tiistai 3. syyskuuta 2013

Mikkeller Weizenbock

Haamupanimo Mikkellerin Weizenbock osui jokin aika sitten silmääni, joten tuota oli saatava oitis testiin. Tanskalaispanimon oluet ovat maistuneet minulla varsin hyvin kautta linjan, eikä vehnäbock oluena missään nimessä kauhean huonolta vaihtoehdolta kuulostanut, onhan kyseessä mainiosti maistuva oluttyyli! Etiketti on panimon hovipiirtäjä Keith Shoren käsialaa, jonka visuaalinen anti miellyttää kovasti ainakin omaa silmääni. Mikkellerin nettikaupassa onkin myynnissä useita Keithin visioimia Mikkeller-aiheisia teoksia, joista jonkin soisin mieluusti Olutkellarinkin seiniä koristavan… Ehkä vielä jonain päivänä. Weizenbock on – kuten niin monet muutkin Mikkellerin oluet – pantu Belgiassa tutulla De Proefbrouwerij’n panimolla.

Mikkeller Weizenbock

Kevyen ruskea, tasaisen samea olut. Tuoksu viittaa yllättäen Belgian suuntaan. Tummahkoa, kypsää ja osin kuivattua hedelmäisyyttä, ripaus mausteista hiivaisuutta ja keskitummaa toffeisuutta. Toki löytyy myös ylikypsää banaania sekä hieman hapanta vehnäisyyttä mutta weizenbock ei tuoksun perusteella olisi ensimmäinen veikkaukseni – tuskin toinenkaan. Alkoholi tuntuu lämpönä ja viimeksi mainittujen aromien kanssa saa aikaan hieman sahtisiakin piirteitä. Ei lainkaan hassumpi, lähinnä hieman harhaan johtava.

Maun puolella mausteinen hiivaisuus ja tuoksusta poiketen vehnäinen happamuus ovat tehneet nousua. Pääväreihin lisäisin vielä ripauksen yrttejä ja kuivattua hedelmäisyyttä. Tuoksusta tuttu belgimäinen toffeisuus on jo melko hailakkaa. Alkoholi kummittelee, mutta tyytyy vain vahvistamaan leivontamausteisen aromin kuivattavaa tuntua. Kokonaiskuva on hieman ylikäyneenkin oloinen, ehkä keskeneräinen voisi kuvata sanana parhaiten. Pääosin oikein miellyttävä kokonaisuus, mutta jokin siinä häiritsee. Ei oikein täytä odotuksia ja uskoisin Mikkellerin rahkeiden riittävän parempaankin, nyt ollaan hyvää keskitasoa ja sekin on makujen kirjon ansiota – tasapaino on hieman kateissa.

Pisteet: 35/50
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti