keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Freigeist Helmuth K. Lichtenhainer

Freigeist Helmuth K. Lichtenhainer

Uhanalaiseksi muodostunut keskaripullo, kyljessä karvaisen eläimen, joskaan ei tällä kertaa karhun, kuva. ”Pakko olla Lichtenhaineria”, ei muistaakseni ollut ensimmäinen ajatukseni. Postimerkkimäisen koiraetiketin takaa löytyy saksalainen unohtuneisiin oluttyyleihin hurahtanut kiertolaispanimo Freigeist Bierkultur, jonka tuotteita on Suomessakin nähty aina silloin tällöin.

Rauch-berlinerinäkin tunnettua oluttyyliä ei aivan kamalasti ole happamasta trendistä huolimatta vastaan tullut. Liekö syynä tyyliin kuuluva savu, jota ei kenties koeta niin tyylikkääksi aromiksi kuin hedelmiä ja marjoja. Vähän hankalahan savuista ja hapanta vehnäolutta on vaikkapa ”erityisesti viininystäville sopivana oluena” markkinoida.

Helmutin etiketissä seisoo tekstit: "sour wheat beer" sekä "a sour wheat beer with some subtle smokey tones". Vehnämaltaiden lisäksi oluessa on käytetty myös ohraa, mikä ei sinällään rikos ole, vaikka jokin koulukunta näin ehkä tulkitsisikin. Eri näkemysten mukaanhan oluttyyliä on tehty niin täysvehnäisenä kuin puhtaasti ohramaltaistakin, mutta myös näiden sekoitukset kuuluvat asiaan. Savun määräkin kuuluu vaihtelevan ja esimerkiksi tämä Helmuttimme on melko kepeällä tupruttelulla kruunattu, helpohko tapaus. Lisätarinaa lajista löytyy aiempien Kwas Betan- ja Abraxxxas Peat –arvioiden ohesta, joista jälkimmäisessä sanailen mm. seuraavaa:
Lichtenhaineria voitaneen kuvata eräänlaiseksi Berliner Weissen ja savuoluen risteykseksi, josta jotkut leikkimielisesti käyttävät lyhennettyä nimitystä rauch-berliner… Useiden muiden hapanoluiden tapaan se on vahvuudeltaan varsin mietoa, makumaailmaltaan hapanta, savuista ja korkeintaan kevyellä katkeronpuraisulla varustettua. Sen kulta-aikaa oli 1800-luvun loppu, jonka jälkeen Lichtenhainer on kokenut Gosen kaltaisen unohduksen ennen viime aikojen hienoista heräämistä.
Freigeist Helmuth K. Lichtenhainer
Samea, runsasvaahtoinen ja vaaleahkonkeltainen olut. Tuoksussa nuotion savua, viitteitä vienosta happamuudesta. Aika raikas ja retkitunnelmainen. Tälläistä savuolutta ei ole vastaan vielä tullutkaan. Mielenkiintoista.

Vaalea maku on kohtalaisen savuinen. Semmoista mökkisaunan seinästä nousevaa aromia, tupruttavaa nuotiota tai vastaavaa se lähinnä henkii. Maussa on pientä makeutta, vaaleaa, vehnäistä mallasta ja aika kevyttä happamuutta. Savua voisi olla runsaamminkin, joskin nyt se sulautuu hyvin hennon viettelevään tunnelmaan. Toisaalta Helmuth on helposti lähestyttävä ja miellyttävästi alas katoava Lichtenhaineri, joka kuitenkin kaipaisi pientä lisäpotkua makuihin tai muuta särmikkyyttä. Aika kiva, voisi olla kivempikin.

Pisteet: 34/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti