- Tyyli: India Pale Ale (IPA)
- Alk.%: 5,6
- Panimo: Siren, Finchampstead, Englanti
Seireenien kutsu kantaa aina sumuisilta saarilta kauas
pohjolaan saakka. Tuoreen Siren panimon indetiteetti saa voimaa vertauksista
Antiikin Kreikan seireeneihin, jotka laulullaan houkuttelivat aikakauden
merimiehiä vaarallisille karikoille. Noiden sävelten kerrotaan olleen
hypnoottisen kiehtovia, taidokkaita sävelten harmonioita, yhteen sulautuneiden
melodioiden syvällistä tenhoa, joka viettelee kuulijansa. Nykyajan seireenit houkuttelevat pahaa
aavistamattomia maltaisten makujen ja humalan hekuman ystäviä luokseen
loihtimalla laadukkaista raaka-aineista vähintäänkin yhtä taianomaisia
mallasjuomia, jotka tursuavat syviä makuja, vivahteikkaita aromeja ja
viettelevät monimuotoisuudellaan.
“Each holds
its own secret. Each is a little dangerous.”
 |
| Seireenien kutsu... |
Lontoon lähistöllä, Readingin eteläpuolella sijaitseva Siren-panimo
on nuori ja innokas pienpanimo – alkunsa se sai vasta viime vuoden puolella.
Panimo perään kuuluttaa craft beer-vallankumousta ja pyrkiikin todistamaan
oluen olevan tyylikäs, tarvittaessa hienostunut nautintoaine siinä missä
viinikin. Omaan korvaan tuo vastakkainasettelu (vaiko rinnakkain-?) kuitenkin
kuulostaa hieman vanhanaikaiselta ajattelulta, mutta ainakin pyrkimykset ovat
hyvät.
“Our sirens
exist to the share our message and open people’s minds.”
Soundwave on Sirenin jenkkihumaloin
doupattu IPA, jota kehutaan panimon kuivimmaksi aleksi. Kuivuus luonnollisesti
on viittaus oluen runsaanpuoleiseen, greippisen tuoreeseen ja suuta
kuivattamaan humalointiin. Yltäkylläisestä makumaailmasta huolimatta kyseessä
on kuitenkin hienosti tasapainotettu kokonaisuus. Näin ainakin esitteessä
lupaillaan, lähdetäänpä maistamalla haeskelemaan luvattua hekumaa!
 |
| Siren Soundwave |
Puolisamea, keskitumman keltainen olut, jonka pintaan
muodostuu senttinen vaahtokerros hanasta laskettaessa. Yleisilmeeltään mukavan
maltainen, silti hyvin rapsakasti humaloitu. Keskirunsaan maltainen, hieman
makea ja märän tuhti. Humalointi pyyhkii pöytää vahvan greippisenä, jopa hieman
raakanakin. Taaempaa on kaivettavissa kevyttä tropiikkiin viittavaa
hedelmäisyyttä, mutta jäävät mangot ja persikat tällä kertää jyrän alle.
Rungoltaan ihan hyvän oloinen, otteen kyllä sopivasti saa, maultaan pitkä ja
runsas mutta kovin yksipuolinen. Mainitsinko jo tuon greipin? Se on aika kova
sana tässä juomassa. Maltaan nostama pehmeys on aika hyvin onnistuttu
torpedoimaan, tuota olisi voitu mielestäni paremminkin pyrkiä hyödyntämään… Ei
tällä kertaa anna aihetta ylistysvirsiin, ei tosin suurempaa vuodatustakaan saa
aikaan. Hop head-leimalla varustetut suositukset, kannattaahan tämä kokeilla
jos ei muuta mielenkiintoista hanassa ole…
Pisteet: 33/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti