Spencer Trappist Ale

Trappistia Ameriikoista...

• Tyyli: Belgian Ale
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Spencer Brewery, Spencer, Massachusetts, USA

Trappistipanimoiden “vanha liitto” on villiksi heittäytyneen 2010-luvun myötä saanut uutta väriä perinteisemmän Benelux-alueen ulkopuolelta ja vuonna 2013 lähenneltiin monien mielestä jo pyhäinhäväistystä kun St. Joseph’s Abbey aloitti oluen valmistuksen USA:ssa Authentic Trappist Product –tunnuksen alla. Massachusettsissa sijaitsevan luostarin oma Spencer Brewery on näin ollen maailman ainut Euroopan ulkopuolinen trappistipanimo – ainakin toistaiseksi. 

Vaikka tunnuksen omaavien panimoiden joukko onkin viime vuosina laajentunut ”rajusti”, ei kyseessä ole aivan arkipäiväinen ilouutinen oluen ystäville tahi luostareille. Etenkin toiselle mantereelle tunnusta myönnettäessä oltiin aluksi hyvin varuillaan eikä Amerikankaan suunnalta äärettömän ylimielisesti aiheeseen haluttu tarttua – kunnioitus aihetta kohtaan oli alkuun jopa kaataa hankkeen, mutta pitkähkön prosessin lopputuloksena saatiin kuin saatiinkin ilmoille maailman ensimmäinen American Trappist! Käsittääkseni St. Joseph’s oli kaikkien aikojen ensimmäinen ei-eurooppalainen tunnusta hakenut taho. Luostarissa on tosin jo kuuden vuosikymmenen ajan valmistettu mm. hilloja ja hyytelöitä Trappist Preserves –tunnuksen alaisuudessa.

Tietä pehmitettiin muun muassa lähettämällä kaksi munkkia vuodeksi Eurooppaan opiskelemaan aiheen perusteita. Tuona aikana he tutustuivat kaikkien kuuden olutta valmistavan trappistiluostarin toimintaan Belgiassa. Aiempaa kokemusta oluiden maailmasta on haettu myös paikallisten pienpanimoiden avustuksella. Ennen papereiden lopullista leimaamista lähetti International Trappist Association (ITA) kolmihenkisen delegaation Massachusettsiin todentamaan panimon toiminnalle asetettujen vaatimusten sekä oluellisen laadun täyttymisen. Spencer Breweryn johtaja Isä Isaac Keeley avasi panimolleen asetettuja ehtoja Brew Your Own –lehdessä (May-June 2014, vol. 20, No.3) mm. näin: 

They made two requirements of us. They said, one, ‘if you’re going to do this, we’d like you to commit to brewing one good beer.’ Then they said, ‘no, one very good beer’.

It was the Belgian monasteries that asked us to do the state-of-art brewery because they maintain that their position in the world beer culture is not just because of the tradition, the knowhow, and the expertise; it’s also because they have state-of-the-art facilities and they’re continually upgrading their facilities.

American Trappist

Panimon perustamisen kustannuksia ei koskaan ole suostuttu paljastamaan, mutta niiden kerrotaan olleen St. Joseph’sin luostarin suurin investointi koskaan. Se on alusta loppuun automatisoitu, erittäin moderni tuotantolaitos, mutta näinhän se tapaa olla muissakin ”ikiaikaisissa” luostaripanimoissa vanhallakin mantereella. Eurooppalaisten trappistiveljien tapaan panimon tuotot käytetään luostaritoiminnan ylläpitoon ja hyväntekeväisyyteen. 

Spencer Trappist Ale on panimon ensimmäinen olut. Oma olutresepti oli yksi edellytys tunnuksen saamiseksi ja sen suunnittelun lähtökohdaksi otettiin luostariväen mieltymykset. Rehti, hengenmiesten omaan käyttöön tarkoitettu munkkioluthan on ollut luostareiden oluen valmistuksen kulmakivi kautta aikain, joten symboliikka seuraa ikiaikaista traditiota siinä mielessä aika vahvasti.

We don’t need a Rochefort II, so what we considered was, how did they all begin? They all began brewing beer for the monks, so we said the first beer from new Trappist brewery should be a beer monks drink.

Vaalea Trappist Ale on siis eräänlainen patersbier, munkkien “sessio-olut”, joskin 6,5%:sena se vähän voimakas onkin. Luostarin ”oma” hiivakanta on peräisin Euroopasta, mutta sen tarkempaa alkuperää ei suostuta paljastamaan. Se lienee kuitenkin tarttunut matkaan Belgian vaelluksilta, mutta pienet salaisuudet ovat aina paikallaan. Myös Spencerin alueen mineraalipitoinen, ammoisten jäätikköaikojen jäljiltä jäänyt pohjavesi antaa oluelle oman tärkeän vivahteensa. Osa ohrasta viljellään itse ja panimon päätoiminta pysyy visusti munkkien käsissä.

Jos oli Trappisti-panimon perustaminen Amerikkaan joillekin jossain määrin vaikeaa nieltävää, lienee oma palasensa purtavaksi myös panimon sittemmin kasvaneen olutvalikoiman suhteen. Kahden belgivaikutteisen luostarioluen lisäksi se valmistaa mm. Imperial Stoutia, Pilseneriä sekä (luonnollisesti) IPAa. Ja mikäpäs siinä, ei se väärin ole, vaikkei tunnelmassa ehkä sellaista ikiaikaisten kivimuurien ja itseruoskinnan henki ehkä maistukaan.

Spencer Trappist Ale

Kultainen, hieman oranssinen ja tasaisen samea olut. Kaunis näky. Tuoksultaan syvä, runsas ja hyvin sekä kuivattua että hieman tuoreempaakin hedelmäisyyttä henkivä. Mukana mukavan pippurista mausteisuutta, belgihiivaa ja taikinaista leipäisyyttä.

Maku myötäilee tuoksua lopun taittuessa kuivemmaksi runsaanlaisen mausteisuuden sekä melko purevan katkeron myötä. Alkutaival sujuu hedelmäesterisin teesein varsin miellyttävän soljuvassa, syvässä ja pehmeässäkin seurassa. Aprikoosimaista hedelmää löytyy niin tuoreemman lihaisana kuin rusinoituneenkin kuivattuna. Ennen viimeistä rutistusta vaalea, leipäinen ja hivenen makea mallaskattaus antaa hienoista nousevan taikinan aromia palettiin. Belgihiiva yhtyy tenhoon toimivalla tavalla ja kokonaisuus onkin oikein miellyttävä. 

Tuomio: Spencer todistaa että Trappistien arvokkuutta voidaan vaalia perinteikkäiden, vuosisataisten luostareiden ja jopa vanhan mantereen ulkopuolellakin. Mainiota! 

Pisteet: 38/50