Jyväskylän SOPP torstaituristin näkökulmasta

Jyväskylän ensimmäinen SOPP oli samalla Suomen pohjoisin koskaan!

Jyväskylän ensimmäinen SOPP alkaa jo monessa mielessä olemaan takanapäin ja myös lauantaina juhlakansaa sitkeästi piinannut Rauli-myrskykin on rymistellyt jo omille teilleen. Kaikkien aikojen pohjoisin SOPP oli kertaheitolla venytetty kolmipäiväiseksi spektaakkeliksi ja se toi Jyväskylään parikymmentä kotimaista pienpanimoa kaikkiaan noin kahdensadan eri tuotteen voimin. Tarjonnasta ei näin ollen ollut pulaa, mikä tuli todettua paikan päällä korkeimman omakätisesti.

Oma ajankäyttö mahdollisti vain yhden päivän osallistumisen, joten pieni valmistautuminen ja suoranainen tehokkuus olivat paikallaan. Suuntasin sataman porteille heti torstai-iltapäivänä puhtaasti fiilispohjalta koottu to drink –olutlistaus takataskussa. Palkintona tästä urheiumielestä oli tapahtuman ensimmäisen asiakkaan titteli. Kääriäisen Pekkakin toivotteli ohimennen tervetulleeksi suunnatessani kohti tyhjänä odottanutta pienpanimonäyttämöä. Olin by the way myös torstain viimeinen vieras, kun unohduin jutustelemaan mukavia valomerkin jo tultua, mutta se on jo toinen tarinansa sitten.

Harmaana valjennut aamu jatkui aina avaamisaikaan saakka, mutta kirkastui illaksi.

Ommuute...

Alue oli järkevästi koottu, Suomen loppukesän oikukkaan sään mukaisesti laajalta osin katettu ja sinällään tilavankin oloinen. Vähän erilainen kokoonlaitto kuin Olutsatamassa, mutta toimivia olivat kumpikin. Torstaina ei aamun sateisen sään, arkipäivästatuksen ja ehkä lyhyemmän aukiolonkaan (klo 15:00-00:00) vuoksi varsinaista yleisöryntäystä koettu, mutta porukkaa riitti silti ihan mukavasti leppoisan tunnelman ja puheensorinan muodostumista varten. Illan sääkin suosi janoista kansaa auringon noustessa syksyä odottelevan Jyväskylän taivaalle.

Jälkikäteen ajateltuna harvalle tiskille joutui illan aikana jonottamaan, eli panimoiden näkökulmasta populaa olisi voinut toki olla runsaamminkin. Perjantai oli kuulemma jo vilkkaampi päivä eikä lauantaikaan huonommaksi olisi jäänyt ilman riehuvaa Raulia, joka sulki alueen muutamaksi tunniksi iltapäivällä – ja toi melkoisen vesisateen hämärän myötä.

Illasta jo paisteli ja porukkaakin oli kohtalaisesti...

...vaikka hämärän tultua tilaa riitti taas kiitettävästi.

Mutta takaisin torstaihin… Mahdottomalta läpikäytävältä tuntunut olutlista tuli kuin tulikin koluttua suu hymyssä lävitse, kiitos tarjolla olleen 1dl:n maistelulasin antaneen helpotuksen ja uteliaisuuden. Melko vahvoihin oluisiin suuntautuneet tärpit toimivat odotetulla tavalla, vaikka selkeät suosikitkin erottautuivat illan aikana joukosta mukavasti. Illan mieluisimmiksi nostin kovaan ääneen Pyynikin Käsityöläispanimon Imperial Stoutin sekä vaasalaisen Bock’s Corner Breweryn Eisbockin mutta myös Bryggerin Sofia Rhum BA, BA Barley Wine sekä miellyttävän savuinen Spezial ansaitsevat kunniamaininnan Beer Hunter'sin muhkean Barley Winen rinnalla.

Illan paras: Pyynikin Imperial Stout

Kova haastaja: Bock's Eisbock. Panimon Ruisolut oli myös erittäin suunmukainen.

Ja spezial shout outs Bryggerin savuiselle Spezialille.

Lapin Voima on ainutlaatuinen toimija koko Suomessa!

Oman jälkensä jättivät myös Lapin Voiman eli Olu Bryki Raumin kaksi loistavaa sahtia, mutta etenkin tekijämies Jouko Ylijoen mieleenpainuvat ja innoittavat tarinat menneistä olutperinteistä, sahtiin liittyvästä tapakulttuurista ja historiasta olivat kuulemisen arvoisia. Nämä puhuttelivat syvästi jo keväällä Juomien Suomi –kirjaa koostaessani jolloin Joukon intohimoinen tarinaniskentä antoi lisäpontta pitkän urakan loppuunsaattamiseen. Suosittelen varaamaan aikaa tuolla tiskillä asioimiseen jatkossa, tarjolla on nimittäin palanen jo unohdettua kulttuuriperimää ja kutkuttavaa oluttietoutta. Kuului useampikin nykyinen pienpanimoyrittäjä olleen Joukon sahtikurssillakin aikanaan…

Juttua tuli veisteltyä paljon ja etenkin tuo Fiskariin hiljalleen nouseva juomakulinarismin keskittymä, jossa Rekolan Panimon, kohta virallisesti aloittavan Ägräsin sekä ehkä jo ensi vuonna täysillä toimivan Kuura-siideripajan myötä on kuvankauniille ruukkikylälle varsin kaunis kruunu ja omanlaisensa matkailuvaltti, jäi kiehtomaan.

Hiisin tiskillä oli tutun rempseä meno ja susimainen tarjonta - hemmetin hyvä siis.

Paljon uusia makuja, paljon tuttua ja tuntematonta juttuseuraa. Ensi vuonna pitänee varustautua yhtä päivää pidempään sessiointiin. Sen verran lyhyt aika tuo yksi päivä tällaisessa tapahtumassa kuitenkin on.  Ja muutenkin…

Kippis,

J-P