Salama Illuminati Pale Ale

Salama Illuminati Pale Ale

• Tyyli: New England Pale Ale
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Salama Brewing, Espoo, Suomi

Väittävät, ettei Salama muka iskisi samaan paikkaan kahta kertaa. Eivät ehkä ole käyneet Espoossa… Sinne samaan makuhermoon se nimittäin taas täräytti. Kuten Beach Leechin yhteydessä kirjoitinkin, on Salama Brewing yksi kiinnostavimmista kotimaisista pienpanimoista tällä hetkellä. Vahvan otteen trendikkäiden, aromirikkaiden humalapommien suuntauksesta ottanut, suht nuori panimo tekee selvää jälkeä lajin parissa. Omat kokemukset ovat olleet vielä vähäisiä, mutta vahvoja kuulopuheita aukottomasti tukevia, joten nyt kasvua joukkorahoituksen avulla hakevan panimon tekemisiä tullaan seuraamaan suurella mielenkiinnolla jatkossakin.

Lahden Paavolasta löytyneen, erinomaisen micro IPAn kaveriksi lähti myös tällainen Illuminati Pale Ale. Odotetun samea, Vic Secretillä ja Enigmalla kyllästetty olut on maustettu nettitotuuksien mukaan mangopyreellä, joskaan tuota viimeistä en maistotilanteessa edes tiennyt sinne lisätyn – eikä se maustakaan päälle sinällään käynyt. Ehkä arviossa mainittu hopburnin kyljessä kulkeva karheus voisi siitä vihjata – omassa suussa tuo pyrelisä usein kääntyy hedelmäisyyden lisäksi erikoiseksi karheuden tunnuksi. Tästä huolimatta Illuminati on lupauksia herättävä ja mainio olut, mutta tästä Lahden Paavolaan etsiytyneestä kaksikosta tuo kevyempi Beach Leech oli omaan suuhun askeleen osuvampi.

Salama Illuminati Pale Ale

Samea, runsaan vaahdon nostava, vaaleankeltainen olut. Tuoksu tursuaa trooppisen aromaattista hedelmää, monipuolisia sitrussävyjä ja kevyttä mehukkuuttakin. Runsas, raikas, kepeä. Erittäin hyvältä vaikuttaa.

Maku on aromaattinen, paikoin jopa parfymaattinenkin, mutta antaa myös hyvää rutistusta, terävyyttä ja rapeuttakin ihmeteltäväksi. Humalaa on, sen takaan! Sitrushedelmät eri muodoissa greipin kuoresta sitruksen mehukkuuteen hallitsevat tunnelmaa. Vaalea, kevyempi trooppisuus tukee mukana, mutta jää lopussa jo vähän jalkoihin. Lopetuksen terävyys tuntuu menevän paikoin vähän ylikin, kun alta vilahteleva karheus, kenties hopburn, pääsee häiriköimään holtittomuudellaan. Ei pahasti, mutta kyllä sen huomaa.

Esityksenä kuitenkin varsin kelpo, vaikka todetusti hetkittäin huojuukin. Olut ei myöskään onnistu ”huijaamaan” vahvuuttaan makujen ja olemuksen tunnelmalla, vaan tunnistautuu vahvuisekseen melko lailla vahvuisekseen. Se, onko tuo loppuunsa mitenkään merkittävä asia, riippuu kuluttajasta. Vetisyys tai turha keveys ri tätä olutta kuitenkaan vaivaa, eikä edellä mainittua varsinaisena puutteena voi pitää. Kunhan totean, koska paikoin näistä löytyy aika huomattavastikin muhevampaa tarjontaa, kuin mitä prosenttilukema tölkin kyljessä antaa odottaa.

Salamalainen kuitenkin esiintyy edukseen ja sulautuu ennakkoluulottomasti samaan vahvuus- ja trendiluokkaan kuuluvien herkkujen joukkoon, eikä isommin välitä kehutuista tuontioluista, joita etenkin Pienen kaapeista löytyy. Hyvää haastoa tiukalle kärjelle. Salama on yksi kotimaan kiinnostavimmista tekijöistä omissa kirjoissani tällä hetkellä.

Pisteet: 36/50