Pinta Kwas Beta

Rauch-berliner

• Tyyli: Lichtenhainer
• Alk.%: 3,2
• Panimo: Browar PINTA, Żywiec, Puola
• Pantu: Browar na Jurze, Zawiercie, Puola

Tulipa tuossa keväämmällä napattua kaupasta matkaan mainio Lichtenhainer. Puolalaisten oluiden invaasio maitokauppojen oluthyllyihin on ollut silmiinpistävä ilmiö viimeisen puolivuotisen aikana ja mikäs siinä. Näppärää tavaraahan tuolta näyttää tulevan eikä näitä jo unohdettujen hapanvehnäoluttyylien edustajia ihan liikaa valikoimissa trendistä huolimatta ole.

Browar PINTAn näkemys alkujaan Thuringen alueen helmestä on eräänlainen diplomaattinen, hitusen uudistettu välimuoto: sen mallasprofiilista löytyy niin ohraa kuin vehnääkin eikä savuisuus ole väännetty aivan tappiin joskaan ei ihan kevyimmällekään tupruasteelle. Lichtenhainerista kun on olemassa pelkän vehnämaltaan käyttöön perustuvia tulkintoja kuin puhtaalla ohrallakin fiilistelyä savuisuusmieltymystenkin vaihdellessa laidalta toiselle. Ehkä vähän helppo ja tasaisempi kokonaisuus löytyi tästä pullosta, jota olen nyt kesän tullen yrittänyt yhyttää maitokauppavalikoimista toistaiseksi tuloksetta. Beta on humaloitu ranskalaisella Strisselspaltilla ja saksalaisella Hersbruckerilla sekä kyllästetty virkeällä Lactobacillus helveticus –maitohappobakteerilla. Ommuute Weyermannin vehnää mitä kuuluu käytetyn…

Lichtenhainer, leikkisästi rauch-berliner on hapan ja savuinen vehnäolut - läheistä sukua siis "monille" muille perinteisille saksasoureille. Sen kulta-aikaa oli 1800-luvun loppu, jonka jälkeen uitiin syvissä vesissä. Sinällään ironista, että monen menneiden aikojen jo unohdetun oluttyylin pelastukseksi on koitunut Euroopassakin vahvasti kasvava pienpanimobuumi. Lichtenhainer kuuluu nyt pinnalla olevien hapan oluiden kastiin, vaikka lienee siinä edelleen vähän pienemmässä roolissa suurta kuvaa tarkasteltaessa. Nostin sen esiin jo viime kesän oluttrendejä listatessani ja tuo kirjoitushan pätee tänä päivänä vielä varsin mainiosti. Ehkä täksi vuodeksi listalle olisi voinut orastavana tuntumana nostella (etenkin) vaaleat lagerit, kuten hellesit, pilsit sun muut mutkattomat, vähän india- ja imperial-etuliitteitäkin saaneet mielen virkistäjät…

Kesän 2015 oluttrendit, jotka pätevät vieläkin

Pinta Kwas Beta

Sameahko, vaaleankeltainen olut melko niukalla vaahdolla. Harvoinpa kaatuu olut lasiin näin äänettömästi. Hiilihappoja kuitenkin löytyy. Erikoista…

Tuoksultaan olut on todella hyvä. Suolaista sitruunahappoisuutta vaalean vehnäisellä, hivenen omenaisen hedelmäisellä pedillä. Aurinkoisen kevätpäivän nappivalinta, jolla taustan kevyt savunvire antaa – taas kerran – mukavaa mökkikesän tuntua.

Eikä maku juuri tuoksulle kalpene. Kärjisetysti tunnelma on vähän kuin sitruunamehulla kyllästettyä suolakidettä nuolisi. Varsinaisilta ylilyönneiltä kuitenkin vältytään ja kokonaisuus on hienosti tasapainossa. Happamuutta, suolaisuutta, hyvin toimivaa, vehnäsävytteistä runkoa ja mietoa, joskin miellyttävää savun tuiverrusta. Tuntumaltaan olut sopivan kevyt, silti makumaailmaltaan aukoton ja mukavasti suussa levittäytyvä. Se jää kuitenkin ehkä vähän latteaksi, laiskanoloiseksi – hankala kuvata tarkemmin, mutta pieni voimakkuuden lisääminen ei tekisi pahaa. Mutta onhan tämä aika levollinen, maaseudulla vietetyn kesäpäivän veroinen… 

Tuomio: Miellyttävän makuinen Lichtenhainer, josta löytyy mukavan rauhallista tunnelmaa. Tasapainoinen, monipuolinen ja ehkäpä sellainen tyylilajin edustaja, josta tutustuminen olisi hyvä aloittaa. Tämä oli kehu, sillä olut on hyvä vaikkei päin naamaa happamuudellaan iskekään.

Pisteet: 35/50