 |
| Nokian Keisari IPA |
- Tyyli: Session IPA
- Alk.%: 5,1
- Panimo: Nokian Panimo, Nokia, Suomi
Nokian mainio Pils sai kaverikseen toisen kevätuutuuden eli
Keisari IPAn. Tämähän on oikeastaan ollut odotettavissa aina Keisari 66:n loiston päivistä lähtien. Ehkei asia pariin viime vuoteen ei ole enää niin
mielen päällä ollut, sillä kuuskutosen makuprofiilin hekumallisuuden räikeä
romahtaminen on jättänyt tuotteen hyllyyn jo pidemmän aikaa, eikä sille
varsinaista jatkoa ole tullut enää haaveiltua. Mutta kyllähän tämä tulossa on
koko ajan ollut, siitä ei pääse minnekään.
Ja nyt se on sitten tässä. Tai no kaitpa tämä vielä 5,1-prosenttisena Sessio IPA-sarjaan lasketaan. Pale Ale-, Münich- ja Pilsner –maltaita
sekä ”kaiken maailman humalia”. Humalakattausta ei näemmä suuremmin lähdetä
avaamaan, mutta markkinateksti vie meidät aina
eteläiselle pallonpuoliskolle asti metsästämään trooppisia sävyjä. Aussi-
tai uusiseelantilaistavaraa oletettavasti siis. Olut on suodattamaton ja
pastöroimaton sekä nykyaikaistettu
uudenlaisella aromihumaloinnilla, mikä ainakin itseäni
seikkaperäisyydellään ihmetyttää.
Levikkiä näkyy Keisari Pilsin tavoin olevan jo aika hyvin ja
omani taisin ostaa Mestarin Herkusta. Lähdin maisteluun avoimin mielin, ilman
ennakko-odotuksia tai veikkauksia. Maistuva ja toimivan virkistävä oluthan tämä
oli, muttei kovinkaan läheistä sukua IPA-tyylin edustajille. Sokkona voisi
mennä jonkinlaisesta lageristakin.
 |
| Nokian Keisari IPA |
Utuinen, runsasvaahtoinen ja kellertävän oranssi olut. Tuoksu
on aika mieto, lähinnä yrttisen sitruksinen, ruohoinen ja vaalean hedelmäinen.
Kevyen karamellista, enempi paahtoleipäistä mallastakin löytyy.
Maku on kaksijakoinen. IPAksi siitä ei ole. Useat India Pale
Lagerit ja mitkä lie India Style Pilsit ovat usein siinä kinthaalla, josko
sokkona ihan IPAksi veikkaisi. Nokian IPA taasen on maultaan sellainen, jonka
yhdeksän kertaa kymmenestä laittaisi sokkona rapeanlaisten lagereiden koriin.
Ei se sysihuono ole, muttei myöskään sitä mitä luvataan.
Mausta löytyy tosiaan hyvin purentaa. Se on ruohikkoista,
yrttistä ja sitruksista – tässä nimenomaisessa vahvuusjärjestyksessä. Sama
kirjo puhuu läpi maun, joskin alusta ja jälkimausta voi kevyelti jonkinasteista
trooppisuuttakin löytää. Tukena hieman keksimäistä mallasta, juotavuus on
hyvällä tasolla ja tunnelma raikas. Kokonaisuutena ei lopulta kaksinen.
Toistetaan kuitenkin vielä kerran: aika kaukana IPAsta,
janojuomana kuitenkin menee tarvittaessa.
Tölkin tekstit uusiksi, ehdotan.
Pisteet: 29/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti