esillä ja kypsän, hieman tiiviiseen hedelmäisyyteen yhdistettynä ne vievät raikkaudelta tilaa tehden paketista brittivivahteisen, ohuen barley wine-henkäyksen omaavan kokonaisuuden. Tätä vaikutelmaa tukee kevyt alkoholin tuntu, joka onneksi tyytyy lähinnä lämmittäjän rooliin.

Tuomio: Jyhkeä, pureva IPA, jossa brittihenkinen tunnelma vienee hieman pidemmän korren. Käsi ojentuu kahdenkin mantereen suuntaan ja tästä jää vähän tunkkainen sekoitus päällimmäisenä mieleen. Hyvää olutta, olisin kuitenkin toivonut selkeämpää suuntautumista jompaan kumpaan tyyliin vähän molempien sijasta...

Pisteet: 34/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti