Budejovický Budvar B:Original |
- Tyyli: Czech Pilsner (Světlý)
- Alk.%: 5,0
- Panimo: Budejovický Budvar, České Budějovice, Tsekki
Yksi kaupparajan kevyen nostamisen odotetuista seurauksista
on aiemmin Suomen markkinoita varten laimennettujen olutmerkkien _luonnollisen
vahvuisten_ eli _oikeiden versioiden_ rantautuminen rahvaan saataville. Yksi
malliesimerkki kehityksestä on kotikuntani kyläkaupasta löytynyt Budejovický
Budvar B:Original eli ”vaalea Budvari”. Aiemminhan tätä on meillä myyty
4,5-prosenttisena, mutta nyt tarjolla on ihan sitä oikeaa viisiprosenttistakin.
Ja jos mikä mieltä lämmittää.
Budvarin kumpaakin sävyä tuli nautiskeltua etenkin ennen
harrastuneisuusaikoja, mutta on ne satunnaisesti maistuneet myös myöhemmällä
iällä. Erityisesti vaalea on jäänyt mieleen Prahan sivukujan kuppilassa
nautittuna, hitaasti hanasta laskettuna ihanuutena. Tuolla se toki oli sitä
ihan oikeaa, ei lähikaupan light-versiota.
Tällä rakkaalla lapsellahan on maailmalla monta nimeä –
johtuen lähinnä jenkkien kanssa käydystä nimioikeuskiistelystä. USAn ja Kanadan
markkinoilla Budějovický Budvar tunnetaan nimellä Czechvar ja tuotteen oikea
nimihän kuuluu tyyliin Budweiser Budvar. Kuten arvata saattaa, nimikiista on
syttynyt silminnähtävästä yhtäläisyydestä Anheuser-Buschin Budweiser-oluen kanssa. Suomessa Budweiser-nimen
käyttöoikeus on jenkeillä, minkä vuoksi juomme tsekkimme Budějovickýnä. 90-luvun lopullahan esimerkiksi Alko lopetti
Budvarin myynnin Euroopassa riehaantuneen oikeustaistelun vuoksi.
Itse panimo tai
pikemminkin sen edeltäjä on perustettu vuonna 1895. Alueella on toki yli 700
vuotinen oluthistoria ja paikallinen olut onkin sadantuhannen asukkaan České
Budějovicen ylpeyden aihe. Oikeustaisteluihin vienyt Budweiser on päätynyt
oluen nimeen kaupungin saksankielisen nimen, Budweis, vuoksi. Panimo on jo
useamman vuosikymmenen ollut valtio-omisteinen presidentti Edvard Benešin
saatua 1937 päähänsä idean yli 150 000 hl vuodessa tuottavien panimoiden
kansallistamisesta. Oispa meilläkin valtionyhtiönä ennemmin kansainvälisesti
menestyvä panimo viinatehtaan sijaan…
Budvarin valmistuksessa käytetty vesi tulee 320 metrin
syvyyteen ulottuvasta, ilmeisesti arteesisesta kaivosta ja hiivakin on panimon
omaa. Paikallisen Saaz-humalan kävyt aateloivat lopputuotteen, joka on monessa
suhteessa ”varsin kelpo lageria” sanan hienommassa merkityksessä.. Olutta kypsytetään
kolmisen kuukautta ennen pullottamista ja parhaimmillaan se on mahdollisimman
tuoreena nautittuna. Nytpä maitokaupoissamme onkin melko tuoretta tavaraa,
sillä ainakin oman pullon päiväys vie ensi vuoden helmikuulle. Joskus on
puhuttu panimon käyttävän päiväyksiä 9kk pullotuksesta, mutta ehkä tässä kohtaa
kuitenkin puhutaan vuodesta - helmikuuhun kun on vielä 10kk matkaa...
Budejovický Budvar B:Original |
Kirkas… Kirkas, oljenkeltainen ja valkean vaahdon kruunaama
olut. Kuplien nousua pohjalta kohti pintaa on ilo seurata. Tuoksussa on hyvä
annos vaaleaa mallasta, vehreän ruohikkoista tuoreutta, hieman voita. Selkeä,
linjakas ja toimiva.
Maku on melko voimakas. Etenkin ruohikkoinen, jopa
voikukkainen humalointi antaa olueen makua ja sen sekoittuminen diasetyyliin
sekä hivenen paahtoleipäiseen maltaaseen saa aikaan jotain kaunista.
Katkeroakin lopusta löytyy, mutta jotenkin tuo ruohon potku tuntuu vapautuvan
jo ennen kliimaksiaan. Suuta se jaksaa silti supistaa ja jälkimakukin jatkuu
pitkän ruohoisena, voikukanvartisena, voimaisenakin. Diaaetyyliä, siinä on
tyyliä.
Makumaailma on varsin voimakas, silti tasapainoinen ja
muistoja herättävä – paikoin toki ennakkoluulottoman kärkevänä esiintyvä. Edelleen ”hyvä lager”, vielä vuosienkin
jälkeen ja nyt vieläpä luonnollisessa vahvuudessaan...
Eihän tämä mikään salonkisipistelyyn tarkoitettu olut ole,
vaan sellainen mitä juo mieluusti litraisen tuopin hyvässä seurassa. Joinakin
päivinä parikin… Ihan jo pelkän nostalgian vuoksi.
Pisteet: 31/50
Moi! Muo kiinnostaa mistä tuo kuvailemasi 'ruohikkoinen' tai 'voikukkainen' maku voisi olla peräisin. Juuri se tietty raikkaus kyseseisessä oluessa. Onko se se diasetyyli, onko sitä ehkä lisästty? Koska juuri samalta haisevia ja maistuvia oluita löytyy muitakin, esim. Kreikkalinen Mythos
VastaaPoistaTere. Diasetyyliä tosiaan. Tokko sitä olueen ehdoin tahdoin kukaan "lisää", koska on kai lähinnä virhemaku, joka tsekkipilseissä kuitenkin sallitaan ja paikoin jopa vaaditaan läsnäolevaksi. Itse pidän, vaikken sitä niin voimakkaasti/selvästi useinkaan koe maistavani kuin monet muut.
PoistaMythoksessakin sitä voi olla, nyt viikon sisällä pariin otteeseen sitä maistaneena en tosin uskalla väittää mahdottomissa määrin noteeranneeni. :)