Tempest Saison du Pommes

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 8,7
• Panimo: Tempest Brewing Co., Galashiels, Roxburghshire, Skotlanti 

It seems Winter has not so subtly crept its way into our lives. However, that doesn’t mean the rich, delicious flavours of Autumn’s harvest have been forgotten. For us, nothing reminds us more of Autumn than Scottish apples.

Our commitment to fresh, high quality ingredients is reflected in what we choose to use in our seasonal beers, and so it made sense to take full advantage of the apples that were right on our doorstep. We acquired fresh, pressed Scottish apple juice from our friends up in Dunbar at Thistly Cross Cider as the base for this latest seasonal special.

Eteläisessä Skotlannissa tykätään nähtävästi kikkailla luonnonantimilla. Hihasta ravisteltuna, sellaisena ”vissiinkin”, arviona galashielsiläiseltä Tempest Brew Co.:lta on tullut verkkokauppojen puolella vastaan melkoisen monta mehulla, siiderillä, hillolla tai ties millä maustettua olutta. Eikä siinä mitää, nyt meneillään olevalla sourien ja marja-hedelmä-viritysten aikakaudella niille riittää kysyntää enkä voi laskea itseänikään tämän kansanosan ulkopuolelelle, päinvastoin.

Valintani osui tällä kertaa shampanahiivalla käytetyllä, skotlantilaisella omenamehulla maustettuun (tai oikeastaan blendattuun) saisoniin. Se pääsi testiin hieman ennen kotoista omenakautta, ajatuksena kesän jälkipuoliskon leppoisan kotiterassitunnelmoinnin kruunaaminen. Ihan yksyhteen eivät toiveet ja lopputulos kuitenkaan menneet, mutta mikäs siinä, hutejahan tässä pakostakin tulee. Vaikkei Saison du Pommes tällä kertaa maaliinsa osunutkaan, ei se estä minua testailemasta panimon muuta tuotantoa tulevaisuudessa. Veikeää kamaa näkyisi listoilla nimittäin olevan. Paino sanalla ”veikeä”.

Panimon tarina alkaa oikeastaan Atlantin takaa, Kanadan British Columbiasta, jossa skotlantilainen Gavin sekä Uudesta Seelannista kotoisin oleva Annika tapasivat paikallisen panimopubin hommissa 90-luvun lopulla. Yhteinen sävel oluen suhteen löytyi ja kaksikko suuntasi matkansa kohti Annikan kotiseutua, Uutta Seelantia. Siellä pyöräytettiin käyntiin pienimuotoinen panimotoimintaantutustumisprojekti, joka valoi uskoa suurempaa tulevaisuutta kohtaan.

Matka maailman ympäri jatkui ja tällä kertaa määränpäänä oli Gavinille tutut maisemat Skotlannissa. Panimon perustamiselle tutkittiin monia eri vaihtoehtoja ja lopulta sopiva aihio löytyi pienehköstä Kelson taajamasta, Englannin rajan (vaiko ”rajan”?) tuntumasta. Panimoa ei vielä kuitenkaan pantu tulille, vaan syntyi The Cobbles –niminen gastropub, joka niitti mainetta laadukkaan ruuan ja tunnelmansa myötä. Kului kolme vuotta, kunnes Gavin lopulta laittoi ison pyörän pyörimään. Sopivat panimotilat löytyivät läheisestä meijeristä ja näin Tempest Brewing Co. perustettiin keväällä 2010. Gastropub pyöri panimon rinnalla oluttoiminnan kasvaessa askel askeleelta. Helmikuussa 2015 Tempest lopulta kasvoi ulos vanhoista tiloistaan ja uusi panimo moderneine tuotantolinjoineen ja muine herkkuineen kasvatti toiminnan laajuutta entisestään.

Tempest vaikuttaa etäisen tutustumisen perusteella seuraamisen arvoiselta toimijalta jo pelkästään sen ennakkoluulottoman kokeilunhalun puolesta. Oman lisämausteensa matkaan antavat myös Uuden Seelannin humalakontaktit, joita karttui taipaleen ”ensimmäisen” osion aikana. Yhtä kaikki, yksi mätä omena ei vielä tätä panimoa riitä teilaamaan. Pitänee maistella jokunen lisää mikäli vielä vastaan tulee. Kikkailuissahan on usein teemana ”hitti tai huti”, joten rinta leukaan ja… eikun…

Tempest Saison du Pommes

Hieman tummaan taittuvan keltainen, samea ja kevytvaahtoinen olut. Tuoksu tosiaan on kuin omenalla terästetty saison, ei tosin mitenkään mahdottoman hekumallisessa muodossa joskaan ei nyt mitenkään epämiellyttävälläkään tavalla. Aika tasapaksu tuoksu siis. Saisonhiivaa, mausteisuutta ja sitruksista happamuutta kokonaisuutta pehmentävällä, kevyen makealla omenaisuudella varustettuna. Vähän sukkainen kaiku tuossa ehkä silti on. Toffeistakin tuntua on ilmoilla.

Maultaan olut ei lopulta ole niin mairitteleva. Jokin hämärä sivumaku dominoi ja se arvatenkin tulee lisätystä omenamehusta. Se on sukkainen, kainalohikinen, einesruokamainen... Dominointi on voimakas sana, ehkä leimaavuus voisi olla parempi. Nautinnon se joka tapauksessa vie. Muutoin löytyy hieman makeaakin mallasta,  hitunen alkoholia, mausteista hiivaisuutta sekä sitruksista happamuutta. Vähän lääkemäinen kaiku. Se siitä kesäkauden ilottelusta.

Tuomio: Nokkeluuteensa kompastuva, kehno omenasaison, joka todennäköisesti olisi kohtalainen saison ilman ”lisäaineita”.

Pisteet: 20/50